perjantai 24. lokakuuta 2008

Toukoterrieri puree!

Bujaka,

alkuun nettisivuni ja facebook-ryhmäni (jossa on jo 187 toukotöiden tukijaa) linkit:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/

http://ru.facebook.com/group.php?gid=23135740492

Seuraavan tekstin kirjoittamiseen on aikaa noin 30 minuuttia, sillä toukotyöläisen täytyy olla jo kahdeksan aikaan kävelykadulla vaalihyörinässä, josta jatkan Seisomapaikkaklubille Ilokiveen. Joten ajatus, VIRTAA, ja tästä lähtee-->

3 kk takana todella näkyvää, intensiivistä ja ajoittain jopa terrierimäistä kampanjointia. En ole antanut kahteen kuukauteen itselleni hetkeksikään rauhaa vaalitöiltä. Aamusta iltaan ja illasta aamun käy toukotyöläisen ajatus ja askellus. Aamulla herätessä pää sikinöi ajatuksista ja odotan jalat oven välissä, että ehdin muuten pukeutumaan. Banderolli käteen ja omppupomppuja kangaskassiin; sitten vain Annie Lenox ja kadulle. Illasta käyn niin ylikierroksilla, että ajatus jatkuu unessa ja uni aamulla herätessä aivan samanlaisena, polttaa polttaa, tahdon kertoa kaikille, miten näen ja koen asiat.

Kun on 16-vuotiaasta asti tehnyt politiikkaa elämäntapamaisesti, ei paluuta enää ole. En olisi sinut itseni kanssa, jos en toimisi, kuten nyt toimin. Koulukiusatun pikkupojan kokemukset ja näkemykset kuuluvat puheissani, teoissani ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. En ikinä käännä selkääni sille pikkupojalle, jonka kaltaisia ihmisiä pystyn politiikkani kautta auttamaan, kuten itse olisin toivonut itseäni autettavan. Tämä on myös takuuni äänestäjille.

Suhtaudun kaikkeen tekemiseeni intohimoisesti ja omistautuvasti. Minulla on sille pikkupojalle antamani lupauksen lisäksi myös moraalinen velvoite edistää politiikan kautta niiden ihmisten ääntä, jotka eivät tule kuulluksi. Olen kokenut ja nähnyt omassa lähipiirissäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että tahdon omistaa elämäni surullisten, petettyjen ja unohdettujen ihmisten näkemyksien kuulemiselle.

Minulla on politiikkaan kohtaa niin paljon poltetta, että suhtaudun siihen todella kokonaisvaltaisesti. Osa ihmisistä lähtee politiikkaan, koska on tärkeää vaikututtaa yhteisiin asioihin. Osa lähtee politiikkaan, koska sen kautta voi päästä piireihin ja edistää oma asemaansa. Fuck it. Itse olen politiikassa, koska tahdon tehdä kaikkeni näkemieni ja kokemieni epäkohtien poistamiseksi. Olen kasvanut politiikkaan epäkohtien ja asiakysymysten kautta ja hiljalleen olen huomannut politisoituneeni läpikotaisin.

Poliittisen broilerit ovat syvintä Suhmuran sontaa. Hymyilevät hännystelijät pyrkivät vain pöytiin, joissa on tärkeitä henkilöitä ja heille oman aseman edistäminen on politiikan tarkoitus. On helppo olla ulkoisesti poliitikko, pukeutua ja käyttäytyä korrektisti ja olla sisältä täysin tyhjää. Paljon vaikeampaa on olla oma itsensä ja edistää omia ajatuksiaan ja puhua rohkeasti niiden puolesta. Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos tuleva poliittinen päätöksentekopolvi rakentuu edellisen rakennusaineesta. Pragmaattiset pyrkyrit ylläpitävät toimimattomia rakenteita, koska olisi heidän intressiensä kannalta tyhmää kyseenalaistaa vanhoja päättäjiä, joiden myötämielisyydestä heidän oma asemansa on kiinni.

Noniin. Sitten hieman luonteestani, joka käy ilmi politiikassani.

Olen yliempaattinen kuuntelija, jolle on kehittynyt uuden ystäväni sanoin omien kokemusten kautta ylimääräinen aisti tunnistaa ihmisten ajatuksia ja mielen solmuja. Niin tai näin, mutta tunnistin ystäväni kertomasta itseni häkellyttävän hyvin.

