Vaalirahoitus 4.6.2009 päivitettyjen tietojen perusteella:
Kulujen erittely
Sanoma-, ilmaisjakelu- ja aikakausilehdet - 2961.88. euroa
Ulkomainonta - 3000 euroa
Vaalilehtien, esitteiden ja muun painetun materiaalin hankinta - 1079.46 euroa
Muut kulut - 1000 euroa
Vaalikampanjan kulut yhteensä 9041.34 euroa
Vaalikampanjan rahoitus
Omat varat 766 euroa
Yksityishenkilöiltä saatu tuki - 325 euroa
Puoluejärjestöiltä saatu tuki:
Vihreä liitto - 5000 euroa
Vihreät nuoret ja opiskelijat Vino ry - 2500 euroa
Helsingin vihreät -125 euroa
Helsingin vihreät nuoret - 375 euroa
torstai 4. kesäkuuta 2009
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Yöjunalla Helsingistä Berliiniin
Baltian radan tarkoituksena on luoda nopea ja yhtenäinen junayhteys Tallinnasta Riikan ja Kaunaksen kautta Varsovaan, josta rataa tulee jatkaa aina Berliiniin asti. Baltian rata on asetettu EU-tasolla yhdeksi yhteisen liikennepolitiikan kärkihankkeista. Kesäkuussa valittavan uuden EU-parlamentin tulee käynnistää hanke välittömästi.
Tällä hetkellä Baltian maat käyttävät vain vähän pohjoinen-etelä -suuntaa kansainväliseen matkustaja- sekä rahtiliikenteeseen. Olemassa oleva raideverkosto on huonossa kunnossa. Raideliikenteen nopeudet ovat alhaiset ja muun Euroopan kanssa on paljon epäyhteensopivuuksia
useiden standardien kanssa, erityisesti raideleveyksien suhteen.
Baltian rata luo mahdollisuuden siirtää suuret rahtimäärät renkailta raiteille. Raideliikenne on turvallinen vaihtoehto rahtiliikenteelle ja se madaltaa tuntuvasti myös hiilidioksidipäästöjä sekä öljyn kulutusta. Raideyhteys luo myös mahdollisuuden kattavalle matkustajaliikenneyhteydelle, joka tällä hetkellä puuttuu
Parantuneet rautatieyhteydet edesauttaisivat lievittämään Euroopan tieverkoston ruuhkia ja tukoksia ja lisäisivät Baltian maiden tavoitettavuutta. Hanke auttaisi tuntuvasti alati kiihtyvää alueellista kehitystä rautatieverkoston piirissä olevien maiden osalta.
Baltian sekä itäisen Keski-Euroopan maat ovat korkean talouskasvun maita, jotka integroituvat nopeaa vauhtia taloudellisesti muun Euroopan tasolle. Tämä tulee tarkoittamaan rajua liikennemäärien kasvua, jonka vuoksi kestävä kuljetusjärjestelmä on välttämätön.
Ilmastonmuutos ja Itämeren ympäristöongelmat nostavat ympäristöä vähiten kuormittavat ratkaisut uuteen arvoon. Nopea ja varma junaliikenne pitkillä matkoilla ja kuljetuksissa on nousemassa tärkeimmäksi eurooppalaiseksi ratkaisumalliksi.
Hanke olisi hyvä esimerkki myös siitä, miten EU:n koheesio- ja rakennerahastoja voidaan käyttää järkevästi ja kestävästi. Alustavien arvioiden mukaan Tallinna-Varsova radan kustannusarvio on noin 3 miljardia euroa. Radan pituus tulisi olemaan vuonna 2008 tehtyjen selvityksen perusteella 1142 km ja se saataisiin valmiiksi vuonna 2020.
Suomi liitettäisiin Baltian rataan suunnitellun Helsinki-Tallinna -tunnelin kautta. Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelin voisi alkuvaiheessa korvata myös junalauttaliikenteellä. Helsinki-Tallinna -tunneli on miljardien eurojen sijoitus, jonka toteutuminen liittyy laajemman liikennekäytävän luomiseen eli Baltian rataan. Rautatieyhteys edistäisi muiden vaikutustensa ohella myös Helsingin ja Tallinnan muodostumista kaksoiskaupungiksi.
Tulevaisuudessa voimme kuulla Helsingin asemalla kuulutuksen: ”Yöpikajuna 222 Helsingistä Berliiniin lähtee raiteelta…”
Touko Aalto, vihreiden eurovaaliehdokas numerolla 222
www.toukoaalto.com
Toukotyöt facebookissa: http://www.facebook.com/group.php?gid=50987687506&ref=ts
Tällä hetkellä Baltian maat käyttävät vain vähän pohjoinen-etelä -suuntaa kansainväliseen matkustaja- sekä rahtiliikenteeseen. Olemassa oleva raideverkosto on huonossa kunnossa. Raideliikenteen nopeudet ovat alhaiset ja muun Euroopan kanssa on paljon epäyhteensopivuuksia
useiden standardien kanssa, erityisesti raideleveyksien suhteen.
Baltian rata luo mahdollisuuden siirtää suuret rahtimäärät renkailta raiteille. Raideliikenne on turvallinen vaihtoehto rahtiliikenteelle ja se madaltaa tuntuvasti myös hiilidioksidipäästöjä sekä öljyn kulutusta. Raideyhteys luo myös mahdollisuuden kattavalle matkustajaliikenneyhteydelle, joka tällä hetkellä puuttuu
Parantuneet rautatieyhteydet edesauttaisivat lievittämään Euroopan tieverkoston ruuhkia ja tukoksia ja lisäisivät Baltian maiden tavoitettavuutta. Hanke auttaisi tuntuvasti alati kiihtyvää alueellista kehitystä rautatieverkoston piirissä olevien maiden osalta.
Baltian sekä itäisen Keski-Euroopan maat ovat korkean talouskasvun maita, jotka integroituvat nopeaa vauhtia taloudellisesti muun Euroopan tasolle. Tämä tulee tarkoittamaan rajua liikennemäärien kasvua, jonka vuoksi kestävä kuljetusjärjestelmä on välttämätön.
Ilmastonmuutos ja Itämeren ympäristöongelmat nostavat ympäristöä vähiten kuormittavat ratkaisut uuteen arvoon. Nopea ja varma junaliikenne pitkillä matkoilla ja kuljetuksissa on nousemassa tärkeimmäksi eurooppalaiseksi ratkaisumalliksi.
Hanke olisi hyvä esimerkki myös siitä, miten EU:n koheesio- ja rakennerahastoja voidaan käyttää järkevästi ja kestävästi. Alustavien arvioiden mukaan Tallinna-Varsova radan kustannusarvio on noin 3 miljardia euroa. Radan pituus tulisi olemaan vuonna 2008 tehtyjen selvityksen perusteella 1142 km ja se saataisiin valmiiksi vuonna 2020.
Suomi liitettäisiin Baltian rataan suunnitellun Helsinki-Tallinna -tunnelin kautta. Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelin voisi alkuvaiheessa korvata myös junalauttaliikenteellä. Helsinki-Tallinna -tunneli on miljardien eurojen sijoitus, jonka toteutuminen liittyy laajemman liikennekäytävän luomiseen eli Baltian rataan. Rautatieyhteys edistäisi muiden vaikutustensa ohella myös Helsingin ja Tallinnan muodostumista kaksoiskaupungiksi.
Tulevaisuudessa voimme kuulla Helsingin asemalla kuulutuksen: ”Yöpikajuna 222 Helsingistä Berliiniin lähtee raiteelta…”
Touko Aalto, vihreiden eurovaaliehdokas numerolla 222
www.toukoaalto.com
Toukotyöt facebookissa: http://www.facebook.com/group.php?gid=50987687506&ref=ts
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Smart Power
Smart power
Vihreiden on alettava aktiivisesti määrittelemään käsitteitä itselleen edullisesti. Kyseessä on taistelu ihmisten ajatusmaailman rakennuspalikoista. Vihreät ovat osoittaneet olleensa aikaansa edellä ja muiden puolueiden asteittainen vihertyminen on ollut siitä hyvä esimerkki. Vihreiden on jatkettava tuolla tiellä ja siihen tarvitsemme käsitealistumisen sijaan käsitekaappauksia. Tämän vuoksi on strateginen virhe kutsua vihreitä yleispuolueeksi. Vihreä politiikka tulee ulottaa kaikille politiikan sektoreille ja osoittaa sen kautta, että emme ole pelkästään ympäristöpuolue.
Tästä nousee kysymys, mitä vihreä politiikka tarkoittaa eri politiikan sektoreilla?
Kun puhutaan ympäristöpolitiikasta, on vihreiden linja selvä. Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja taloudesta, vihreiden linja profiloituu lähinnä yksittäisten henkilöiden kautta. Vihreiden linja keskeisissä politiikan kysymyksissä ei voi olla vain henkilöityneitä politiikan sektoreita. Jos tahdomme olla vahva ympäristöpuolue, meidän on oltava vahvoja kaikilla politiikan osa-alueilla, yhtenäisesti. Ihmisten elämän perusasioissa äänestäjä tarvitsee jonkin varmuuden siitä, mitä hän saa, kun äänestää vihreitä. Se ei ole vielä kristallisoitunut kaikilta osin.
Paras argumentti voittakoon –linjaus ei riitä, sillä paras argumentti voi tarkoittaa mitä tahansa ajasta, paikasta ja kyseisen hetken tietovarannosta riippuen; tieteen näkökulmasta sen selvittämiseen tulisi käyttää useita satoja vuosia. Äänestäjä tarvitsee luottamuksen siitä, minkälaista politiikkaa hän on äänellään tukemassa.
Tämä epämääräisyys ja politiikan hajanaisuus pitää vihreät hyvänä vaalikannatus- sekä toiseksi parhaana puolueena, koska jokainen samaistuu mieluummin vihreisiin kakkospuolueena kuin selvään ideologiseen vastakohtaan. Tämän potentiaalin varaan kannatuksen kasvua ei voi perustaa.
Jos vihreät tahtovat realisoida vaalikannatuksensa, on oltava selvä ja ääneen yhtenäisesti lausuttu vihreä visio.
”Smart power” on yksi vaihtoehto, jolla voidaan alkaa nimetä vihreiden aikaansa edellä olevaa politiikkaa, joka on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävintä ja järkevintä. ”Smart power" kykenee löytämään vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmarakenteisiin luovia sekä rohkeita ratkaisuja, joita vihreät edustavat parhaimmillaan. ”Smart poweria” on älykästä vallankäyttöä, joka ottaa ihmiset huomioon parantaen samalla selkeästi luonnon asemaa yhteiskunnan merkittävänä osana, eikä ainoastaan luonnonvarojen antajana. Se havainnollistaa mielikuvien tasolla, mitä vihreät tavoittelevat. Sillä voidaan uudistaa argumentaatiopohjaa ja luoda uutta poliittista pelitilaa, joka on perinteisen pehmeän ja kovan vallan välimaastossa. ”Smart power” on vaihtoehto vastata tämän ajan ja paikan ongelmiin ja haasteisiin perinteisen "dumb poweriksi” osoittautuneen politiikan sijaan.
Tämä antaa selkeän viestin puolueen ajatuksista ja niiden pohjalta rakennettavasta vaihtoehtoisesta ja positiivisesta tulevaisuudesta, joka on kaikkien kannalta suotuisa. Emme ole eturyhmien tai vuosisatoja kestäneiden perinteiden vankeja. Vihreiden ytimessä on etsiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja kokonaisvaltaisiin ongelmiin, josta esimerkiksi Green New Deal on loistava esimerkki.
Käsitemäärittelyn pulmana tähän mennessä on ollut riittävän uskottavan määritelmävaihtoehdon löytyminen. Vapaa-ajan korostaminen materialismin vaihtoehtona on lähellä tavoitetta, muttei uskottava. Tietyt elämäntapavalinnat ovat tämän asian ytimessä kyllä, mutta pulmana esimerkiksi vapaa-ajan korostamisessa on se, että työ on liian vahva arvo tässä yhteiskunnassa.
Tarvitaan jonkinlainen kovien arvojen muuttaminen takaisin humaaneiksi arvoiksi. Työ ja talous on muutettava takaisin ihmiseen, sivistykseen ja kulttuuriin. Talouden ja työn tulee palvella ihmistä – ei toisinpäin. Näin lisätään ihmisten yleistä hyvinvointia. Näillä arvoilla on kaikupohjaa, mutta ne eivät nykyisellään ole riittävän uskottavia. Näitä arvoja pitää rakentaa ja mielestäni "smart power" olisi yksi tapa tehdä se.
Touko Aalto, vihreiden varapuheenjohtaja- sekä eurovaaliehdokas
Vihreiden on alettava aktiivisesti määrittelemään käsitteitä itselleen edullisesti. Kyseessä on taistelu ihmisten ajatusmaailman rakennuspalikoista. Vihreät ovat osoittaneet olleensa aikaansa edellä ja muiden puolueiden asteittainen vihertyminen on ollut siitä hyvä esimerkki. Vihreiden on jatkettava tuolla tiellä ja siihen tarvitsemme käsitealistumisen sijaan käsitekaappauksia. Tämän vuoksi on strateginen virhe kutsua vihreitä yleispuolueeksi. Vihreä politiikka tulee ulottaa kaikille politiikan sektoreille ja osoittaa sen kautta, että emme ole pelkästään ympäristöpuolue.
Tästä nousee kysymys, mitä vihreä politiikka tarkoittaa eri politiikan sektoreilla?
Kun puhutaan ympäristöpolitiikasta, on vihreiden linja selvä. Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspolitiikasta ja taloudesta, vihreiden linja profiloituu lähinnä yksittäisten henkilöiden kautta. Vihreiden linja keskeisissä politiikan kysymyksissä ei voi olla vain henkilöityneitä politiikan sektoreita. Jos tahdomme olla vahva ympäristöpuolue, meidän on oltava vahvoja kaikilla politiikan osa-alueilla, yhtenäisesti. Ihmisten elämän perusasioissa äänestäjä tarvitsee jonkin varmuuden siitä, mitä hän saa, kun äänestää vihreitä. Se ei ole vielä kristallisoitunut kaikilta osin.
