Joulupäivän runoja läheisille - kukaan ei ole yksin

Kun yrittää ymmärtää toisten pahaa oloa ja ahdistusta, voi parhaiten antaa tukensa elämästä toipuvalle. Kukaan ei jää yksin.

Olemme läsnä ja välitämme, annetaan toisillemme mahdollisuus. Käydään yhdessä läpi tunteitamme, edes etäisesti. Annetaan itsestämme, saadaan toiselta ja jaetaan se kaikille. Kun pystyy puhumaan pahasta olosta ollessaan onnellinen, antaa mahdollisuuden toivoon toiselle, joka on menettänyt uskonsa onnellisuuteen. Avasin tänään päivällisen jälkeen koneeni ja kirjoittelin hieman, miten olen kokenut ympärilläni tapahtunutta. Toivon vain jaksamista läheisilleni ja kaikille niille, joiden hengitys on vain tasaantunutta surua.

Olemme täällä toisiamme varten. Rakkautta.



Jäisiä tulipisaroita


Saanko vihata rakkauteni pois,
saanko pyyhkiä itseni elämästäni?

Mitä tunnet, kun en tunne enää mitään,
mitä ajattelet, kun olen itkenyt sydämeni haavoille?

Miten kestän itseni, kun läheisyytesi on vain kipua,
miten hengitän, kun hukun huutooni?

Mikään ei ole mitään,
raivoan itseni tainnuksiin

Nostan katseeni vain romahtaakseni uudelleen,
en löydä sanoja, en tunnetta

Miten voin elää, jos elämä on kuollut?
Silmäni ovat enää vain lasia, jotka heijastavat tyhjyyttä

Nousenko?


Itkeneet silmät


Ikävä on meissä aina läsnä,
kaipuu on aina osanamme

Halu ymmärtää vie valheeseen, jonka
varaan rakennamme selviytymisemme

Ei ole onnea, on vain kuviteltua rajoittuneisuutta,
joka tekee elämästämme teeskentelyä


Lohtua


Lasken raskaan kantamukseni,
etsien samalla paikkaa itselleni

Tahdonko jäädä tänne hetkeksi,
vai ovatko ajatukseni jo jälkinä
maassa?

Päätän pysähtyä, sillä
en tiedä, minne jälkeni johtaisivat

Eteenpäin vie ainoastaan tunne, johon
voi luottaa, kun aika ja paikka menettävät
merkityksensä

Olen itseni, jos löydän paikkani,
hyväksyn olemiseni, jos löydän merkityksen taakalleni
pysähdyn, kun voin elää kuormani hetkeni kanssa


Kaksi kaarta

Hymyiletkö peittääksesi kasvosi,
vastaatko vain ollaksesi hiljaa,
puhutko vain päästäksesi pois?

Tahdot tulla löydetyksi, mutta peität jälkesi,
avaat silmäsi vain paetaksesi

Tiedät kulkevasi ympyrää, mutta pidät kiirettä,
pakenet vain saadaksesi itsesi kiinni

Et näe pohjaa katsomatta, mutta osaatko pysyä poissa tyhjyydestä,
kun kerran olet itsesi nähnyt ja sulkenut ympyrän

Askeleita lumessa

Joulu on monelle kaikkea ja ei mitään, henkisen tyhjyyden täyttämistä tavarapaljoudella ja tavarapaljouden muuttumista henkisyydeksi -arki on tehnyt joulun eteiseen.

Useimmat meistä arvostavat rauhallisuutta, levollisuutta ja sosiaalista hiljaisuutta, joka saa merkityksensä arjen suorituskeskeisyydestä ja hektisestä itsetarkoituksellisesta kilpailusta.

Ostammeko itsellemme omatunnon jouluna? Annamme läheisillemme aikaa ja huomiota koko vuoden edestä, koska jouluna kuuluu tehdä niin. Jouluna on hetki aikaa huomata, miten olemme unohtaneet elämän keskeisimmät perusarvot lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä, pysähtymisestä ja itsensä kuulostelusta.

Kasaamme valtavat odotukset joululle, koska koko vuonna emme ole muistaneet olla sitä, mitä nyt muutamana päivänä esitämme olevamme. Huono omatunto, läheisyyden ja ajan ostaminen näkyvät jouluihanteen särkymisenä, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviamme.

On häkellyttävää havaita vuodesta toiseen, miten ihmiset sadattelevat jouluostoksilla joulua ja ovat valmiita hylkäämään lähes kaikki odottamansa joulun ideaalit ja ajatukset jouluvalmisteluiden aikana. Mitä joulusta jää jäljelle joulun jälkeen, jos kyseessä on vain tekopyhä kulissi, joka vuodesta toiseen kasataan kiroillen kasaan kaikkine kliseineen?

Joulu on kuitenkin oikeutta kokea iloa, läheisyyttä ja välittämistä, jolle yhteiskuntamme suo hetken. Monille joulu on elämän tukipilari, jolloin odotus, ihanteet ja rakkaus kohtaavat toisensa.

Joulusta tekee mielestäni merkityksellisen asia, joka usein unohtuu joulusta puhuttaessa. Ihmiset ovat arjessaan kiireisiä ja osa ei omasta tahdostaa huolimatta pysty olemaan yhteydessä läheisimpiinsä. Jouluna on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä olla läsnä elämänsä tärkeimpien asioiden ja ihmisten kanssa. Joulunaika herkistää katkeruuden ja vihan tunteita ja antaa mahdollisuuden antaa lahjan, jota muulloin ei ole mahdollista antaa.

On myös monia ihmisiä, jotka tahdostaan riippumatta ovat ulkona tästä kollektiivisesta joulun hengestä ja joille joulu vain muistuttaa asioista, joiden puuttuminen omasta elämästä kiteytyy jouluna. Tämä näkemys puolestaan raivostuttaa ihmiset, jotka eivät tahdo viettää joulua itsetarkoituksellisesti, mutta kuten sanottua, on vain erilaisia tapoja kokea samat asiat.

Joulu on mielestäni yleisellä tasolla kuitenkin toivon, epätoivon, läheisyyden ja ulkopuoliseksi jäämisen aikaa. Joulu on merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtuma, halusimmepa sitä tai emme. Se tekee siitä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä mielenkiintoisen. Ihmiset viettävät joulua hyvin erilaisin perustein ja on vaikeaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä juhlasta, jota moni taho pyrkii ottamaan nimiinsä.

Kaikesta huolimatta joulun aikaan useat ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaikka jouluun liittykiin paljon ristiriitaisuuksia, niin tahallaan tai tahattomasti ihmiset ovat usein sen kaikkein tärkeimän äärellä: elämän kallisarvoisuuden jakaminen toisten kanssa, sillä kukaan ei ole yksin mitään. Suosittelen kaikille laimennettua joulua läpi vuoden.