Myös politiikkani lähtee ihmisten kuuntelusta, osallistamisesta ja kannustamisesta. Korvalääkärillä käynnin jälkeen korvani kuulevat todella hyvin ja minun kauttani saa asiat eteenpäin. Suosittelen korvahuuhtelulla puolueelle, jolla on korvat, jotka eivät kuuntele.

Kun kelaan 3 kk kampanjaa, päällimmäisenä mieleeni nousee kampanjan jokapäiväisyys. Aloitin kampanjan elokuussa, jonka jälkeen olen tähän päivään mennessä kirjoittanut 8 laajaa artikkelia, jotka on julkaistu noin 15 kertaa alueen lehdissä:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1

Olen ollut myös Keskisuomalaisessa useissa muissa jutuissa, joista kaikkein näkyvimmässä sain lähes koko nuorisosivun käyttööni:

http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/notkeana-elviksen%C3%A4-liikenteess%C3%A4(249677).ece

Yle pyyti minusta haastattelun, joka näytettiin Keskisuomen alueuutisissa:

http://areena.yle.fi/toista?id=1587652

Olen järjestänyt neljä poliittista kahvihetkeä, jonne olen kutsunut ihmisiä kertomaan omakohtaisia kokemuksia eri aiheista. Sisäisen tukiryhmän sähköpostin kautta kaikki ovat voineet vaikuttaa tuleviin artikkeleihin, jolloin ne ovat useiden ihmisten yhteisten ajatusten näköisiä. Politiikan pitää kaksisuuntaista. Pitää osallistaa ja tulla kuuntelemaan, mitä eri ihmisillä on sanottavaa.

En ole jakanut vaalikampanjan aikana yhtään lentolehtistä. Ei paperia, ei lisättyä sokeria -periaate on ollut linjani katukampanjoinnissa. Olen paperin ja lisätyn sokerin sijaan omputtanut ihmisiä eli jakanut omina vaalimainoksinani suomalaisia luomuomenia. Nimi ja numero ovat käyneet ilmi näkyvääkin näkyvimmistä banderolleista, jotka otin uusiokäyttöön JYYn ja JAMKOn yhteistempauksen jälkeen. Laitoin vaalilehtien väliin jonkin verran kaksipuoleisia mainoksiani, jotka tein kirjastolta saadulle roskapaperille. Ei ole mitään järkeä käyttää suunnattomia summia vaaliroskaamiseen, jotka tekevät kaikki muutkin ehdokkaat. Etenkin kun 97.56 prosenttia kaikista flyereista lentää seuraavaan roskiin tai sen ohi.

Olen käynyt kertomassa näkemyksistäni myös neljässä vaalipaneelissa, jotka ovat olleet: Vaajakosken lukion ilmastopaneeli, My Way -messujen kaksi poliittista napakymppiä, Puolue ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuorten vaalipaneeli sekä Suomen lukiolaisten liiton Water-messujen vaalipaneeli.

Hyvä ystäväni sanoi minua kyläluudaksi, jolla hän tarkoitti ihmistä, joka ei koskaan ole aloillaan vaan on kaikkialla koko ajan, paitsi kotonaan. Etenkin vaalien alla tämä on pitänyt kutinsa. En ole ehtinyt kaikilta vaalikiireiltäni kirjoittaa blogiin riittävästi ja eilenkin minulta jäi kesken perjantain puuhailuiden kirjailu. Se mitä ehdin jo kirjoittaa, kuvaa melko hyvin aamupäivääni, josta tässä pieni maistiainen:


Astelin kasvisravintola Katriinaan hyvin nukutun yön jälkeen väsyneenä, kupin kahvia aamulla juoneena. Mietin mennyttä ja ajatukseni juoksevat kuukausin matkan hetkessä. Katson ympärilleni ja tervehdin minulle tutuksi tulleita ihmisiä ja katson päivän Keskisuomalaisen huomatakseni, että maanantai-iltana lähettämääni monikulttuurisuuskeskusartikkelia ei ole vielä julkaistu. Keskisuomalaista silmäillessäni vanha ystäväni tervehtii minua viereeni istahtaen. Lounastamme yhdessä kuulumisia vaihdellen.