Paras argumentti voittakoon –linjaus ei riitä, sillä paras argumentti voi tarkoittaa mitä tahansa ajasta, paikasta ja kyseisen hetken tietovarannosta riippuen; tieteen näkökulmasta sen selvittämiseen tulisi käyttää useita satoja vuosia. Äänestäjä tarvitsee luottamuksen siitä, minkälaista politiikkaa hän on äänellään tukemassa.
Tämä epämääräisyys ja politiikan hajanaisuus pitää vihreät hyvänä vaalikannatus- sekä toiseksi parhaana puolueena, koska jokainen samaistuu mieluummin vihreisiin kakkospuolueena kuin selvään ideologiseen vastakohtaan. Tämän potentiaalin varaan kannatuksen kasvua ei voi perustaa.
Jos vihreät tahtovat realisoida vaalikannatuksensa, on oltava selvä ja ääneen yhtenäisesti lausuttu vihreä visio.
”Smart power” on yksi vaihtoehto, jolla voidaan alkaa nimetä vihreiden aikaansa edellä olevaa politiikkaa, joka on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävintä ja järkevintä. ”Smart power" kykenee löytämään vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmarakenteisiin luovia sekä rohkeita ratkaisuja, joita vihreät edustavat parhaimmillaan. ”Smart poweria” on älykästä vallankäyttöä, joka ottaa ihmiset huomioon parantaen samalla selkeästi luonnon asemaa yhteiskunnan merkittävänä osana, eikä ainoastaan luonnonvarojen antajana. Se havainnollistaa mielikuvien tasolla, mitä vihreät tavoittelevat. Sillä voidaan uudistaa argumentaatiopohjaa ja luoda uutta poliittista pelitilaa, joka on perinteisen pehmeän ja kovan vallan välimaastossa. ”Smart power” on vaihtoehto vastata tämän ajan ja paikan ongelmiin ja haasteisiin perinteisen "dumb poweriksi” osoittautuneen politiikan sijaan.
Tämä antaa selkeän viestin puolueen ajatuksista ja niiden pohjalta rakennettavasta vaihtoehtoisesta ja positiivisesta tulevaisuudesta, joka on kaikkien kannalta suotuisa. Emme ole eturyhmien tai vuosisatoja kestäneiden perinteiden vankeja. Vihreiden ytimessä on etsiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja kokonaisvaltaisiin ongelmiin, josta esimerkiksi Green New Deal on loistava esimerkki.
Käsitemäärittelyn pulmana tähän mennessä on ollut riittävän uskottavan määritelmävaihtoehdon löytyminen. Vapaa-ajan korostaminen materialismin vaihtoehtona on lähellä tavoitetta, muttei uskottava. Tietyt elämäntapavalinnat ovat tämän asian ytimessä kyllä, mutta pulmana esimerkiksi vapaa-ajan korostamisessa on se, että työ on liian vahva arvo tässä yhteiskunnassa.
Tarvitaan jonkinlainen kovien arvojen muuttaminen takaisin humaaneiksi arvoiksi. Työ ja talous on muutettava takaisin ihmiseen, sivistykseen ja kulttuuriin. Talouden ja työn tulee palvella ihmistä – ei toisinpäin. Näin lisätään ihmisten yleistä hyvinvointia. Näillä arvoilla on kaikupohjaa, mutta ne eivät nykyisellään ole riittävän uskottavia. Näitä arvoja pitää rakentaa ja mielestäni "smart power" olisi yksi tapa tehdä se.
Touko Aalto, vihreiden varapuheenjohtaja- sekä eurovaaliehdokas
torstai 2. huhtikuuta 2009
Vihreitä kompastuskiviä ja yleisideologian etsintää
Tämä pohdinta on yritetty muodostaa mahdollisimman objektiivisesti ymmärtäen tasapuolisesti erilaisia näkökulmia vihreistä ja vihreiden politiikasta. Ei ole vihreiden etu, jos kaikki näkevät asiat liian läheltä ja ovat sosiaalistuneet vuosien ajan näkemään asiat vain vihreiden kannalta.
Vihreät ovat hyvin yhtenäisiä, kun puhutaan ympäristökysymyksistä, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta sekä arvoliberaaliudesta. Vihreät kärsivät kuitenkin kokonaisvaltaisen ideologian puutteesta, joka ilmenee kun puhutaan muille puolueille tyypillisistä asioista: työ, sosiaalinen hyvinvointi, tulonjako, terveydenhoito, koulutus yms.
Ymmärrän kyllä, että ideologia on sanana melko vahva, eikä tarkkaan ottaen kuulu edes puolueen sanavarastoon, sillä se ei oikein sovi vihreiden pirtaan. Se on ennemmin vanhojen (yleis)puolueiden retoriikkaa siinä mielessä, että mehän voimme aina todeta, että mitään selkeitä varmuuksia maailmasta ei ole ja että tämä tekee mahdottomaksi olla jotain tiettyä mieltä asioista. Oikeassa ja väärässä oleminen vaativat aina tapauskohtaisen tulkinnan. Kuitenkin juuri näissä ihmisten elämän perusasioissa äänestäjä tarvitsee jonkin varmuuden siitä, mitä hän saa, kun äänestää vihreitä. Se ei ole vielä kristallisoitunut. Sen kiteyttämiseksi täytyy tehdä paljon vielä töitä.
Relativistinen tulkinta jättää vapauden paras argumentti voittakoon -ajattelulle, mutta paras argumenttikin on vain näkökulmakysymys, joka tarvitsee todella vahvan ja yhtenäisen arvopohjan taakseen, jotta äänestäjä voi luottaa vihreiden johdonmukaisuuteen. Johdonmukaisuutta on rikkonut se, että vihreitä äänestävä saattaa tietämättään tukea esimerkiksi sosiaali- ja terveyspoliittisesti sekä talouskysymyksissä täysin eri laitaa edustavaa henkilöä, jonka paljastuminen johtaa turhautumiseen ja pettymykseen. Vihreä kokonaisvaltainen politiikka on hyvin heterogeenistä ja henkilöitynyttä. Ei ole olemassa esimerkiksi varsinaista vihreää talouspolitiikkaa, on Soininvaara, joka edustaa vihreitä. Ympäristöpuolueesta yleispuolueeksi muuntuminen johtaa rakenteelliseen muutokseen ja laajaan poliittiseen keskusteluun tulevaisuuden suunnasta. Vihreät ovat nähdäkseni juuri nyt suuren murroksen ovella ja tahdon tuoda kaiken poliittisen strategisen osaamiseni ja näkemykseni osaksi tätä murrosvaihetta, jotta vihreät olisivat uskottavasti juoksumatkan muita edellä myös tulevaisuudessa.
Mitä vihreys sitten on?
Ihminen on aina politiikan keskiössä. Ongelmaksi muodostuukin se miten saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että ihmisen hyvä on sama kuin luonnon hyvä. Sosiaalinen hyvinvointi ei riitä – maailma on muuttunut. Monimuotoinen maailma tarvitsee monimuotoiset ratkaisut. Tarvitaan ”smart poweria” - älykästä vallankäyttöä, joka ottaa ihmiset huomioon parantaen samalla selkeästi luonnon asemaa yhteiskunnan merkittävänä osana, eikä ainoastaan luonnonvarojen antajana.
Sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi tarvitaan myös ympäristöllistä hyvinvointia. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia ratkaisuja – päinvastoin, ne ovat edellytyksiä toinen toisilleen. Sosiaalinen ja ympäristöllinen hyvinvointi vaativat vastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Niitä ei saa, ellei niitä vaadi ja ole valmis tekemään työtä niiden eteen. Jälkimmäinen piirre puuttuu muista puolueista. Puhetta kyllä löytyy, muttei lopullista tahtoa viedä asiat eteenpäin, johtuen vahvoista sidoksista omaan osittain aikansa eläneeseen aatteeseen tai muuhun yhteiskunnallisen instituutiojäämistöön.
Vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta kumpuaa kulutuskriittinen arvoliberalismi, joka on vihreiden ytimessä. Nämä takaavat vapauden, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten elämänlaatua ja saada aikaiseksi eettinen yhtä aikaa ihmistä ja luontoa arvostava yhteiskunta. Yhteiskunta, jossa luonnolla on suurempi sija kuin pelkkänä välinearvona, sen täytyy nousta myös itseisarvoksi. Puolellamme on tässä ajassa oleva tunne, ilo ja intohimo. Kaikki tämä yhdistettynä uudenlaiseen yhteiskunnalliseen heräämiseen, jossa tiettyjä yhden asian liikkeitä ja kansalaisyhteiskunnasta kumpuavia tavoitteita tuetaan, toimii uskomattoman vahvana voimavarana tehdä politiikkaa nyt ja tulevaisuudessa.
”Smart power” -käsite on mielestäni erittäin ajankohtainen. Sillä voidaan uudistaa argumentaatiopohjaa ja luoda uutta poliittista pelitilaa, joka on perinteisen pehmeän ja kovan vallan välimaastossa. ”Smart power” on vaihtoehto vastata tämän ajan ja paikan ongelmiin ja haasteisiin perinteisen "dumb poweriksi” osoittautuneen politiikan sijaan.
Politiikka on nimeämistä ja mielikuvien luontia. Monissa kysymyksissä vihreät ovat osoittaneet olleensa aikaansa edellä ja muiden puolueiden asteittainen vihertyminen on ollut siitä hyvä esimerkki. ”Smart power” on yksi vaihtoehto, jolla voidaan alkaa nimetä vihreiden aikaansa edellä olevaa politiikkaa, joka on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävintä ja järkevintä. ”Smart power" kykenee löytämään vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmarakenteisiin luovia sekä rohkeita ratkaisuja, joita vihreät edustavat parhaimmillaan. Tämä antaa selkeän viestin puolueen ajatuksista ja niiden pohjalta rakennattavasta vaihtoehtoisesta ja positiivisesta tulevaisuudesta, joka on kaikkien kannalta suotuisa. Emme ole eturyhmien tai vuosisatoja kestäneiden perinteiden vankeja. Vihreiden ytimessä on etsiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja kokonaisvaltaisiin ongelmiin, josta esimerkiksi green new deal on loistava esimerkki.
Vihreiden on alettava aktiivisesti määrittelemään käsitteitä itselleen edullisesti. Kyseessä on taistelu ihmisten ajatusmaailman rakennuspalikoista. Pulmana tähän mennessä on ollut riittävän uskottavan määritelmävaihtoehdon löytyminen. Vapaa-ajan korostaminen materialismin vaihtoehtona on lähellä tavoitetta, muttei uskottava. Tietyt elämäntapavalinnat ovat tämän asian ytimessä kyllä, mutta pulmana esim. vapaa-ajan korostamisessa on se, että työ on liian vahva arvo tässä yhteiskunnassa.
Sitä ei niin vaan upoteta.
Niin kauan kuin elämäntapamuutosta ei saa puettua vahvemmin eettiseen kontekstiin, on vaikeaa tehdä minkäänlaista uskottavaa käsitekaappausta. Tarvitaan jonkinlainen kovien arvojen muuttaminen takaisin humaaneiksi arvoiksi. Työ ja talous on muutettava takaisin ihmiseen, sivistykseen ja kulttuuriin. Talouden ja työn tulee palvella ihmistä – ei toisinpäin. Näin lisätään ihmisten yleistä hyvinvointia. Näillä arvoilla on kaikupohjaa, mutta ne eivät nykyisellään ole riittävän uskottavia. Näitä arvoja pitää rakentaa ja mielestäni tuo "smart power" olisi ainakin yksi tapa tehdä se.
Kaikkeen tähän liittyy tietty työn murros pois teollisuusaloilta palvelualoille. Teollisuusalat eivät kaikesta huolimatta koskaan tule häviämään. Uuden työmurroksen pulmaksi muodostuu aina tulonjaon epätasaisuus, joka takaa vasemmistolle tavan nokittaa vihreitä epäuskottavuudesta. He voivat aina perustella, että Suomessa on ja tulee aina olemaan köyhiä, joiden oloja ei tulla korjaamaan millään muilla keinoilla kuin riittävällä (teollisuus)työllä ja sen luomalla sosiaaliturvalla.
Vihreät voisivat tarttua tähän promotoimalla entistä hanakammin vihreitä työpaikkoja sekä yrittää tehdä teollisuusaloista vihreämpiä. Siihen liittyy kokonaisvaltainen energiapolitiikkakeskustelun hyväksikäyttäminen, mutta myös muiden kuin energiateollisuuden alojen vihreäksi tekeminen. Samalla tietenkin kannattaa edesauttaa yksityisen ihmisen yritystä tulla vihreämmäksi ja helpottaa sitä mahdollisimman paljon tarjoamalla siihen apuja. Tähän tarvitaan jonkinlainen kansalaisliike tai keskushallinnon (tarkoittaen siis kuntia tai valtiota pääosin) päätös, jotta apu tulisi mahdollisimman tehokkaaksi.
Käsitekaappauksen suhteessa viherpuna-ajattelu on mielekästä. Sillä pääsee tarttumaan tiettyihin yhteiskunnallisiin ytimiin. Näistä esimerkkinä ovat nimenomaan työn ja sosiaaliturvan käsitteet. Ratkaisuna tälle on esitetty kansalaispalkkaa/perustuloa – sen pulmana on ollut yleisessä keskustelussa tietyn realismin puute ja sitä on ammuttu alas monin taloustieteellisin perusteluin.