Jatkan Katriinasta matkaani kirjastolle kannatellen kaatosateessa kahta banderolliani, kestävän kampanjan mainostani, jotka julistavat opiskelijoiden poliittisen osallistumisen tarvetta Jyväskylän valtuustossa sekä pyöräkaistojen tarpeellisuutta Jyväskylässä. Ihmisten katseet vaihtelevat hämmästyksestä innostukseen. Harmaaseen sadesäähän kyllästynyt ärripurrikeksejä aamulla syönyt henkilö ajattelee: "mikähän Jeesus toi luulee olevansa". Toinen turhautumista poliittiseen ympäripyöreyteen kokeva puolestaan pohtii: "respect, kerrankin joku potkii politiikkaa itsensä likoon laittaen". Mietin mielessäni asiaa hetken ja jatkan matkaani tietäen, että pidän näkyvästi ja kuuluvasti asioitani esillä.

Nyt aikani on lopussa. Täytyy mennä, koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja. Huomenna lappuun 411 ja toukotyöläinen on palveluksessanne, koko sydämestäni.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Toukotyöläisen arkea

Heipähei taasen.

Toukotyöläinen on ollut lennossa perjantaista lähtien niin ilmavasti, että en ole ehtinyt edes blogiin kirjoittaa. Ou mai. Lennon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että harkitsen oman luolan valtaamista, jonne voisin koko seinällisen kirjoitella nuolenkärkisymboleita päivistäni kertomaan.

Tehdään siis pieni hyppäys viime kirjoituksesta ja palataan tähän päivään.

Kahden viikon pohjustustyö ja asiantuntijalausuntojen kuulemisen jälkeen uusin kirjoitukseni on valmis. Jyväskylä - myös uussuomalaisten kaupunki -tekstini on luettavissa nettisivuillani ja blogissani, jonne sen tänään aamukiireiden ohella lisäsin.

Tänään on ollut muuten hieman harmaata ja sateista, niin ulkona kuin pään sisälläkin, tai pikemminkin korvakäytävässä. Korva humisee, siinä tuntuu painetta ja nestettä, jonka lisäksi en kunnolla kuule muiden puhetta, mutta sitäkin kovemmin oman puheeni. Varasin ajan YTHS:lle, jonne menen torstaina näyttämään korvaani. Onneksi päivistys palvelee, jos kipu äityy. On ollut hieman vaikea tehdä vaalityötä, kun toinen korva on pois pelistä ja puhuminen on hieman hankalaa korvan häiriökäytöksen vuoksi. Se ei kuitenkaan estä Toukotyöläisen vaalitaistoa. Pikemminkin sen estää virheellinen kalenterimerkintä SOPO-valikokunnan kokouksen alkamisajankohdasta, sillä päädyimme vaalitoverini Joachimin kanssa Ilokiven oville kokouksen jo päätyttyä.

Rakas Jylkkärimme oli myös kirjoittanut vaalipaneeleista. Voin olla jonkun mielestä herkkä, kun reagoin asiaan näin. Allekirjoitan myös sen, että kirjoitus oli vielä silkkihansikasjournalismia moneen muuhun kirjoitteluun verrattuna. Laitetaan tämä sitten sateisen päivän, pienen vaaliväsymyksen ja kipeän korvan piikkiin, mutta annoin asiasta palautetta Jylkkärin päätoimittajalle. Asiallinen kommentointi on parasta palautetta. Palautteeni meni vapaasti kirjoitettuna kutakuinkin näin:

Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa esiintyjistä, mutta kysymyksien vuotamisen vihjaaminen on mielestäni hyvin kyseenalaista. Jääväsin oman kampanjapäällikköni pois vaalipaneelin suunnittelusta, hän toimii Puolue ry:n hallituksessa. En sanallakaan ole kuullut kysymyksistä ennen niiden esittämistä. Se, että joku tälläistä vihjaa tai puhuu, kertoo enemmän kertojasta.

Koska kysymyksessä oli myös Jyväskylän Eurooppanuorten paneeli, on mielestäni varsin luonnollista, että panelisti perhehtyy etukäteen Jyväskylän eurooppasuhteisiin. Hyvän perehtymisen jälkeen eri kysymyksiin on luonnollisesti paremmat valmiudet vastata.

Kun on vielä tehnyt elokuusta asti kampanjointia paneutuen hyvinkin tarkasti kunnallisvaaliteemoihin ja tehnyt huolella kaikki vaalikoneet, saattavat valmiudet vastata kysymyksiin olla erilaiset kuin monella muilla. Olen valtio-opin 5.vuoden opiskelija, opinto-ohjaaja sekä tutkiva kirjoittaja, joten havainnollistavia esimerkkiä mm. tilastojen kautta muodostuu, kun lukee, tutkii ja tekee paljon. Kunnallisvaaliehdokkaalle on suotavaa perehtyä kunnallisvaaliteemoihin ja tietää myös numeroiden valossa, mistä puhuu.

Tässä esimerkiksi vaalien alla kirjoittamani 8 kirjoitusta, joiden kirjottamisen pohjalta pärjää hyvin jo monessa paneelissa:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1


Valtio opin ainejärjestö Puolue ry on jo useiden vuosien ajan järjestänyt laadukkaita vaalipaneeleita. Olen itse valtio-opin opiskelija ja pitkäaikainen puolueaktiivi, joten tahdoin välittää vielä paneelin järjestäjien ärtymyksen kysymysten vuotamisen vihjailusta. Lisäksi yleisömääristä sen verran, että kirjaston kahvilassa on aina paljon ihmisiä etenkin aikana, jolloin paneeli järjestettiin, mutta C-rakennuksella kaikki olivat seuraamassa vaalipaneelia.

Jylkkärin kirjoitusta enemmän minua ihmetytti joidenkin panelistien ja muiden läsnäolijoiden suora kommentointi, totuudeksi päättely ja asian levittäminen, että olisin tiennyt kysymyksistä etukäteen. Kuittaan vain, että lukekaa, oppikaa ja tulkaa sen jälkeen keskustelemaan, niin pystytte samaan. Sitä ennen suut suppuun, sillä oma osaamattomuus ei ole muiden osaamisen syytä.

Nyt lasi appelsiinimehua. Olisin ostanut jotain oikein hedelmälihaista, mutta kun liika mehuttelu käy niin kovin kalliiksi. Päädyin hyvään kompromisiin hedelmäliha-hinta -suhteen Valion litrasen kautta. Mehun kanssa herkuttelen ruistoastilla ja Auralla, ah. Ja sitten oikea korva edellä pää tyynyyn toivoen, että vasen korva kuulee lähitulevaisuudessa sateen ropinan ja lehtien viuhunan.

Kauniita unia.

Jyväskylä - myös uussuomalaisten kotikaupunki

Jyväskylän kaupungin pitkäaikaisena tarpeena on ollut saada kaupunkiin monikulttuurikeskus, joka tukisi eri uussuomalaisryhmittymien integraatiota uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Paikkaa on pyritty löytämään aktiivisesti ja nyt näyttää siltä, että tilat ovat viimein löytymässä. Seuraava kysymys koskee Jyväskylän kaupungin rahoituspäätöstä.

Keskus on jo saanut kolmivuotisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä, joka takaa keskuksen käynnistämisen. Monikulttuurikeskuksen pitempiaikainen rahoitus tarvitsee puolestaan rohkeaa poliittista tahtotilaa ja sitoutumista. Monikulttuurikeskuksen toiminnan rahoittamiseksi vuodelle 2009 on haettu 20 000 euron tukea, jonka hyväksyminen on ensimmäinen askel toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ainoastaan kaupungin budjetoimalla määrärahalla voidaan taata, ettei monikulttuurikeskus jää lyhytaikaiseksi projektiksi, vaan että se vakiintuu.

Jyväskylään muuttaa vuosittain 50 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolaisten lisäksi uussuomalaisia saapuu Jyväskylään myös avioliittojen kautta. Jyväskylässä asuu tällä hetkellä noin 2000 uussuomalaista. Keskus olisi myös tarkoitettu kantaväestölle.

Monikulttuurikeskus toimisi yhtenä merkittävinä paikkana, josta uusuomalainen voisi saada itselleen luotettavaa tietoa siihen palkattujen asiantuntijoiden opastuksella. Keskuksessa voitaisiin jakaa perustietoa suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, eri ryhmistä ja vaikuttamisesta useilla eri kielillä. Yhteiskuntaan integroimisen olennaisena piirteenä on omien oikeuksien tietäminen – yhteiskunta, joka ei kerro riittävän hyvin kansalaisille heidän oikeuksistaan, ei ole toimiva yhteiskunta.

Uusuomalaisten tukipaikkana monikulttuurikeskus mahdollistaisi myös vertaistuen systemaattisemman järjestämisen. Kukaan meistä ei selviä maailmassa yksin. Monikulttuurikeskus voisi toimia katto-organisaationa tai kollektiivisena ideapankkina, joka tarjoaisi uusuomalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon ja vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäntilanteeseensa ja tulevaisuuteensa.