Ehkä kuitenkin suurempi mutta on tässäkin tapauksessa tietty eettisen uskottavuuden puute. Ihmiset eivät usko, että tällainen ratkaisu olisi poliittisesti mahdollista. Sen kumoamiseen otetaan kaikki vanhat tarinat siitä, miten tämä maa on tehty raskaalla työllä. Suomessa, kuten kaikissa muissakin maissa on omat yhteisölliset narratiivit, joista muodostuu sivu sivun päälle muodostunut tarina. Tarinan purkaminen vaatii koko kirjan läpikäyntiä tai tarinan punaisen langan jatkamista uudella tavalla, joka tukee aikaisempaa juonta ja itseidentiteetin pohjaa. Tuo tulonjako ei vaan sovi siihen suureen suomalaiseen tarinaan, joka perustuu raskaan työn ja taistelun kautta saavutettuun yhteisöllisyyteen ja Lutherin työnteon etiikkaan. Tämän narratiivin purkaminen ja vihreä jatkumo vaatii käsitteellistä ja sisällöllistä muutosta, joka onnistuessaan nostaa vihreät strategian tavoitteiden mukaiseen kannatukseen.
Vihreät ovat hyvin yhtenäisiä, kun puhutaan ympäristökysymyksistä, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta sekä arvoliberaaliudesta. Vihreät kärsivät kuitenkin kokonaisvaltaisen ideologian puutteesta, joka ilmenee kun puhutaan muille puolueille tyypillisistä asioista: työ, sosiaalinen hyvinvointi, tulonjako, terveydenhoito, koulutus yms.
Ymmärrän kyllä, että ideologia on sanana melko vahva, eikä tarkkaan ottaen kuulu edes puolueen sanavarastoon, sillä se ei oikein sovi vihreiden pirtaan. Se on ennemmin vanhojen (yleis)puolueiden retoriikkaa siinä mielessä, että mehän voimme aina todeta, että mitään selkeitä varmuuksia maailmasta ei ole ja että tämä tekee mahdottomaksi olla jotain tiettyä mieltä asioista. Oikeassa ja väärässä oleminen vaativat aina tapauskohtaisen tulkinnan. Kuitenkin juuri näissä ihmisten elämän perusasioissa äänestäjä tarvitsee jonkin varmuuden siitä, mitä hän saa, kun äänestää vihreitä. Se ei ole vielä kristallisoitunut. Sen kiteyttämiseksi täytyy tehdä paljon vielä töitä.
Relativistinen tulkinta jättää vapauden paras argumentti voittakoon -ajattelulle, mutta paras argumenttikin on vain näkökulmakysymys, joka tarvitsee todella vahvan ja yhtenäisen arvopohjan taakseen, jotta äänestäjä voi luottaa vihreiden johdonmukaisuuteen. Johdonmukaisuutta on rikkonut se, että vihreitä äänestävä saattaa tietämättään tukea esimerkiksi sosiaali- ja terveyspoliittisesti sekä talouskysymyksissä täysin eri laitaa edustavaa henkilöä, jonka paljastuminen johtaa turhautumiseen ja pettymykseen. Vihreä kokonaisvaltainen politiikka on hyvin heterogeenistä ja henkilöitynyttä. Ei ole olemassa esimerkiksi varsinaista vihreää talouspolitiikkaa, on Soininvaara, joka edustaa vihreitä. Ympäristöpuolueesta yleispuolueeksi muuntuminen johtaa rakenteelliseen muutokseen ja laajaan poliittiseen keskusteluun tulevaisuuden suunnasta. Vihreät ovat nähdäkseni juuri nyt suuren murroksen ovella ja tahdon tuoda kaiken poliittisen strategisen osaamiseni ja näkemykseni osaksi tätä murrosvaihetta, jotta vihreät olisivat uskottavasti juoksumatkan muita edellä myös tulevaisuudessa.
Mitä vihreys sitten on?
Ihminen on aina politiikan keskiössä. Ongelmaksi muodostuukin se miten saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että ihmisen hyvä on sama kuin luonnon hyvä. Sosiaalinen hyvinvointi ei riitä – maailma on muuttunut. Monimuotoinen maailma tarvitsee monimuotoiset ratkaisut. Tarvitaan ”smart poweria” - älykästä vallankäyttöä, joka ottaa ihmiset huomioon parantaen samalla selkeästi luonnon asemaa yhteiskunnan merkittävänä osana, eikä ainoastaan luonnonvarojen antajana.
Sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi tarvitaan myös ympäristöllistä hyvinvointia. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia ratkaisuja – päinvastoin, ne ovat edellytyksiä toinen toisilleen. Sosiaalinen ja ympäristöllinen hyvinvointi vaativat vastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Niitä ei saa, ellei niitä vaadi ja ole valmis tekemään työtä niiden eteen. Jälkimmäinen piirre puuttuu muista puolueista. Puhetta kyllä löytyy, muttei lopullista tahtoa viedä asiat eteenpäin, johtuen vahvoista sidoksista omaan osittain aikansa eläneeseen aatteeseen tai muuhun yhteiskunnallisen instituutiojäämistöön.
Vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta kumpuaa kulutuskriittinen arvoliberalismi, joka on vihreiden ytimessä. Nämä takaavat vapauden, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten elämänlaatua ja saada aikaiseksi eettinen yhtä aikaa ihmistä ja luontoa arvostava yhteiskunta. Yhteiskunta, jossa luonnolla on suurempi sija kuin pelkkänä välinearvona, sen täytyy nousta myös itseisarvoksi. Puolellamme on tässä ajassa oleva tunne, ilo ja intohimo. Kaikki tämä yhdistettynä uudenlaiseen yhteiskunnalliseen heräämiseen, jossa tiettyjä yhden asian liikkeitä ja kansalaisyhteiskunnasta kumpuavia tavoitteita tuetaan, toimii uskomattoman vahvana voimavarana tehdä politiikkaa nyt ja tulevaisuudessa.
”Smart power” -käsite on mielestäni erittäin ajankohtainen. Sillä voidaan uudistaa argumentaatiopohjaa ja luoda uutta poliittista pelitilaa, joka on perinteisen pehmeän ja kovan vallan välimaastossa. ”Smart power” on vaihtoehto vastata tämän ajan ja paikan ongelmiin ja haasteisiin perinteisen "dumb poweriksi” osoittautuneen politiikan sijaan.
Politiikka on nimeämistä ja mielikuvien luontia. Monissa kysymyksissä vihreät ovat osoittaneet olleensa aikaansa edellä ja muiden puolueiden asteittainen vihertyminen on ollut siitä hyvä esimerkki. ”Smart power” on yksi vaihtoehto, jolla voidaan alkaa nimetä vihreiden aikaansa edellä olevaa politiikkaa, joka on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävintä ja järkevintä. ”Smart power" kykenee löytämään vaikeisiin ja monimutkaisiin ongelmarakenteisiin luovia sekä rohkeita ratkaisuja, joita vihreät edustavat parhaimmillaan. Tämä antaa selkeän viestin puolueen ajatuksista ja niiden pohjalta rakennattavasta vaihtoehtoisesta ja positiivisesta tulevaisuudesta, joka on kaikkien kannalta suotuisa. Emme ole eturyhmien tai vuosisatoja kestäneiden perinteiden vankeja. Vihreiden ytimessä on etsiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja kokonaisvaltaisiin ongelmiin, josta esimerkiksi green new deal on loistava esimerkki.
Vihreiden on alettava aktiivisesti määrittelemään käsitteitä itselleen edullisesti. Kyseessä on taistelu ihmisten ajatusmaailman rakennuspalikoista. Pulmana tähän mennessä on ollut riittävän uskottavan määritelmävaihtoehdon löytyminen. Vapaa-ajan korostaminen materialismin vaihtoehtona on lähellä tavoitetta, muttei uskottava. Tietyt elämäntapavalinnat ovat tämän asian ytimessä kyllä, mutta pulmana esim. vapaa-ajan korostamisessa on se, että työ on liian vahva arvo tässä yhteiskunnassa.
Sitä ei niin vaan upoteta.
Niin kauan kuin elämäntapamuutosta ei saa puettua vahvemmin eettiseen kontekstiin, on vaikeaa tehdä minkäänlaista uskottavaa käsitekaappausta. Tarvitaan jonkinlainen kovien arvojen muuttaminen takaisin humaaneiksi arvoiksi. Työ ja talous on muutettava takaisin ihmiseen, sivistykseen ja kulttuuriin. Talouden ja työn tulee palvella ihmistä – ei toisinpäin. Näin lisätään ihmisten yleistä hyvinvointia. Näillä arvoilla on kaikupohjaa, mutta ne eivät nykyisellään ole riittävän uskottavia. Näitä arvoja pitää rakentaa ja mielestäni tuo "smart power" olisi ainakin yksi tapa tehdä se.
Kaikkeen tähän liittyy tietty työn murros pois teollisuusaloilta palvelualoille. Teollisuusalat eivät kaikesta huolimatta koskaan tule häviämään. Uuden työmurroksen pulmaksi muodostuu aina tulonjaon epätasaisuus, joka takaa vasemmistolle tavan nokittaa vihreitä epäuskottavuudesta. He voivat aina perustella, että Suomessa on ja tulee aina olemaan köyhiä, joiden oloja ei tulla korjaamaan millään muilla keinoilla kuin riittävällä (teollisuus)työllä ja sen luomalla sosiaaliturvalla.
Vihreät voisivat tarttua tähän promotoimalla entistä hanakammin vihreitä työpaikkoja sekä yrittää tehdä teollisuusaloista vihreämpiä. Siihen liittyy kokonaisvaltainen energiapolitiikkakeskustelun hyväksikäyttäminen, mutta myös muiden kuin energiateollisuuden alojen vihreäksi tekeminen. Samalla tietenkin kannattaa edesauttaa yksityisen ihmisen yritystä tulla vihreämmäksi ja helpottaa sitä mahdollisimman paljon tarjoamalla siihen apuja. Tähän tarvitaan jonkinlainen kansalaisliike tai keskushallinnon (tarkoittaen siis kuntia tai valtiota pääosin) päätös, jotta apu tulisi mahdollisimman tehokkaaksi.
Käsitekaappauksen suhteessa viherpuna-ajattelu on mielekästä. Sillä pääsee tarttumaan tiettyihin yhteiskunnallisiin ytimiin. Näistä esimerkkinä ovat nimenomaan työn ja sosiaaliturvan käsitteet. Ratkaisuna tälle on esitetty kansalaispalkkaa/perustuloa – sen pulmana on ollut yleisessä keskustelussa tietyn realismin puute ja sitä on ammuttu alas monin taloustieteellisin perusteluin.
Ehkä kuitenkin suurempi mutta on tässäkin tapauksessa tietty eettisen uskottavuuden puute. Ihmiset eivät usko, että tällainen ratkaisu olisi poliittisesti mahdollista. Sen kumoamiseen otetaan kaikki vanhat tarinat siitä, miten tämä maa on tehty raskaalla työllä. Suomessa, kuten kaikissa muissakin maissa on omat yhteisölliset narratiivit, joista muodostuu sivu sivun päälle muodostunut tarina. Tarinan purkaminen vaatii koko kirjan läpikäyntiä tai tarinan punaisen langan jatkamista uudella tavalla, joka tukee aikaisempaa juonta ja itseidentiteetin pohjaa. Tuo tulonjako ei vaan sovi siihen suureen suomalaiseen tarinaan, joka perustuu raskaan työn ja taistelun kautta saavutettuun yhteisöllisyyteen ja Lutherin työnteon etiikkaan. Tämän narratiivin purkaminen ja vihreä jatkumo vaatii käsitteellistä ja sisällöllistä muutosta, joka onnistuessaan nostaa vihreät strategian tavoitteiden mukaiseen kannatukseen.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Self-identity and the unknown “other"
I don’t want to replay the same old tone about the stereotypes. Everybody knows, what the word means, but does everybody know the background of this concept and the reasons what it stands for. If we really want to break stereotypes, it’s vital to understand their function and meaning to collective thinking.
Regardless of cultures, different societies have always tried to form their own identity on the basis of what they don’t represent. Communal self-reflection has needed “the other”, which is used to set against with the self-identity. The “otherness” is based on necessary interdependence, which is natural to human thinking. The “other”, which is our opposite and to whom we are focusing the juxtaposition, is paradoxically also the lifeline to our own existence and identity.
If our identity is based on the”otherness”, breaking the stereotypes means also breaking our own identity base. Are we facing the threat of identity vacuum, the feeling of emptiness and identity crisis? How have we ever ended up to this situation and how should we settle this existential dilemma?
The world is living in imaginary societies, which are based on collective experiential. This experiential is maintained by collective narratives. These narratives have developed for collective self-identification and they are, on one hand, based on to ”otherness”, but on the other hand they are reinforcing already existing images about ourselves and about the “other”.
Imaginary societies are narrative structures, which are founded and build up again and again. People are socialised to this continuous story and they are also a part of regenerating and modifying it.
Stories are a part of historical narrative combined with some elements that are supporting the objective. One of the most important factors in these stories is that they rise up feelings, which transform into stereotypes, when time has passed enough. Artificial differences between people help some people to consolidate their thoughts and enable to live through something called collectiveness.
Because our identity is based on “otherness”, our own identity is how we have seen the other. The identity of the other can be more familiar than self-identity, because it’s self-made and the self-identity can be farther, because it’s due to somebody else’s behaviour. While studying the weird and unknown “other”, one can learn more about one’s own self-identity. Self-identification needs the knowledge about the own collective story, but also the counterpart vision about ourselves, because we are too near to ourselves to do fundamental self-evaluation.
JYY’s development cooperation week offers plenty of views about us. Challenge yourself, but I warn you, this experience can change our attitudes permanently.
Regardless of cultures, different societies have always tried to form their own identity on the basis of what they don’t represent. Communal self-reflection has needed “the other”, which is used to set against with the self-identity. The “otherness” is based on necessary interdependence, which is natural to human thinking. The “other”, which is our opposite and to whom we are focusing the juxtaposition, is paradoxically also the lifeline to our own existence and identity.
If our identity is based on the”otherness”, breaking the stereotypes means also breaking our own identity base. Are we facing the threat of identity vacuum, the feeling of emptiness and identity crisis? How have we ever ended up to this situation and how should we settle this existential dilemma?
The world is living in imaginary societies, which are based on collective experiential. This experiential is maintained by collective narratives. These narratives have developed for collective self-identification and they are, on one hand, based on to ”otherness”, but on the other hand they are reinforcing already existing images about ourselves and about the “other”.
Imaginary societies are narrative structures, which are founded and build up again and again. People are socialised to this continuous story and they are also a part of regenerating and modifying it.
Stories are a part of historical narrative combined with some elements that are supporting the objective. One of the most important factors in these stories is that they rise up feelings, which transform into stereotypes, when time has passed enough. Artificial differences between people help some people to consolidate their thoughts and enable to live through something called collectiveness.
Because our identity is based on “otherness”, our own identity is how we have seen the other. The identity of the other can be more familiar than self-identity, because it’s self-made and the self-identity can be farther, because it’s due to somebody else’s behaviour. While studying the weird and unknown “other”, one can learn more about one’s own self-identity. Self-identification needs the knowledge about the own collective story, but also the counterpart vision about ourselves, because we are too near to ourselves to do fundamental self-evaluation.
JYY’s development cooperation week offers plenty of views about us. Challenge yourself, but I warn you, this experience can change our attitudes permanently.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Tämän päivän päätökset ovat huomisen todellisuutta 19:04
Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtama talousneuvoston työryhmän on nostanut useita kertoja esiin aiheellisen huolen Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.
”Työllisyysasteen nostaminen vaatii työttömyyden alentamisen lisäksi ihmisten työuran jatkamista keskimäärin kahdella vuodella sekä alku- että loppupäästä.”, toteaa Sailas Talousanomissa 22.1.2009. Hallituksen vaalikauden puolivälin politiikkariihessä tehty päätös eläkeiän nostamisesta 65-ikävuoteen on yksi avaus tilanteeseen, mutta etenkin nuorten tilanne on jäänyt kokonaiskeskustelussa liiaksi varjoon.
Sailaksen työryhmä hakeekin nyt ensi sijassa keinoja saada nuoret aikaisemmin työelämään: ”Suomalaisnuoret aloittavat yliopisto-opinnot keskimäärin kolme vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen ja opintoalojen vaihtaminen sekä opintojen viivästyttäminen tuovat suomalaisnuoret muita myöhemmin työelämään”, Sailas summaa.
Rakennetyöttömyyden alentamisessa työryhmä painottaa nuorten työttömyyden ja varhaisen syrjäytymisen ehkäisyä.
Nykyisessä tilanteessa painotus on erittäin aiheellinen, sillä Sailas arvioi YLEn uutisissa jo syksyllä 12.9.2008, että ”suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta”.
Nykyiseen tilanteeseen tarvitaan välittömiä ja rakenteellisia ratkaisuita ja ennen kaikkea työllisyyteen tukevia toimenpiteitä, jotka voidaan melko pienillä panostuksilla saada ruokkimaan itseänsä positiivisesti.
Riittävän aikaisin ja oikein kohdennettu opinto- ja työelämäohjaus on yksi rakenteellinen tapa edistää nuorten nopeampaa siirtymistä työelämään.
Terveydenhuollon ja oppilaitosten välisen tiiviimmän yhteistyön kautta voidaan ylläpitää opiskelijankokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä kautta ennaltaehkäistä huolestuttavaa syrjäytymiskehitystä.
Mielenterveystarkastukset tulee saada osaksi terveystarkastuksia yläasteelta lähtien ja akuutteihin ongelmiin on pystyttävä tarjoamaan mielenterveyspuolen välittömät ensikäynnit. Tiedotukseen on tulossa aloitteestani parannusta jokaisella Jyväskylän terveyskeskuksella jaettavan mielenterveyspuolen hoito-oppaan muodossa, mutta tämä on vain ongelman laastarointia.
Henkisesi, fyysisesti ja sosiaalisesti terve nuori on parhaimmaimmassa tapauksessa koko huoltosuhteen ratkaiseva lenkki, mutta henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti pahoinvoiva nuori on inhimillisen kärsimyksen ohella uhka koko yhteiskunnan toimivuudelle.
Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä johtaa moninaiseen oireiluun.
Edellä esiin tuodotu ajatukset tarvitsevat toteutuakseen sosiaalisia investointeja. 1990-luvun laman negatiiviset investoinnit olivat osoitus, miten sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset mahdollistavat parhaimmillaan lyhyen aikavälin säästöjä, joista maksetaan moninkertaisesti useiden sukupolvien ajan. Meillä on mahdollisuus ottaa virheistä opiksi.
Sosiaalisten investointien vastustaminen kustannusyistä on luokatonta matematiikkaa. Kuinka paljon kalliimpaa on, että nuori on syrjääntynyt yhteiskunnasta tai elää passiivisesti vain yhteiskunnan tukiverkostojen kierteessä kuin, että nuori olisi fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti terve ja opiskelu- ja työkykyinen.
Yhden euron investointi tänään ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveyshuoltoon on 100 euron säästö huomenna. Käänteisesti, yhden euron säästäminen tänään voi johtaa 100 euron yhteiskunnallisiin kustannuksiin huomenna.
-Touko Aalto, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, perusturvalautakunnan jäsen sekä työllisyyjaoston vpj
”Työllisyysasteen nostaminen vaatii työttömyyden alentamisen lisäksi ihmisten työuran jatkamista keskimäärin kahdella vuodella sekä alku- että loppupäästä.”, toteaa Sailas Talousanomissa 22.1.2009. Hallituksen vaalikauden puolivälin politiikkariihessä tehty päätös eläkeiän nostamisesta 65-ikävuoteen on yksi avaus tilanteeseen, mutta etenkin nuorten tilanne on jäänyt kokonaiskeskustelussa liiaksi varjoon.
Sailaksen työryhmä hakeekin nyt ensi sijassa keinoja saada nuoret aikaisemmin työelämään: ”Suomalaisnuoret aloittavat yliopisto-opinnot keskimäärin kolme vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen ja opintoalojen vaihtaminen sekä opintojen viivästyttäminen tuovat suomalaisnuoret muita myöhemmin työelämään”, Sailas summaa.
Rakennetyöttömyyden alentamisessa työryhmä painottaa nuorten työttömyyden ja varhaisen syrjäytymisen ehkäisyä.
Nykyisessä tilanteessa painotus on erittäin aiheellinen, sillä Sailas arvioi YLEn uutisissa jo syksyllä 12.9.2008, että ”suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta”.
Nykyiseen tilanteeseen tarvitaan välittömiä ja rakenteellisia ratkaisuita ja ennen kaikkea työllisyyteen tukevia toimenpiteitä, jotka voidaan melko pienillä panostuksilla saada ruokkimaan itseänsä positiivisesti.
Riittävän aikaisin ja oikein kohdennettu opinto- ja työelämäohjaus on yksi rakenteellinen tapa edistää nuorten nopeampaa siirtymistä työelämään.
Terveydenhuollon ja oppilaitosten välisen tiiviimmän yhteistyön kautta voidaan ylläpitää opiskelijankokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä kautta ennaltaehkäistä huolestuttavaa syrjäytymiskehitystä.
Mielenterveystarkastukset tulee saada osaksi terveystarkastuksia yläasteelta lähtien ja akuutteihin ongelmiin on pystyttävä tarjoamaan mielenterveyspuolen välittömät ensikäynnit. Tiedotukseen on tulossa aloitteestani parannusta jokaisella Jyväskylän terveyskeskuksella jaettavan mielenterveyspuolen hoito-oppaan muodossa, mutta tämä on vain ongelman laastarointia.
Henkisesi, fyysisesti ja sosiaalisesti terve nuori on parhaimmaimmassa tapauksessa koko huoltosuhteen ratkaiseva lenkki, mutta henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti pahoinvoiva nuori on inhimillisen kärsimyksen ohella uhka koko yhteiskunnan toimivuudelle.
Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä johtaa moninaiseen oireiluun.
Edellä esiin tuodotu ajatukset tarvitsevat toteutuakseen sosiaalisia investointeja. 1990-luvun laman negatiiviset investoinnit olivat osoitus, miten sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset mahdollistavat parhaimmillaan lyhyen aikavälin säästöjä, joista maksetaan moninkertaisesti useiden sukupolvien ajan. Meillä on mahdollisuus ottaa virheistä opiksi.
Sosiaalisten investointien vastustaminen kustannusyistä on luokatonta matematiikkaa. Kuinka paljon kalliimpaa on, että nuori on syrjääntynyt yhteiskunnasta tai elää passiivisesti vain yhteiskunnan tukiverkostojen kierteessä kuin, että nuori olisi fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti terve ja opiskelu- ja työkykyinen.
Yhden euron investointi tänään ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveyshuoltoon on 100 euron säästö huomenna. Käänteisesti, yhden euron säästäminen tänään voi johtaa 100 euron yhteiskunnallisiin kustannuksiin huomenna.
-Touko Aalto, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, perusturvalautakunnan jäsen sekä työllisyyjaoston vpj
Eihän meidän puolue
Moderni poliittinen ajattelu pohjautuu monilta keskeisiltä osin politiikan klassisiin teorioihin. Suosittelen kaikille vihreän politiikan tilaa pohtiville Machiavellin Ruhtinasta, Sun Tzun Sodankäynnin taitoa sekä Carl Von Clausewitzin kirjaa Sodankäynnistä.
Tahdon nostaa esiin viimeisimmästä mainitsemastani teoksesta muutamia huomioita käynnissä olevaan keskusteluun vihreiden tilasta. Carl Von Clausewitzin mukaan sota on vain osa poliittista kanssakäymistä eikä siis lainkaan itsenäinen ilmiö. Kokonaisuus on politiikkaa, sota on vain poliittisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamista toisin, eli väkivaltaisin keinoin. Poliitikolla ja strategialla pitää olla yleiskäsitys kokonaistilanteesta. Selvät ja tarkasti harkitut periaatteet tarjoavat keinoja, joilla voi saada otteen sodasta käyttäen hyödyksi historiallisen kokemuksen tiivistettyä ydinsisältöä. Käsitän tässä kontekstissa valta- ja vaalitaistelun sotana.
Clausewitz sanoo: ” Sota ei ole sokea intohimon purkaus, vaan sitä hallitsee poliittinen tavoite, tämän suuruudesta tietysti riippuu, miten suuria uhrauksia me olemme valmiit tekemään sen saavuttamiseksi.” Tämä ei koske pelkästään uhrauksien määrää, vaan myös niiden kestoa. Heti kun
voimia vaaditaan niin paljon, ettei poliittinen tavoite enää riitä vastapainoksi, tavoitteesta on luovuttava ja tämän seurauksena solmittava rauha.” Kuinka suuria uhrauksia vihreät ovat valmiita tekemään poliittisen tavoitteensa vuoksi? Uhrauksien määrällä käsitän muun muassa ajankohtaiset
asiat Lex Nokian ja yliopistolain; uhrauksien kestolla vastaavien uhrauksien yhä kiihtyvää määrää tulevaisuudessa, joista myös Vihreä Lanka uutisoi viime viikon numerossaan 27.2.2009. Jos uhrauksien määrässä ei ole vielä koettu kipukynnyksen ylittyvän ja poliittinen tavoite nähdään yhä uhrauksia suurempana, niin missä menee raja?
Poliittisen näkökulman alistaminen sotilaallisen näkökannanensisijaisuuteen olisi järjenvastaista, sillä politiikkahan on saanutsodan aikaan. Kokonaisuuden alistaminen osatekijöille on kohtalokas virhe.Poliittisia tavoitteita palvelevan sodan yksi merkittävimmistä huomioitavista asioista on se, että ensimmäistäkään askelta ei pidä ottaa ajattelematta millainen on viimeinen askel. Näin myös politiikassa. Onko vihreiden puoluejohto harkinnut tarkkaan ensimmäisen askeleensa ennen kuin
se on ajatellut millainen on viimeinen askel?
Uskon ja toivon näin, mutta uskallan myös keskustella ääneen, sillä pohdittu kritiikki on parasta palautetta. Jokaisen vihreän poliitikon on syytä miettiä, minkä vuoksi kampanjoita tehdään ja minkä vuoksi kilpailemme vaaleissa? Minkä vuoksi tahdomme saada ja ylläpitää valtaa? Usein lähtökohtainen syy tehdä politiikkaa on ensimmäinen uhri poliittisessa kilpailussa, jossa ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain vallan vuoksi. Kun valta on saavutettu, ollaan hyvin kaukana niistä syistä, jonka vuoksi politiikkaa lähdettiin tekemään. Lastaan puolustava vanhempi vastaa liian usein kaikkeen kritiikkiin, että eihän meidän lapsi.
Touko Aalto
Valtio-opin pääaineopiskelija ja vihreä poliitikko Jyväskylästä
Tahdon nostaa esiin viimeisimmästä mainitsemastani teoksesta muutamia huomioita käynnissä olevaan keskusteluun vihreiden tilasta. Carl Von Clausewitzin mukaan sota on vain osa poliittista kanssakäymistä eikä siis lainkaan itsenäinen ilmiö. Kokonaisuus on politiikkaa, sota on vain poliittisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamista toisin, eli väkivaltaisin keinoin. Poliitikolla ja strategialla pitää olla yleiskäsitys kokonaistilanteesta. Selvät ja tarkasti harkitut periaatteet tarjoavat keinoja, joilla voi saada otteen sodasta käyttäen hyödyksi historiallisen kokemuksen tiivistettyä ydinsisältöä. Käsitän tässä kontekstissa valta- ja vaalitaistelun sotana.
Clausewitz sanoo: ” Sota ei ole sokea intohimon purkaus, vaan sitä hallitsee poliittinen tavoite, tämän suuruudesta tietysti riippuu, miten suuria uhrauksia me olemme valmiit tekemään sen saavuttamiseksi.” Tämä ei koske pelkästään uhrauksien määrää, vaan myös niiden kestoa. Heti kun
voimia vaaditaan niin paljon, ettei poliittinen tavoite enää riitä vastapainoksi, tavoitteesta on luovuttava ja tämän seurauksena solmittava rauha.” Kuinka suuria uhrauksia vihreät ovat valmiita tekemään poliittisen tavoitteensa vuoksi? Uhrauksien määrällä käsitän muun muassa ajankohtaiset
asiat Lex Nokian ja yliopistolain; uhrauksien kestolla vastaavien uhrauksien yhä kiihtyvää määrää tulevaisuudessa, joista myös Vihreä Lanka uutisoi viime viikon numerossaan 27.2.2009. Jos uhrauksien määrässä ei ole vielä koettu kipukynnyksen ylittyvän ja poliittinen tavoite nähdään yhä uhrauksia suurempana, niin missä menee raja?