Monikulttuurikeskuksella olisi myös tärkeä rooli ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa, jossa opiskellaan yhteensä 20-40 opintoviikon verran useita tärkeitä elämän osa-alueita alkaen kielen oppimisesta aina opiskelu- ja ammatinvalintataitoihin. Yhteiskunnassamme on monia uussuomalaisten integraatiota tukevia piirteitä, joista valmentava ja valmistava koulutus ovat niiden olennaisia osia. Ne eivät kuitenkaan ole riittävät. Monikulttuurikeskuksen mahdollistama kerhotoiminta ja -opetus paikkaisivat sitä vaillinaista tarjontaa, jota yhteiskunta ei muutoin pysty tarjoamaan resurssipulan takia. Järjestelmät eivät ole päällekkäiset, vaan toinen toistaan täydentäviä.


Touko Aalto, Vihreiden kunnallisvaaliehdokas

torstai 16. lokakuuta 2008

Oodi ompuille - 16.10.2008

Aamu valkeni taas tutuissa merkeissä. Mieli säkinöi intoa ja ideoita. Niitä lähdettiin toteuttamaan heti omputtamisen merkeissä. Tällä kertaa pieni vihreä mies laskeutui kampukselle yliopiston päärakennuksen kupeeseen. Omput maistuivat ohikulkijoille, banderollit eivät jääneet keneltäkään huomaamatta ja puhe raikui sadetta odottavassa aamupäivässä.

Sanoin tänään vaaleille hetkeksi stop tykkänään ja keskityin opinnonohjaustyöhöni usean tunnin ajaksi. Kaikki kirjaston koneet olivat jälleen kerran varattuna ja vartin takkilämpimän palloilun jälkeen kahvilan koneen vapautuminen oli kuin ommpuonnettaren raikas poskisuudelma. Kun työasiat oli hoidettu asianmukaisella tavalla pystyin taas luomaan katseeni tummaan horisonttiin ja kaivamaan takkini peittelemät banderollit esiin, riittävän kaukana Jyväskylän yliopiston kirjaston ennakkoäänestyspaikasta, jonka läheisyyttä kunnioitan symbolisella epäpoliittisuudella, luonnollisesti.

Kuljen jatkuvasti banderollit käsissäni ja omput kangaskassissa kainalossani ja omputan kaikkia ohikulkijoita niin sateella kuin poudallakin, aamulla kuin illallakin, koko ajan ja jatkuvasti. Teemani tarttuvat ja maistuvat. Ei paperia, ei lisättyä sokeria vaan raikas omppu vaalimainoksenani. Banderollista käy ilmi numeroni ja nimeni ja kanssani jutellessa laajemmin ajatukseni. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa kollektiiviseen roskaamiseen, etenkin kun voi posiitivisella tavalla erottua joukosta. Flyerit lentävät 95 prosenttisesti seuraavaan roskikseen ilman vilkausta ehdokkaaseen. Omppu sen sijaan virkistää mieltä ja antaa luomuenergiaa useaksi tunniksi eteenpäin.

Pysyn johdonmukaisena vihreälle ajattelulle ja kyseenalaistan omalla esimerkilläni perinteiset vaalimainnonan typerät, tuhlaavat, ärsyttävät ja roskaavat tavat. Toivottavasti vaalitulos kertoo, että rahan laittaminen roskaamiseen ei ole tätä päivää. Ääni Toukotöiden puolesta on ääni luovan ja ympäristöä kunnioittavan mainonnan puolesta.

Kirjoittelen huomenna hieman tämän päivän Jyväskylän yliopiston edustajiston kokouksesta, jossa olin paikalla edustajiston jäsenen ja Gröninon ryhmävastaavan roolissa.

Nyt nukkuvanhanen kutsuu jo, nähdään taas huomenna. Olen Mattilannimessä klo 9.45--> Tulkaa hakemaan välipalaa, hyviä, hauskoja sekä tärkeitä juttuja. Odottelen teitä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Henna Virkkunen on käynyt omenavarkaissa -15.10.2008

Olin tupsahtaa takapuolelleni kun näin aamun Keskisuomalaisen kannen. Siinä tuleva kokoomuksen presidenttiehdokas kannattelee omenaa ilmeellä, jonka olen viimeksi nähnyt rippikoulussa papin laulaessa Jumalan kämmenellä. Phyh phyh, mielummin pussaan maan matosta kuin sitä hedelmää maistaisin.