Poliittisen näkökulman alistaminen sotilaallisen näkökannanensisijaisuuteen olisi järjenvastaista, sillä politiikkahan on saanutsodan aikaan. Kokonaisuuden alistaminen osatekijöille on kohtalokas virhe.Poliittisia tavoitteita palvelevan sodan yksi merkittävimmistä huomioitavista asioista on se, että ensimmäistäkään askelta ei pidä ottaa ajattelematta millainen on viimeinen askel. Näin myös politiikassa. Onko vihreiden puoluejohto harkinnut tarkkaan ensimmäisen askeleensa ennen kuin
se on ajatellut millainen on viimeinen askel?
Uskon ja toivon näin, mutta uskallan myös keskustella ääneen, sillä pohdittu kritiikki on parasta palautetta. Jokaisen vihreän poliitikon on syytä miettiä, minkä vuoksi kampanjoita tehdään ja minkä vuoksi kilpailemme vaaleissa? Minkä vuoksi tahdomme saada ja ylläpitää valtaa? Usein lähtökohtainen syy tehdä politiikkaa on ensimmäinen uhri poliittisessa kilpailussa, jossa ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain vallan vuoksi. Kun valta on saavutettu, ollaan hyvin kaukana niistä syistä, jonka vuoksi politiikkaa lähdettiin tekemään. Lastaan puolustava vanhempi vastaa liian usein kaikkeen kritiikkiin, että eihän meidän lapsi.
Touko Aalto
Valtio-opin pääaineopiskelija ja vihreä poliitikko Jyväskylästä
torstai 25. joulukuuta 2008
Joulupäivän runoja läheisille - kukaan ei ole yksin
Kun yrittää ymmärtää toisten pahaa oloa ja ahdistusta, voi parhaiten antaa tukensa elämästä toipuvalle. Kukaan ei jää yksin.
Olemme läsnä ja välitämme, annetaan toisillemme mahdollisuus. Käydään yhdessä läpi tunteitamme, edes etäisesti. Annetaan itsestämme, saadaan toiselta ja jaetaan se kaikille. Kun pystyy puhumaan pahasta olosta ollessaan onnellinen, antaa mahdollisuuden toivoon toiselle, joka on menettänyt uskonsa onnellisuuteen. Avasin tänään päivällisen jälkeen koneeni ja kirjoittelin hieman, miten olen kokenut ympärilläni tapahtunutta. Toivon vain jaksamista läheisilleni ja kaikille niille, joiden hengitys on vain tasaantunutta surua.
Olemme täällä toisiamme varten. Rakkautta.
Jäisiä tulipisaroita
Saanko vihata rakkauteni pois,
saanko pyyhkiä itseni elämästäni?
Mitä tunnet, kun en tunne enää mitään,
mitä ajattelet, kun olen itkenyt sydämeni haavoille?
Miten kestän itseni, kun läheisyytesi on vain kipua,
miten hengitän, kun hukun huutooni?
Mikään ei ole mitään,
raivoan itseni tainnuksiin
Nostan katseeni vain romahtaakseni uudelleen,
en löydä sanoja, en tunnetta
Miten voin elää, jos elämä on kuollut?
Silmäni ovat enää vain lasia, jotka heijastavat tyhjyyttä
Nousenko?
Itkeneet silmät
Ikävä on meissä aina läsnä,
kaipuu on aina osanamme
Halu ymmärtää vie valheeseen, jonka
varaan rakennamme selviytymisemme
Ei ole onnea, on vain kuviteltua rajoittuneisuutta,
joka tekee elämästämme teeskentelyä
Lohtua
Lasken raskaan kantamukseni,
etsien samalla paikkaa itselleni
Tahdonko jäädä tänne hetkeksi,
vai ovatko ajatukseni jo jälkinä
maassa?
Päätän pysähtyä, sillä
en tiedä, minne jälkeni johtaisivat
Eteenpäin vie ainoastaan tunne, johon
voi luottaa, kun aika ja paikka menettävät
merkityksensä
Olen itseni, jos löydän paikkani,
hyväksyn olemiseni, jos löydän merkityksen taakalleni
pysähdyn, kun voin elää kuormani hetkeni kanssa
Kaksi kaarta
Hymyiletkö peittääksesi kasvosi,
vastaatko vain ollaksesi hiljaa,
puhutko vain päästäksesi pois?
Tahdot tulla löydetyksi, mutta peität jälkesi,
avaat silmäsi vain paetaksesi
Tiedät kulkevasi ympyrää, mutta pidät kiirettä,
pakenet vain saadaksesi itsesi kiinni
Et näe pohjaa katsomatta, mutta osaatko pysyä poissa tyhjyydestä,
kun kerran olet itsesi nähnyt ja sulkenut ympyrän
Olemme läsnä ja välitämme, annetaan toisillemme mahdollisuus. Käydään yhdessä läpi tunteitamme, edes etäisesti. Annetaan itsestämme, saadaan toiselta ja jaetaan se kaikille. Kun pystyy puhumaan pahasta olosta ollessaan onnellinen, antaa mahdollisuuden toivoon toiselle, joka on menettänyt uskonsa onnellisuuteen. Avasin tänään päivällisen jälkeen koneeni ja kirjoittelin hieman, miten olen kokenut ympärilläni tapahtunutta. Toivon vain jaksamista läheisilleni ja kaikille niille, joiden hengitys on vain tasaantunutta surua.
Olemme täällä toisiamme varten. Rakkautta.
Jäisiä tulipisaroita
Saanko vihata rakkauteni pois,
saanko pyyhkiä itseni elämästäni?
Mitä tunnet, kun en tunne enää mitään,
mitä ajattelet, kun olen itkenyt sydämeni haavoille?
Miten kestän itseni, kun läheisyytesi on vain kipua,
miten hengitän, kun hukun huutooni?
Mikään ei ole mitään,
raivoan itseni tainnuksiin
Nostan katseeni vain romahtaakseni uudelleen,
en löydä sanoja, en tunnetta
Miten voin elää, jos elämä on kuollut?
Silmäni ovat enää vain lasia, jotka heijastavat tyhjyyttä
Nousenko?
Itkeneet silmät
Ikävä on meissä aina läsnä,
kaipuu on aina osanamme
Halu ymmärtää vie valheeseen, jonka
varaan rakennamme selviytymisemme
Ei ole onnea, on vain kuviteltua rajoittuneisuutta,
joka tekee elämästämme teeskentelyä
Lohtua
Lasken raskaan kantamukseni,
etsien samalla paikkaa itselleni
Tahdonko jäädä tänne hetkeksi,
vai ovatko ajatukseni jo jälkinä
maassa?
Päätän pysähtyä, sillä
en tiedä, minne jälkeni johtaisivat
Eteenpäin vie ainoastaan tunne, johon
voi luottaa, kun aika ja paikka menettävät
merkityksensä
Olen itseni, jos löydän paikkani,
hyväksyn olemiseni, jos löydän merkityksen taakalleni
pysähdyn, kun voin elää kuormani hetkeni kanssa
Kaksi kaarta
Hymyiletkö peittääksesi kasvosi,
vastaatko vain ollaksesi hiljaa,
puhutko vain päästäksesi pois?
Tahdot tulla löydetyksi, mutta peität jälkesi,
avaat silmäsi vain paetaksesi
Tiedät kulkevasi ympyrää, mutta pidät kiirettä,
pakenet vain saadaksesi itsesi kiinni
Et näe pohjaa katsomatta, mutta osaatko pysyä poissa tyhjyydestä,
kun kerran olet itsesi nähnyt ja sulkenut ympyrän
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Askeleita lumessa
Joulu on monelle kaikkea ja ei mitään, henkisen tyhjyyden täyttämistä tavarapaljoudella ja tavarapaljouden muuttumista henkisyydeksi -arki on tehnyt joulun eteiseen.
Useimmat meistä arvostavat rauhallisuutta, levollisuutta ja sosiaalista hiljaisuutta, joka saa merkityksensä arjen suorituskeskeisyydestä ja hektisestä itsetarkoituksellisesta kilpailusta.
Ostammeko itsellemme omatunnon jouluna? Annamme läheisillemme aikaa ja huomiota koko vuoden edestä, koska jouluna kuuluu tehdä niin. Jouluna on hetki aikaa huomata, miten olemme unohtaneet elämän keskeisimmät perusarvot lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä, pysähtymisestä ja itsensä kuulostelusta.
Kasaamme valtavat odotukset joululle, koska koko vuonna emme ole muistaneet olla sitä, mitä nyt muutamana päivänä esitämme olevamme. Huono omatunto, läheisyyden ja ajan ostaminen näkyvät jouluihanteen särkymisenä, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviamme.
On häkellyttävää havaita vuodesta toiseen, miten ihmiset sadattelevat jouluostoksilla joulua ja ovat valmiita hylkäämään lähes kaikki odottamansa joulun ideaalit ja ajatukset jouluvalmisteluiden aikana. Mitä joulusta jää jäljelle joulun jälkeen, jos kyseessä on vain tekopyhä kulissi, joka vuodesta toiseen kasataan kiroillen kasaan kaikkine kliseineen?
Joulu on kuitenkin oikeutta kokea iloa, läheisyyttä ja välittämistä, jolle yhteiskuntamme suo hetken. Monille joulu on elämän tukipilari, jolloin odotus, ihanteet ja rakkaus kohtaavat toisensa.
Joulusta tekee mielestäni merkityksellisen asia, joka usein unohtuu joulusta puhuttaessa. Ihmiset ovat arjessaan kiireisiä ja osa ei omasta tahdostaa huolimatta pysty olemaan yhteydessä läheisimpiinsä. Jouluna on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä olla läsnä elämänsä tärkeimpien asioiden ja ihmisten kanssa. Joulunaika herkistää katkeruuden ja vihan tunteita ja antaa mahdollisuuden antaa lahjan, jota muulloin ei ole mahdollista antaa.
On myös monia ihmisiä, jotka tahdostaan riippumatta ovat ulkona tästä kollektiivisesta joulun hengestä ja joille joulu vain muistuttaa asioista, joiden puuttuminen omasta elämästä kiteytyy jouluna. Tämä näkemys puolestaan raivostuttaa ihmiset, jotka eivät tahdo viettää joulua itsetarkoituksellisesti, mutta kuten sanottua, on vain erilaisia tapoja kokea samat asiat.
Joulu on mielestäni yleisellä tasolla kuitenkin toivon, epätoivon, läheisyyden ja ulkopuoliseksi jäämisen aikaa. Joulu on merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtuma, halusimmepa sitä tai emme. Se tekee siitä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä mielenkiintoisen. Ihmiset viettävät joulua hyvin erilaisin perustein ja on vaikeaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä juhlasta, jota moni taho pyrkii ottamaan nimiinsä.
Kaikesta huolimatta joulun aikaan useat ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaikka jouluun liittykiin paljon ristiriitaisuuksia, niin tahallaan tai tahattomasti ihmiset ovat usein sen kaikkein tärkeimän äärellä: elämän kallisarvoisuuden jakaminen toisten kanssa, sillä kukaan ei ole yksin mitään. Suosittelen kaikille laimennettua joulua läpi vuoden.
Useimmat meistä arvostavat rauhallisuutta, levollisuutta ja sosiaalista hiljaisuutta, joka saa merkityksensä arjen suorituskeskeisyydestä ja hektisestä itsetarkoituksellisesta kilpailusta.
Ostammeko itsellemme omatunnon jouluna? Annamme läheisillemme aikaa ja huomiota koko vuoden edestä, koska jouluna kuuluu tehdä niin. Jouluna on hetki aikaa huomata, miten olemme unohtaneet elämän keskeisimmät perusarvot lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä, pysähtymisestä ja itsensä kuulostelusta.
Kasaamme valtavat odotukset joululle, koska koko vuonna emme ole muistaneet olla sitä, mitä nyt muutamana päivänä esitämme olevamme. Huono omatunto, läheisyyden ja ajan ostaminen näkyvät jouluihanteen särkymisenä, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviamme.
On häkellyttävää havaita vuodesta toiseen, miten ihmiset sadattelevat jouluostoksilla joulua ja ovat valmiita hylkäämään lähes kaikki odottamansa joulun ideaalit ja ajatukset jouluvalmisteluiden aikana. Mitä joulusta jää jäljelle joulun jälkeen, jos kyseessä on vain tekopyhä kulissi, joka vuodesta toiseen kasataan kiroillen kasaan kaikkine kliseineen?
Joulu on kuitenkin oikeutta kokea iloa, läheisyyttä ja välittämistä, jolle yhteiskuntamme suo hetken. Monille joulu on elämän tukipilari, jolloin odotus, ihanteet ja rakkaus kohtaavat toisensa.
Joulusta tekee mielestäni merkityksellisen asia, joka usein unohtuu joulusta puhuttaessa. Ihmiset ovat arjessaan kiireisiä ja osa ei omasta tahdostaa huolimatta pysty olemaan yhteydessä läheisimpiinsä. Jouluna on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä olla läsnä elämänsä tärkeimpien asioiden ja ihmisten kanssa. Joulunaika herkistää katkeruuden ja vihan tunteita ja antaa mahdollisuuden antaa lahjan, jota muulloin ei ole mahdollista antaa.
On myös monia ihmisiä, jotka tahdostaan riippumatta ovat ulkona tästä kollektiivisesta joulun hengestä ja joille joulu vain muistuttaa asioista, joiden puuttuminen omasta elämästä kiteytyy jouluna. Tämä näkemys puolestaan raivostuttaa ihmiset, jotka eivät tahdo viettää joulua itsetarkoituksellisesti, mutta kuten sanottua, on vain erilaisia tapoja kokea samat asiat.
Joulu on mielestäni yleisellä tasolla kuitenkin toivon, epätoivon, läheisyyden ja ulkopuoliseksi jäämisen aikaa. Joulu on merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtuma, halusimmepa sitä tai emme. Se tekee siitä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä mielenkiintoisen. Ihmiset viettävät joulua hyvin erilaisin perustein ja on vaikeaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä juhlasta, jota moni taho pyrkii ottamaan nimiinsä.
Kaikesta huolimatta joulun aikaan useat ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaikka jouluun liittykiin paljon ristiriitaisuuksia, niin tahallaan tai tahattomasti ihmiset ovat usein sen kaikkein tärkeimän äärellä: elämän kallisarvoisuuden jakaminen toisten kanssa, sillä kukaan ei ole yksin mitään. Suosittelen kaikille laimennettua joulua läpi vuoden.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
SYL-liittokokouspuhe 21.11.2008
Arvon puheenjohtaja ja hyvä liittokokousväki, nimeni on Touko Aalto ja edustan täällä JYYViNoa. Tahdon lausua muutaman sanan opiskelijan henkisestä hyvinvoinnista ja opinnonohjauksesta työryhmätoimintaa ja toimintasuunnitelmaa silmällä pitäen.
Jos Barack Obama olisi täällä tänään kanssamme, uskoisin hänen sanovan:
Ei ole vain koposektoria, ei ole vain soposektoria, on vain opiskelijan hyvinvointi, joka pitää olla enemmän kuin kopo- ja sopo -sektorien summa.Täten painotankin terveydenhuollon ja oppilaitostenyhteistyötä opiskelijan hyvinvoinnin edistäjänä, jonka kautta pystytään näkemään, miten terveyden edistäminen ja sairaanhoito liittyvät opetukseen ja opinnonohjaukseen.
Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä henkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen oireiluun.Opintojen ohjauksella ja opintotaidoilla on voimakas yhteys opiskelijan henkisiin voimavaroihin ja terveydentilaan.
Arvon puheenjohtaja
Olisi äärimmäisen tärkeää, että uudella opiskelijalla olisi mahdollisuus pohtia omaa itsetuntemustaan, sen suhdetta erilaisiin sivuaineisiin ja sivuaineiden suhdetta myöhempään sijoittumiseen jonkun asiantuntevan henkilön kanssa. Näin opiskelija löytäisi monia mahdollisuuksia, joita hän ei ole osannut edes etsiä ja hän voisi suunnitelmallisesi toteuttaa opintojaan omista lähtökohdistaan.
On kaikkien etu, jos opiskelija on fyysisesi, henkisesti ja sosiaalisesti terve, osaa opintojen ja ajankäytön johdonmukaisen suunnitelma, kokee opintonsa mielekkääksi ja saa riittävän opinto-ohjauksen toteuttaakseen jo olemassa olevia valmiuksiaan.Hyvä opiskelukyky on toimivan opiskeluympäristön, omien voimavarojen, opiskelutaitojen sekä opetus- ja ohjaustoiminnan muodostama kokonaisuus. Kun yksi osa oireilee, koko opiskelukyky heikkenee.
Arvon puheenjohtaja
Painotan kokonaisajattelua ja syyseuraussuhteita. Psykologi Totte Vaden on mielestäni aivan oikein sanonut, että kaikkea opiskelun takkuamista tai juuttumista ei pidä käsittää mielenterveydenongelmanana, masennuksena tai ahdistuksena. Vadenin arvio korostaa sektorit ylittävän toiminnan tärkeyttä. Opinto-ohjaus ei tee autuaaksi eikä ratkaise kaikkia ongelmia, mutta kopo sektorin toiminta määritää paljolti sen lumipallon koon, joka vierii soposektorin hoidettavaksi.
Kun löydämme yhdessä ratkaisuja esimerkiksi siihen, miten opiskelijoita voidaan paremmin auttaa opintojen ohjaamisessa, itselle sopivien työskentelytapojen löytämisessä ja omatoimisen opiskelun omaksumisessa olemme myös löytäneet ratkaisuja moniin opiskelijoiden fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.
Kiitos.
Jos Barack Obama olisi täällä tänään kanssamme, uskoisin hänen sanovan:
Ei ole vain koposektoria, ei ole vain soposektoria, on vain opiskelijan hyvinvointi, joka pitää olla enemmän kuin kopo- ja sopo -sektorien summa.Täten painotankin terveydenhuollon ja oppilaitostenyhteistyötä opiskelijan hyvinvoinnin edistäjänä, jonka kautta pystytään näkemään, miten terveyden edistäminen ja sairaanhoito liittyvät opetukseen ja opinnonohjaukseen.
Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä henkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen oireiluun.Opintojen ohjauksella ja opintotaidoilla on voimakas yhteys opiskelijan henkisiin voimavaroihin ja terveydentilaan.
Arvon puheenjohtaja
Olisi äärimmäisen tärkeää, että uudella opiskelijalla olisi mahdollisuus pohtia omaa itsetuntemustaan, sen suhdetta erilaisiin sivuaineisiin ja sivuaineiden suhdetta myöhempään sijoittumiseen jonkun asiantuntevan henkilön kanssa. Näin opiskelija löytäisi monia mahdollisuuksia, joita hän ei ole osannut edes etsiä ja hän voisi suunnitelmallisesi toteuttaa opintojaan omista lähtökohdistaan.
On kaikkien etu, jos opiskelija on fyysisesi, henkisesti ja sosiaalisesti terve, osaa opintojen ja ajankäytön johdonmukaisen suunnitelma, kokee opintonsa mielekkääksi ja saa riittävän opinto-ohjauksen toteuttaakseen jo olemassa olevia valmiuksiaan.Hyvä opiskelukyky on toimivan opiskeluympäristön, omien voimavarojen, opiskelutaitojen sekä opetus- ja ohjaustoiminnan muodostama kokonaisuus. Kun yksi osa oireilee, koko opiskelukyky heikkenee.
Arvon puheenjohtaja
Painotan kokonaisajattelua ja syyseuraussuhteita. Psykologi Totte Vaden on mielestäni aivan oikein sanonut, että kaikkea opiskelun takkuamista tai juuttumista ei pidä käsittää mielenterveydenongelmanana, masennuksena tai ahdistuksena. Vadenin arvio korostaa sektorit ylittävän toiminnan tärkeyttä. Opinto-ohjaus ei tee autuaaksi eikä ratkaise kaikkia ongelmia, mutta kopo sektorin toiminta määritää paljolti sen lumipallon koon, joka vierii soposektorin hoidettavaksi.
Kun löydämme yhdessä ratkaisuja esimerkiksi siihen, miten opiskelijoita voidaan paremmin auttaa opintojen ohjaamisessa, itselle sopivien työskentelytapojen löytämisessä ja omatoimisen opiskelun omaksumisessa olemme myös löytäneet ratkaisuja moniin opiskelijoiden fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.
Kiitos.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Toukotyöt vauhdissa
Aivan aluksi tahtoisin kiittää kaikkia äänestäjiä x 9: http://www.youtube.com/watch?v=JUkyQGN6ii4
Erityiskiitos menee henkilölle, jonka henkilöllisyysden varsin hyvin tiedän, tästä vaalinaluskommentista:
Tsemppiä vaan huomiselle! Tämän kertainen vetosi ei valtuustopaikkaan vielä riitä, ehkä sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla kertaa. Oppivuosia taitaa Tucolla vielä olla monia edessä.
t.Blogia seurannut
Kiitän henkilöä mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja toivotan tervetulleeksi uudestaan. Blogin kautta voi hyvin seurata oppivuosiani politiikassa, joihin edustajistovaaleissa ja kunnallisvaaleissa sain todella vahvan mandaatin äänestäjiltäni. Poliittinen sisältö ja rohkeus puhua siitä auttavat silloin tällöin, suosittelen lämpimästi.
Toki politiikkaa voi tehdä ainoastaan omaa asemaa ajatellen kaikkia miellyttäen ilman mitään mielipidettä, mutta valitettava tosiasia on se, että silloin ei mikään muutu. Minua äänestäneet voivat olla varma siitä, että asiat menevät eteenpäin ja ääntänne edustetaan todella vahvasi ja näkyvästi. En nuoleskele itseäni tärkeisiin pöytiin vain itseäni esitellen vaan otan langat omiin käsiini teen sitä poliiikkaa, jota olen luvannut äänestäjilleni toteuttaa. Edustan teitä, hyvät 493 äänestäjääni ja olen vain viestin kuljettaja, heijastus teistä.
Tämä edustuksellinen idea on käynyt selväksi jo kahdessa valtuuston kokouksessa. Laitankin blogiini käyttämäni puheenvuorot ja huomionarvoiset kommenttipuheenvuorot sekä perusteluita äänestyksistä ja muuta tärkeää, kuten mielipidekirjoitukset, joilla haetaan näkyvyyttä näkemyksillemme. Kaikki mielipidekirjoitukseni elokuusta tähän päivään on julkaistu, joten teitä edustetaan monilla tasoin äänekkäästi ja näkyvästi.
Laitan koosteen ensimmäisestä ja toisesta valtuuston kokouksesta tämän viikon aikana. Pysykää vauhdissa.
Tässä vielä maistiainen tulevasta:
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mm-ralli-on-imagotahra(287334).ece
ja ei linkki ilman toista: http://www.youtube.com/watch?v=ZuQF5JZsuhU
Erityiskiitos menee henkilölle, jonka henkilöllisyysden varsin hyvin tiedän, tästä vaalinaluskommentista:
Tsemppiä vaan huomiselle! Tämän kertainen vetosi ei valtuustopaikkaan vielä riitä, ehkä sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla kertaa. Oppivuosia taitaa Tucolla vielä olla monia edessä.
t.Blogia seurannut
Kiitän henkilöä mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja toivotan tervetulleeksi uudestaan. Blogin kautta voi hyvin seurata oppivuosiani politiikassa, joihin edustajistovaaleissa ja kunnallisvaaleissa sain todella vahvan mandaatin äänestäjiltäni. Poliittinen sisältö ja rohkeus puhua siitä auttavat silloin tällöin, suosittelen lämpimästi.
Toki politiikkaa voi tehdä ainoastaan omaa asemaa ajatellen kaikkia miellyttäen ilman mitään mielipidettä, mutta valitettava tosiasia on se, että silloin ei mikään muutu. Minua äänestäneet voivat olla varma siitä, että asiat menevät eteenpäin ja ääntänne edustetaan todella vahvasi ja näkyvästi. En nuoleskele itseäni tärkeisiin pöytiin vain itseäni esitellen vaan otan langat omiin käsiini teen sitä poliiikkaa, jota olen luvannut äänestäjilleni toteuttaa. Edustan teitä, hyvät 493 äänestäjääni ja olen vain viestin kuljettaja, heijastus teistä.
Tämä edustuksellinen idea on käynyt selväksi jo kahdessa valtuuston kokouksessa. Laitankin blogiini käyttämäni puheenvuorot ja huomionarvoiset kommenttipuheenvuorot sekä perusteluita äänestyksistä ja muuta tärkeää, kuten mielipidekirjoitukset, joilla haetaan näkyvyyttä näkemyksillemme. Kaikki mielipidekirjoitukseni elokuusta tähän päivään on julkaistu, joten teitä edustetaan monilla tasoin äänekkäästi ja näkyvästi.
Laitan koosteen ensimmäisestä ja toisesta valtuuston kokouksesta tämän viikon aikana. Pysykää vauhdissa.
Tässä vielä maistiainen tulevasta:
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mm-ralli-on-imagotahra(287334).ece
ja ei linkki ilman toista: http://www.youtube.com/watch?v=ZuQF5JZsuhU
perjantai 24. lokakuuta 2008
Toukoterrieri puree!
Bujaka,
alkuun nettisivuni ja facebook-ryhmäni (jossa on jo 187 toukotöiden tukijaa) linkit:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/
http://ru.facebook.com/group.php?gid=23135740492
Seuraavan tekstin kirjoittamiseen on aikaa noin 30 minuuttia, sillä toukotyöläisen täytyy olla jo kahdeksan aikaan kävelykadulla vaalihyörinässä, josta jatkan Seisomapaikkaklubille Ilokiveen. Joten ajatus, VIRTAA, ja tästä lähtee-->
3 kk takana todella näkyvää, intensiivistä ja ajoittain jopa terrierimäistä kampanjointia. En ole antanut kahteen kuukauteen itselleni hetkeksikään rauhaa vaalitöiltä. Aamusta iltaan ja illasta aamun käy toukotyöläisen ajatus ja askellus. Aamulla herätessä pää sikinöi ajatuksista ja odotan jalat oven välissä, että ehdin muuten pukeutumaan. Banderolli käteen ja omppupomppuja kangaskassiin; sitten vain Annie Lenox ja kadulle. Illasta käyn niin ylikierroksilla, että ajatus jatkuu unessa ja uni aamulla herätessä aivan samanlaisena, polttaa polttaa, tahdon kertoa kaikille, miten näen ja koen asiat.
Kun on 16-vuotiaasta asti tehnyt politiikkaa elämäntapamaisesti, ei paluuta enää ole. En olisi sinut itseni kanssa, jos en toimisi, kuten nyt toimin. Koulukiusatun pikkupojan kokemukset ja näkemykset kuuluvat puheissani, teoissani ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. En ikinä käännä selkääni sille pikkupojalle, jonka kaltaisia ihmisiä pystyn politiikkani kautta auttamaan, kuten itse olisin toivonut itseäni autettavan. Tämä on myös takuuni äänestäjille.
Suhtaudun kaikkeen tekemiseeni intohimoisesti ja omistautuvasti. Minulla on sille pikkupojalle antamani lupauksen lisäksi myös moraalinen velvoite edistää politiikan kautta niiden ihmisten ääntä, jotka eivät tule kuulluksi. Olen kokenut ja nähnyt omassa lähipiirissäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että tahdon omistaa elämäni surullisten, petettyjen ja unohdettujen ihmisten näkemyksien kuulemiselle.