Grönionilaiset omputtivat itselleen viime edustajistovaaleissa 100 prosentin kannatuksen noston ja olemme jatkaneet aktiivista omputtamista myös kunnallisvaalien alla. Itseäni tuo mainos itketti ja nauratti, sillä oma vaalimainokseni on lisätyn sokerin ja paperin sijaan luomuomppu, jota jaan pitkin kampusta ja keskustan katuja. Eipä ole Hennaa näkynyt. Eipä sillä, ei kuvan kaltaiset omput kasva kuin mainostoimistojen kuvankäsittelyohjelmissa, mutta kaikkien omppujen nimissä pyydän, että Henna joko jakaisi aidosti omppuja tai kuvissa edes keppiä, jotta pysyisi edes jonkinlainen aitous mukana eikä tarvitsisi tulla naapurin ideapuusta napsimaan.

Nooh, Hennan omppu maksoi pauttiarallaa 8000 euroa eikä siitä riittäisi edes sopulille syötävää. Toisin on toukotyömaalla, jossa mainokset eivät maksa mitään ja omppuja jaetaan ihmisille kädestä pitäen.


Toukotyöläinen oli eilen uutisissa http://areena.yle.fi/toista?id=1583166 ja tänään Keskisuomalaisen ensiaukeamalla sekä Suur-Jyväskylässä julkaistussa kuvallisessa artikkelissa. Puhaltelen nollia noihin mainoksiin käytettujen eurojen osalta. Kun on tarpeeksi paljon ideoita ja rohkeutta tuoda niitä esiin, pärjää vaikka ei rahassa kylpeisikään.

Päivä sujui muuten omputtamisen merkeissä, jonka lisäksi vaalikahvilalla kului muutama kuppi kuumaa mielenkiintoisilla keskusteluilla kermattuna.

Sain Mattilanniemessä käymäni hetkeä pidemmän keskustelun päätteeksi selvitettäväksi, mitä uusiutuvia energiamuotoja Keljonlahden voimalassa voitaisiin käyttää, jos uusiutuvien energiamuotojen osuus nostettaisiin tekniikan sallimaan maksimiin eli 70 prosenttiin. Selvitän kokonaistilanteen, lähetän vastauksen sitä kysyneeltä ja raportoin asiasta myös blogiini.

Huomenna omputtaminen jatkuu Jyväskylän yliopiston päärakennuksen edessä ja Mattilanniemessä uusien ja entistäkin ehompien banderollien kera. Nyt tuutimaan, sillä olen aivan uninunnu jo.

Hyvää yötä kaikille!

tiistai 14. lokakuuta 2008

14.10.2008

Rakas blogipäiväkirja,

olipa tänään vauhtia ja vilskettä taas kerrassaan. Ja ilta on vasta nuori.

Sain tänään mielenkiintoisen puhelun. Olin etsimässä Jyväskylän Vihreiden toimistolta Vihreiden nuorten vaalilehteä ja muuta materiaalia, kun kaiken takkilämpimän keskellä soi puhelin. Ympäri ämpäri mp3-johdoissani ja pienessä tilassa talvitakki päällä taitellen sain kuin sainkin luurin korvalle. Ylen toimittaja soitti minulle ja hän tahtoi sopia haastattelutapaamisen kanssani tänään klo 11.30. En missään nimessä sanonut ei missään nimessä. Puhelun jälkeen oli jo kiire, joten äkkiä omputtamaan kampukselle.

Ihanaankin ihanammat omppupomppuset Paloma, Hannu ja Teppo olivat jo täydessä työn touhussa, kun toukotyöläinen saapui paikalle. Nokka ei ehtinyt paljoa tuhista, kun piti jo siirtyä vaalikahvilalle. Vaalikahvilallakaan en ehtinyt paljoa vanheta kun piti jo siirtyä haastatteluun.

Ylen toimittaja tahtoi tietää, miten olen organisoinut kampanjani, kun olen saanut niin paljon näkyvyyttä. Erityisesti verkkokampanjointi oli haastattelun kovinta ydintä, kaiken omputtelun ohella. Selostin toimittajalle ja kaikelle kansalle facebook-salani ja kerroin, miten kampanjaa rakennetaan verkossa. Facebook on kuin puhelinvaihde, josta kiinnostuneita yhdistetään muille sivustoille, joita pystyy monella tapaa linkittelemään ystäväpiirilleen.

Toimittaja ei uskonut kaksisuuntaiseen integraation, jossa ehdokas osallistaa äänestäjiä. Toimittaja epäili, että informointiverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen vie kaiken ajan asioihin perehtymiseltä. Hänen mielestään ihmiset kyllä löytävät tärkeän sanoman, jos sellainen on tarjolla.