Minulla on politiikkaan kohtaa niin paljon poltetta, että suhtaudun siihen todella kokonaisvaltaisesti. Osa ihmisistä lähtee politiikkaan, koska on tärkeää vaikututtaa yhteisiin asioihin. Osa lähtee politiikkaan, koska sen kautta voi päästä piireihin ja edistää oma asemaansa. Fuck it. Itse olen politiikassa, koska tahdon tehdä kaikkeni näkemieni ja kokemieni epäkohtien poistamiseksi. Olen kasvanut politiikkaan epäkohtien ja asiakysymysten kautta ja hiljalleen olen huomannut politisoituneeni läpikotaisin.
Poliittisen broilerit ovat syvintä Suhmuran sontaa. Hymyilevät hännystelijät pyrkivät vain pöytiin, joissa on tärkeitä henkilöitä ja heille oman aseman edistäminen on politiikan tarkoitus. On helppo olla ulkoisesti poliitikko, pukeutua ja käyttäytyä korrektisti ja olla sisältä täysin tyhjää. Paljon vaikeampaa on olla oma itsensä ja edistää omia ajatuksiaan ja puhua rohkeasti niiden puolesta. Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos tuleva poliittinen päätöksentekopolvi rakentuu edellisen rakennusaineesta. Pragmaattiset pyrkyrit ylläpitävät toimimattomia rakenteita, koska olisi heidän intressiensä kannalta tyhmää kyseenalaistaa vanhoja päättäjiä, joiden myötämielisyydestä heidän oma asemansa on kiinni.
Noniin. Sitten hieman luonteestani, joka käy ilmi politiikassani.
Olen yliempaattinen kuuntelija, jolle on kehittynyt uuden ystäväni sanoin omien kokemusten kautta ylimääräinen aisti tunnistaa ihmisten ajatuksia ja mielen solmuja. Niin tai näin, mutta tunnistin ystäväni kertomasta itseni häkellyttävän hyvin.
Myös politiikkani lähtee ihmisten kuuntelusta, osallistamisesta ja kannustamisesta. Korvalääkärillä käynnin jälkeen korvani kuulevat todella hyvin ja minun kauttani saa asiat eteenpäin. Suosittelen korvahuuhtelulla puolueelle, jolla on korvat, jotka eivät kuuntele.
Kun kelaan 3 kk kampanjaa, päällimmäisenä mieleeni nousee kampanjan jokapäiväisyys. Aloitin kampanjan elokuussa, jonka jälkeen olen tähän päivään mennessä kirjoittanut 8 laajaa artikkelia, jotka on julkaistu noin 15 kertaa alueen lehdissä:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1
Olen ollut myös Keskisuomalaisessa useissa muissa jutuissa, joista kaikkein näkyvimmässä sain lähes koko nuorisosivun käyttööni:
http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/notkeana-elviksen%C3%A4-liikenteess%C3%A4(249677).ece
Yle pyyti minusta haastattelun, joka näytettiin Keskisuomen alueuutisissa:
http://areena.yle.fi/toista?id=1587652
Olen järjestänyt neljä poliittista kahvihetkeä, jonne olen kutsunut ihmisiä kertomaan omakohtaisia kokemuksia eri aiheista. Sisäisen tukiryhmän sähköpostin kautta kaikki ovat voineet vaikuttaa tuleviin artikkeleihin, jolloin ne ovat useiden ihmisten yhteisten ajatusten näköisiä. Politiikan pitää kaksisuuntaista. Pitää osallistaa ja tulla kuuntelemaan, mitä eri ihmisillä on sanottavaa.
En ole jakanut vaalikampanjan aikana yhtään lentolehtistä. Ei paperia, ei lisättyä sokeria -periaate on ollut linjani katukampanjoinnissa. Olen paperin ja lisätyn sokerin sijaan omputtanut ihmisiä eli jakanut omina vaalimainoksinani suomalaisia luomuomenia. Nimi ja numero ovat käyneet ilmi näkyvääkin näkyvimmistä banderolleista, jotka otin uusiokäyttöön JYYn ja JAMKOn yhteistempauksen jälkeen. Laitoin vaalilehtien väliin jonkin verran kaksipuoleisia mainoksiani, jotka tein kirjastolta saadulle roskapaperille. Ei ole mitään järkeä käyttää suunnattomia summia vaaliroskaamiseen, jotka tekevät kaikki muutkin ehdokkaat. Etenkin kun 97.56 prosenttia kaikista flyereista lentää seuraavaan roskiin tai sen ohi.
Olen käynyt kertomassa näkemyksistäni myös neljässä vaalipaneelissa, jotka ovat olleet: Vaajakosken lukion ilmastopaneeli, My Way -messujen kaksi poliittista napakymppiä, Puolue ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuorten vaalipaneeli sekä Suomen lukiolaisten liiton Water-messujen vaalipaneeli.
Hyvä ystäväni sanoi minua kyläluudaksi, jolla hän tarkoitti ihmistä, joka ei koskaan ole aloillaan vaan on kaikkialla koko ajan, paitsi kotonaan. Etenkin vaalien alla tämä on pitänyt kutinsa. En ole ehtinyt kaikilta vaalikiireiltäni kirjoittaa blogiin riittävästi ja eilenkin minulta jäi kesken perjantain puuhailuiden kirjailu. Se mitä ehdin jo kirjoittaa, kuvaa melko hyvin aamupäivääni, josta tässä pieni maistiainen:
Astelin kasvisravintola Katriinaan hyvin nukutun yön jälkeen väsyneenä, kupin kahvia aamulla juoneena. Mietin mennyttä ja ajatukseni juoksevat kuukausin matkan hetkessä. Katson ympärilleni ja tervehdin minulle tutuksi tulleita ihmisiä ja katson päivän Keskisuomalaisen huomatakseni, että maanantai-iltana lähettämääni monikulttuurisuuskeskusartikkelia ei ole vielä julkaistu. Keskisuomalaista silmäillessäni vanha ystäväni tervehtii minua viereeni istahtaen. Lounastamme yhdessä kuulumisia vaihdellen.
Jatkan Katriinasta matkaani kirjastolle kannatellen kaatosateessa kahta banderolliani, kestävän kampanjan mainostani, jotka julistavat opiskelijoiden poliittisen osallistumisen tarvetta Jyväskylän valtuustossa sekä pyöräkaistojen tarpeellisuutta Jyväskylässä. Ihmisten katseet vaihtelevat hämmästyksestä innostukseen. Harmaaseen sadesäähän kyllästynyt ärripurrikeksejä aamulla syönyt henkilö ajattelee: "mikähän Jeesus toi luulee olevansa". Toinen turhautumista poliittiseen ympäripyöreyteen kokeva puolestaan pohtii: "respect, kerrankin joku potkii politiikkaa itsensä likoon laittaen". Mietin mielessäni asiaa hetken ja jatkan matkaani tietäen, että pidän näkyvästi ja kuuluvasti asioitani esillä.
Nyt aikani on lopussa. Täytyy mennä, koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja. Huomenna lappuun 411 ja toukotyöläinen on palveluksessanne, koko sydämestäni.
alkuun nettisivuni ja facebook-ryhmäni (jossa on jo 187 toukotöiden tukijaa) linkit:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/
http://ru.facebook.com/group.php?gid=23135740492
Seuraavan tekstin kirjoittamiseen on aikaa noin 30 minuuttia, sillä toukotyöläisen täytyy olla jo kahdeksan aikaan kävelykadulla vaalihyörinässä, josta jatkan Seisomapaikkaklubille Ilokiveen. Joten ajatus, VIRTAA, ja tästä lähtee-->
3 kk takana todella näkyvää, intensiivistä ja ajoittain jopa terrierimäistä kampanjointia. En ole antanut kahteen kuukauteen itselleni hetkeksikään rauhaa vaalitöiltä. Aamusta iltaan ja illasta aamun käy toukotyöläisen ajatus ja askellus. Aamulla herätessä pää sikinöi ajatuksista ja odotan jalat oven välissä, että ehdin muuten pukeutumaan. Banderolli käteen ja omppupomppuja kangaskassiin; sitten vain Annie Lenox ja kadulle. Illasta käyn niin ylikierroksilla, että ajatus jatkuu unessa ja uni aamulla herätessä aivan samanlaisena, polttaa polttaa, tahdon kertoa kaikille, miten näen ja koen asiat.
Kun on 16-vuotiaasta asti tehnyt politiikkaa elämäntapamaisesti, ei paluuta enää ole. En olisi sinut itseni kanssa, jos en toimisi, kuten nyt toimin. Koulukiusatun pikkupojan kokemukset ja näkemykset kuuluvat puheissani, teoissani ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. En ikinä käännä selkääni sille pikkupojalle, jonka kaltaisia ihmisiä pystyn politiikkani kautta auttamaan, kuten itse olisin toivonut itseäni autettavan. Tämä on myös takuuni äänestäjille.
Suhtaudun kaikkeen tekemiseeni intohimoisesti ja omistautuvasti. Minulla on sille pikkupojalle antamani lupauksen lisäksi myös moraalinen velvoite edistää politiikan kautta niiden ihmisten ääntä, jotka eivät tule kuulluksi. Olen kokenut ja nähnyt omassa lähipiirissäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että tahdon omistaa elämäni surullisten, petettyjen ja unohdettujen ihmisten näkemyksien kuulemiselle.
Minulla on politiikkaan kohtaa niin paljon poltetta, että suhtaudun siihen todella kokonaisvaltaisesti. Osa ihmisistä lähtee politiikkaan, koska on tärkeää vaikututtaa yhteisiin asioihin. Osa lähtee politiikkaan, koska sen kautta voi päästä piireihin ja edistää oma asemaansa. Fuck it. Itse olen politiikassa, koska tahdon tehdä kaikkeni näkemieni ja kokemieni epäkohtien poistamiseksi. Olen kasvanut politiikkaan epäkohtien ja asiakysymysten kautta ja hiljalleen olen huomannut politisoituneeni läpikotaisin.
Poliittisen broilerit ovat syvintä Suhmuran sontaa. Hymyilevät hännystelijät pyrkivät vain pöytiin, joissa on tärkeitä henkilöitä ja heille oman aseman edistäminen on politiikan tarkoitus. On helppo olla ulkoisesti poliitikko, pukeutua ja käyttäytyä korrektisti ja olla sisältä täysin tyhjää. Paljon vaikeampaa on olla oma itsensä ja edistää omia ajatuksiaan ja puhua rohkeasti niiden puolesta. Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos tuleva poliittinen päätöksentekopolvi rakentuu edellisen rakennusaineesta. Pragmaattiset pyrkyrit ylläpitävät toimimattomia rakenteita, koska olisi heidän intressiensä kannalta tyhmää kyseenalaistaa vanhoja päättäjiä, joiden myötämielisyydestä heidän oma asemansa on kiinni.
Noniin. Sitten hieman luonteestani, joka käy ilmi politiikassani.
Olen yliempaattinen kuuntelija, jolle on kehittynyt uuden ystäväni sanoin omien kokemusten kautta ylimääräinen aisti tunnistaa ihmisten ajatuksia ja mielen solmuja. Niin tai näin, mutta tunnistin ystäväni kertomasta itseni häkellyttävän hyvin.
Myös politiikkani lähtee ihmisten kuuntelusta, osallistamisesta ja kannustamisesta. Korvalääkärillä käynnin jälkeen korvani kuulevat todella hyvin ja minun kauttani saa asiat eteenpäin. Suosittelen korvahuuhtelulla puolueelle, jolla on korvat, jotka eivät kuuntele.
Kun kelaan 3 kk kampanjaa, päällimmäisenä mieleeni nousee kampanjan jokapäiväisyys. Aloitin kampanjan elokuussa, jonka jälkeen olen tähän päivään mennessä kirjoittanut 8 laajaa artikkelia, jotka on julkaistu noin 15 kertaa alueen lehdissä:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1
Olen ollut myös Keskisuomalaisessa useissa muissa jutuissa, joista kaikkein näkyvimmässä sain lähes koko nuorisosivun käyttööni:
http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/notkeana-elviksen%C3%A4-liikenteess%C3%A4(249677).ece
Yle pyyti minusta haastattelun, joka näytettiin Keskisuomen alueuutisissa:
http://areena.yle.fi/toista?id=1587652
Olen järjestänyt neljä poliittista kahvihetkeä, jonne olen kutsunut ihmisiä kertomaan omakohtaisia kokemuksia eri aiheista. Sisäisen tukiryhmän sähköpostin kautta kaikki ovat voineet vaikuttaa tuleviin artikkeleihin, jolloin ne ovat useiden ihmisten yhteisten ajatusten näköisiä. Politiikan pitää kaksisuuntaista. Pitää osallistaa ja tulla kuuntelemaan, mitä eri ihmisillä on sanottavaa.
En ole jakanut vaalikampanjan aikana yhtään lentolehtistä. Ei paperia, ei lisättyä sokeria -periaate on ollut linjani katukampanjoinnissa. Olen paperin ja lisätyn sokerin sijaan omputtanut ihmisiä eli jakanut omina vaalimainoksinani suomalaisia luomuomenia. Nimi ja numero ovat käyneet ilmi näkyvääkin näkyvimmistä banderolleista, jotka otin uusiokäyttöön JYYn ja JAMKOn yhteistempauksen jälkeen. Laitoin vaalilehtien väliin jonkin verran kaksipuoleisia mainoksiani, jotka tein kirjastolta saadulle roskapaperille. Ei ole mitään järkeä käyttää suunnattomia summia vaaliroskaamiseen, jotka tekevät kaikki muutkin ehdokkaat. Etenkin kun 97.56 prosenttia kaikista flyereista lentää seuraavaan roskiin tai sen ohi.
Olen käynyt kertomassa näkemyksistäni myös neljässä vaalipaneelissa, jotka ovat olleet: Vaajakosken lukion ilmastopaneeli, My Way -messujen kaksi poliittista napakymppiä, Puolue ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuorten vaalipaneeli sekä Suomen lukiolaisten liiton Water-messujen vaalipaneeli.