Kaksisuuntainen integraatio ei ole vain sitä, että kerrotaan ihmisille mielistellen asioita, joita he tahtovat vaalien alla kuulla. Ei ei ja ei. Kaksisuuntainen integraatio osallistaa ihmisiä ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ehdokkaan kautta. Kirjoitan esimerkiksi omissa keskustelutilaisuuksissani aiheen ympäriltä käytyä keskustelua ylös ja kirjoitan alustavan kirjoituksen käsiteltävästä teemasta. Lähetän tämän alustavan kirjoitukseni tukiryhmäni sisäiselle sähköpostilistalle, jossa tesktiä sitten yhdessä kommentoidaan ja muokataan, siten että jokainen saa sanoa sanansa ja vaikuttaa tekstin sisältöön keskustelun kautta.

Jos tutkija saa tutkijanhuoneessaan maailmaa mullistavan idean ja panttaa sitä vain itsellään hymistellen, niin maailma jää helposti mullistamatta. Tarvitaan tapoja ja ideoita viedä tuota mullistusta eteenpäin ihmisille, jotka tekevät omalla suhtautumisellaan asiasta merkityksellisen. Itse perehdyn kaikkiin kirjoituksiini todella perusteellisesti ja kuulen asiantuntijoiden näkemyksiä sekä ihmisten omakohtaisia kokemuksia teemoista. Näin syntyy hyvä kirjoitus, joka sitten verkkonäkyvyyden, lehtikirjoituksien, uutislähetyksien sekä paneeli- ja katukeskusteluiden kautta välitetään ihmisille puntaroitavaksi. Jokainen soittaja tarvitsee instrumentin.

Kaksisuuntainen integraatio luo vaikuttamisen tunteen ja halun tehdä vaikuttamistyötä yhdessä. Tämä tekee monille ihmisille arkipäivän asioista konkreettisesti poliittisia.

Kuvaaja nauroi, koska hän tapasi ensi kertaa ihmisen, joka puhui enemmän kuin toimittaja. Nauroin, ja jatkoin puhumista korvat höröllään keskustelun siirtoja tai uusia avauksia odotellen. Tarjosin toimitustiimille vielä reilun kaupan vaalikahvit Vihreiden vaalikahvilassa ja säntäsin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustosaliin.

Valtuustosalissa pidimme tulevan torstain JYYn edustajiston kokousta valmistelevan iltakoulun ja esittelimme kaupungin sikar...eikun johtoportaalle JYYn ja JAMKOn kunnallisvaaliteesit. Tilaisuus sujui oikein ponnekkaasti ja tulipa toimittajat vielä kysymään saanko kuvaani käyttää lehdessä - vastasin jälleen kerran, että ei missään nimessä ei missään nimessä.

Tilaisuudesta tarttui mukaan loistavia banderolleja, joita työstän vielä eteenpäin ja käytän roskattomassa ja sokerittomassa kampanjassani. Hupsansaa, kylläpäs tekstiä taas tuli, blogi pitäisi pitää lyhyenä, sillä kukaan ei jaksaa lukea loputtomiin. Onneksi kohtaa alkaa sählyvuoro, johon osallistuminen katkaisee blogikirjoittelun. Illalla valtio-opin opiskelijoiden saunailtaan. Loppuun tärkein eli omput ovat kulkeutuneet tämänkin päivän aikana jo usemmalle kymmenille ihmisille kangaskassistani, jota pitän mukana koko ajan kaikkialla. Tulkaa hakemaan omanne.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vaalihulinaa

Klo 14.45 Tästä päivästä lähtien kommentoin vaalivilskettä lyhyesti lähes päivittäin. Vihreiden vaalikahvila aukeaa virallisesti tänään 10 min päästä, joten tukka ponnarille, omput laukkuun ja What's the 411 paita päälle, pyörän renkaisiin ilmaa ja puhemoottori laulamaan.

Olen tänään SVOL-Jyväskylän syyskokouksessa koko illan, mutta kirjoittelen sitä ennen tai huomenna lisää, mistä tuulee ja minne mylly pitäisi rakentaa :)

Kl0 18

Vihreiden vaalikahvila on nyt onnistuneesti avattu Vakkarin viereen. Kolme tuntia vierähti vallan rattoisasti reilun kaupan kahvia nautiskellen ja ihmisten kanssa keskustellen. Erään pariskunnan kanssa kävin mielenkiintoista ja konkreettista keskustelua aina ilmastonmuutoksen tuomista uhkista heidän kotialueen kävelypolun valaistukseen saakka.

Laajavuorentien kupeessa olevan Haukkalan koulun vierestä lähtee vilkkaasti käytetty soratie. Tämä tie on kuitenkin pilkkopimeä useiden satojen metrien matkalta. Useat alueella asuvat vanhukset ovat kertoneet, että pilkkopimeään metsätunneliin on turvatonta lähteä kävelemään. Valoa kansalle, joka ei pysty pimeydessä vaeltamaan.

Taas olisi Toukotöille tarvetta.


Kahvin lomassa kävin omputtamassa ihmisiä kadulla kahville kysellen. Omputtamassa??? Niin, selvennän hieman.

Tallustan katuja päivittäin kangaskassi kainalossani. Enkä turhaan, sillä minulla on mukanani useampi kilo syksyn parhaimpia vaalimainoksia, omenoita. Olen auttanut useita iäkkäämpiä henkilöitä hakemalla omput pois pihamaalta pyörimästä. Olen auttanut samalla myös itseäni, sillä olen jakanut nuo omput vaalimainoksinani hyvää mieltä ihmisille tuottaen. Työ on kantanut jo paljon hedelmää loistavan palautteen myötä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Kun yksilön mieli järkkyy, on se koko yhteiskunnan asia

Kirjoitin Keskisuomalaisessa 27.7.2008 julkaistun tekstin Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina. Kirjoitin tekstin Keravan tapahtumista järkyttyneenä. Tekstin pääsisältönä oli se, että meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuorenhuippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.

Kauhajoen tapahtumat saivat minut surun keskellä entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että asiaan on puututtava todella voimakkaalla kädellä. Meidän tulee yhteisesti kantaa vastuu yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista

Yle julkaisi 12.9.2008 uutisen, jonka mukaan suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta.

Yläasteesta lähtien eri koulutusasteille tarvitaan enemmän ammatti-ihmisiä esimerkiksi työvoimatoimistosta ja KELA:sta kertomaan koulun jälkeisestä ajasta. Nuoria tulee määrätietoisesti valmentaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Opinnonohjauksesta ja työelämään valmentavasta koulutuksesta tulee tehdä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa kaikilla opetusasteilla, mielestäni jopa oppiaineen kaltaista yhteiskunnallista kasvattamista. Nuorelle ei voi sanoa juuri ennen koulusta valmistumista, että tässä on jatkon kannalta tärkeää tietoa, tutustu ja kiinnostu.

Opinto- ja työelämäohjauksen ohella mielenterveystarkastuksista tulee tehdä osa normaalia terveystarkastusta kaikilla opintoasteilla. Yläasteesta alkaen jokaisen koululaisen tulisi tutustua koulupsykologin palveluihin, jolloin monia orastavia tai jo olemassa olevia ongelmia voidaan havaita ajoissa. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön sijaan resurssit ohjataan jo ilmentyneiden ongelmien hoitoon. On ehdottoman tärkeää panostaa jo olemassa olevien ongelmien hoitoon, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta on purkaa ongelmaketju sen alkuvaiheessa. Yhden euron sijoitus yksilöön ja tämän inhimillisen kärsimyksen ehkäisyyn tänään tarkoittaa sadan euron säästöä yhteiskunnalle huomenna.

Nuorten mielenterveyspuolelle tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Mikko Mielenterveyspotilaan on saatava heti apua välittömän ensikäynnin kautta, jonka järjestämiseen tulee tehdä mielenterveyspuolen jononpurkuvuorot. Nuorelle on selvitettävä vertaistuen ja esimerkiksi muiden auttavien kontaktien mahdollisuus eikä käännyttää pois tiskiltä harmitellen, että nyt ei mahdu edes jonottamaan mielenterveyshoitoon pääsyä.

Terveyskeskuksille tulee luoda perustietopaketti nuorelle, jossa opastetaan, miten edetä ongelman kanssa, jos hoitoa ei voida tarjota heti. Jokaisella suomalaisella tulisi olla subjektiivinen oikeus mielenterveyspalveluihin ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valvoa tämän oikeuden toteutumista. Kaikilla pitää olla oikeus saada hoitoa riippumatta siitä, kuinka paljon määrärahoja asialla on juuri kyseiselle vuodelle osoitettu, kuten jo lasten päivähoidonkin suhteen on ymmärretty vaatia ja toteuttaa.