Hyvä ystäväni sanoi minua kyläluudaksi, jolla hän tarkoitti ihmistä, joka ei koskaan ole aloillaan vaan on kaikkialla koko ajan, paitsi kotonaan. Etenkin vaalien alla tämä on pitänyt kutinsa. En ole ehtinyt kaikilta vaalikiireiltäni kirjoittaa blogiin riittävästi ja eilenkin minulta jäi kesken perjantain puuhailuiden kirjailu. Se mitä ehdin jo kirjoittaa, kuvaa melko hyvin aamupäivääni, josta tässä pieni maistiainen:
Astelin kasvisravintola Katriinaan hyvin nukutun yön jälkeen väsyneenä, kupin kahvia aamulla juoneena. Mietin mennyttä ja ajatukseni juoksevat kuukausin matkan hetkessä. Katson ympärilleni ja tervehdin minulle tutuksi tulleita ihmisiä ja katson päivän Keskisuomalaisen huomatakseni, että maanantai-iltana lähettämääni monikulttuurisuuskeskusartikkelia ei ole vielä julkaistu. Keskisuomalaista silmäillessäni vanha ystäväni tervehtii minua viereeni istahtaen. Lounastamme yhdessä kuulumisia vaihdellen.
Jatkan Katriinasta matkaani kirjastolle kannatellen kaatosateessa kahta banderolliani, kestävän kampanjan mainostani, jotka julistavat opiskelijoiden poliittisen osallistumisen tarvetta Jyväskylän valtuustossa sekä pyöräkaistojen tarpeellisuutta Jyväskylässä. Ihmisten katseet vaihtelevat hämmästyksestä innostukseen. Harmaaseen sadesäähän kyllästynyt ärripurrikeksejä aamulla syönyt henkilö ajattelee: "mikähän Jeesus toi luulee olevansa". Toinen turhautumista poliittiseen ympäripyöreyteen kokeva puolestaan pohtii: "respect, kerrankin joku potkii politiikkaa itsensä likoon laittaen". Mietin mielessäni asiaa hetken ja jatkan matkaani tietäen, että pidän näkyvästi ja kuuluvasti asioitani esillä.
Nyt aikani on lopussa. Täytyy mennä, koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja. Huomenna lappuun 411 ja toukotyöläinen on palveluksessanne, koko sydämestäni.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Toukotyöläisen arkea
Heipähei taasen.
Toukotyöläinen on ollut lennossa perjantaista lähtien niin ilmavasti, että en ole ehtinyt edes blogiin kirjoittaa. Ou mai. Lennon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että harkitsen oman luolan valtaamista, jonne voisin koko seinällisen kirjoitella nuolenkärkisymboleita päivistäni kertomaan.
Tehdään siis pieni hyppäys viime kirjoituksesta ja palataan tähän päivään.
Kahden viikon pohjustustyö ja asiantuntijalausuntojen kuulemisen jälkeen uusin kirjoitukseni on valmis. Jyväskylä - myös uussuomalaisten kaupunki -tekstini on luettavissa nettisivuillani ja blogissani, jonne sen tänään aamukiireiden ohella lisäsin.
Tänään on ollut muuten hieman harmaata ja sateista, niin ulkona kuin pään sisälläkin, tai pikemminkin korvakäytävässä. Korva humisee, siinä tuntuu painetta ja nestettä, jonka lisäksi en kunnolla kuule muiden puhetta, mutta sitäkin kovemmin oman puheeni. Varasin ajan YTHS:lle, jonne menen torstaina näyttämään korvaani. Onneksi päivistys palvelee, jos kipu äityy. On ollut hieman vaikea tehdä vaalityötä, kun toinen korva on pois pelistä ja puhuminen on hieman hankalaa korvan häiriökäytöksen vuoksi. Se ei kuitenkaan estä Toukotyöläisen vaalitaistoa. Pikemminkin sen estää virheellinen kalenterimerkintä SOPO-valikokunnan kokouksen alkamisajankohdasta, sillä päädyimme vaalitoverini Joachimin kanssa Ilokiven oville kokouksen jo päätyttyä.
Rakas Jylkkärimme oli myös kirjoittanut vaalipaneeleista. Voin olla jonkun mielestä herkkä, kun reagoin asiaan näin. Allekirjoitan myös sen, että kirjoitus oli vielä silkkihansikasjournalismia moneen muuhun kirjoitteluun verrattuna. Laitetaan tämä sitten sateisen päivän, pienen vaaliväsymyksen ja kipeän korvan piikkiin, mutta annoin asiasta palautetta Jylkkärin päätoimittajalle. Asiallinen kommentointi on parasta palautetta. Palautteeni meni vapaasti kirjoitettuna kutakuinkin näin:
Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa esiintyjistä, mutta kysymyksien vuotamisen vihjaaminen on mielestäni hyvin kyseenalaista. Jääväsin oman kampanjapäällikköni pois vaalipaneelin suunnittelusta, hän toimii Puolue ry:n hallituksessa. En sanallakaan ole kuullut kysymyksistä ennen niiden esittämistä. Se, että joku tälläistä vihjaa tai puhuu, kertoo enemmän kertojasta.
Koska kysymyksessä oli myös Jyväskylän Eurooppanuorten paneeli, on mielestäni varsin luonnollista, että panelisti perhehtyy etukäteen Jyväskylän eurooppasuhteisiin. Hyvän perehtymisen jälkeen eri kysymyksiin on luonnollisesti paremmat valmiudet vastata.
Kun on vielä tehnyt elokuusta asti kampanjointia paneutuen hyvinkin tarkasti kunnallisvaaliteemoihin ja tehnyt huolella kaikki vaalikoneet, saattavat valmiudet vastata kysymyksiin olla erilaiset kuin monella muilla. Olen valtio-opin 5.vuoden opiskelija, opinto-ohjaaja sekä tutkiva kirjoittaja, joten havainnollistavia esimerkkiä mm. tilastojen kautta muodostuu, kun lukee, tutkii ja tekee paljon. Kunnallisvaaliehdokkaalle on suotavaa perehtyä kunnallisvaaliteemoihin ja tietää myös numeroiden valossa, mistä puhuu.
Tässä esimerkiksi vaalien alla kirjoittamani 8 kirjoitusta, joiden kirjottamisen pohjalta pärjää hyvin jo monessa paneelissa:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1
Valtio opin ainejärjestö Puolue ry on jo useiden vuosien ajan järjestänyt laadukkaita vaalipaneeleita. Olen itse valtio-opin opiskelija ja pitkäaikainen puolueaktiivi, joten tahdoin välittää vielä paneelin järjestäjien ärtymyksen kysymysten vuotamisen vihjailusta. Lisäksi yleisömääristä sen verran, että kirjaston kahvilassa on aina paljon ihmisiä etenkin aikana, jolloin paneeli järjestettiin, mutta C-rakennuksella kaikki olivat seuraamassa vaalipaneelia.
Jylkkärin kirjoitusta enemmän minua ihmetytti joidenkin panelistien ja muiden läsnäolijoiden suora kommentointi, totuudeksi päättely ja asian levittäminen, että olisin tiennyt kysymyksistä etukäteen. Kuittaan vain, että lukekaa, oppikaa ja tulkaa sen jälkeen keskustelemaan, niin pystytte samaan. Sitä ennen suut suppuun, sillä oma osaamattomuus ei ole muiden osaamisen syytä.
Nyt lasi appelsiinimehua. Olisin ostanut jotain oikein hedelmälihaista, mutta kun liika mehuttelu käy niin kovin kalliiksi. Päädyin hyvään kompromisiin hedelmäliha-hinta -suhteen Valion litrasen kautta. Mehun kanssa herkuttelen ruistoastilla ja Auralla, ah. Ja sitten oikea korva edellä pää tyynyyn toivoen, että vasen korva kuulee lähitulevaisuudessa sateen ropinan ja lehtien viuhunan.
Kauniita unia.
Toukotyöläinen on ollut lennossa perjantaista lähtien niin ilmavasti, että en ole ehtinyt edes blogiin kirjoittaa. Ou mai. Lennon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että harkitsen oman luolan valtaamista, jonne voisin koko seinällisen kirjoitella nuolenkärkisymboleita päivistäni kertomaan.
Tehdään siis pieni hyppäys viime kirjoituksesta ja palataan tähän päivään.
Kahden viikon pohjustustyö ja asiantuntijalausuntojen kuulemisen jälkeen uusin kirjoitukseni on valmis. Jyväskylä - myös uussuomalaisten kaupunki -tekstini on luettavissa nettisivuillani ja blogissani, jonne sen tänään aamukiireiden ohella lisäsin.
Tänään on ollut muuten hieman harmaata ja sateista, niin ulkona kuin pään sisälläkin, tai pikemminkin korvakäytävässä. Korva humisee, siinä tuntuu painetta ja nestettä, jonka lisäksi en kunnolla kuule muiden puhetta, mutta sitäkin kovemmin oman puheeni. Varasin ajan YTHS:lle, jonne menen torstaina näyttämään korvaani. Onneksi päivistys palvelee, jos kipu äityy. On ollut hieman vaikea tehdä vaalityötä, kun toinen korva on pois pelistä ja puhuminen on hieman hankalaa korvan häiriökäytöksen vuoksi. Se ei kuitenkaan estä Toukotyöläisen vaalitaistoa. Pikemminkin sen estää virheellinen kalenterimerkintä SOPO-valikokunnan kokouksen alkamisajankohdasta, sillä päädyimme vaalitoverini Joachimin kanssa Ilokiven oville kokouksen jo päätyttyä.
Rakas Jylkkärimme oli myös kirjoittanut vaalipaneeleista. Voin olla jonkun mielestä herkkä, kun reagoin asiaan näin. Allekirjoitan myös sen, että kirjoitus oli vielä silkkihansikasjournalismia moneen muuhun kirjoitteluun verrattuna. Laitetaan tämä sitten sateisen päivän, pienen vaaliväsymyksen ja kipeän korvan piikkiin, mutta annoin asiasta palautetta Jylkkärin päätoimittajalle. Asiallinen kommentointi on parasta palautetta. Palautteeni meni vapaasti kirjoitettuna kutakuinkin näin:
Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa esiintyjistä, mutta kysymyksien vuotamisen vihjaaminen on mielestäni hyvin kyseenalaista. Jääväsin oman kampanjapäällikköni pois vaalipaneelin suunnittelusta, hän toimii Puolue ry:n hallituksessa. En sanallakaan ole kuullut kysymyksistä ennen niiden esittämistä. Se, että joku tälläistä vihjaa tai puhuu, kertoo enemmän kertojasta.
Koska kysymyksessä oli myös Jyväskylän Eurooppanuorten paneeli, on mielestäni varsin luonnollista, että panelisti perhehtyy etukäteen Jyväskylän eurooppasuhteisiin. Hyvän perehtymisen jälkeen eri kysymyksiin on luonnollisesti paremmat valmiudet vastata.
Kun on vielä tehnyt elokuusta asti kampanjointia paneutuen hyvinkin tarkasti kunnallisvaaliteemoihin ja tehnyt huolella kaikki vaalikoneet, saattavat valmiudet vastata kysymyksiin olla erilaiset kuin monella muilla. Olen valtio-opin 5.vuoden opiskelija, opinto-ohjaaja sekä tutkiva kirjoittaja, joten havainnollistavia esimerkkiä mm. tilastojen kautta muodostuu, kun lukee, tutkii ja tekee paljon. Kunnallisvaaliehdokkaalle on suotavaa perehtyä kunnallisvaaliteemoihin ja tietää myös numeroiden valossa, mistä puhuu.
Tässä esimerkiksi vaalien alla kirjoittamani 8 kirjoitusta, joiden kirjottamisen pohjalta pärjää hyvin jo monessa paneelissa:
http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1
Valtio opin ainejärjestö Puolue ry on jo useiden vuosien ajan järjestänyt laadukkaita vaalipaneeleita. Olen itse valtio-opin opiskelija ja pitkäaikainen puolueaktiivi, joten tahdoin välittää vielä paneelin järjestäjien ärtymyksen kysymysten vuotamisen vihjailusta. Lisäksi yleisömääristä sen verran, että kirjaston kahvilassa on aina paljon ihmisiä etenkin aikana, jolloin paneeli järjestettiin, mutta C-rakennuksella kaikki olivat seuraamassa vaalipaneelia.
Jylkkärin kirjoitusta enemmän minua ihmetytti joidenkin panelistien ja muiden läsnäolijoiden suora kommentointi, totuudeksi päättely ja asian levittäminen, että olisin tiennyt kysymyksistä etukäteen. Kuittaan vain, että lukekaa, oppikaa ja tulkaa sen jälkeen keskustelemaan, niin pystytte samaan. Sitä ennen suut suppuun, sillä oma osaamattomuus ei ole muiden osaamisen syytä.
Nyt lasi appelsiinimehua. Olisin ostanut jotain oikein hedelmälihaista, mutta kun liika mehuttelu käy niin kovin kalliiksi. Päädyin hyvään kompromisiin hedelmäliha-hinta -suhteen Valion litrasen kautta. Mehun kanssa herkuttelen ruistoastilla ja Auralla, ah. Ja sitten oikea korva edellä pää tyynyyn toivoen, että vasen korva kuulee lähitulevaisuudessa sateen ropinan ja lehtien viuhunan.
Kauniita unia.
Jyväskylä - myös uussuomalaisten kotikaupunki
Jyväskylän kaupungin pitkäaikaisena tarpeena on ollut saada kaupunkiin monikulttuurikeskus, joka tukisi eri uussuomalaisryhmittymien integraatiota uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Paikkaa on pyritty löytämään aktiivisesti ja nyt näyttää siltä, että tilat ovat viimein löytymässä. Seuraava kysymys koskee Jyväskylän kaupungin rahoituspäätöstä.
Keskus on jo saanut kolmivuotisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä, joka takaa keskuksen käynnistämisen. Monikulttuurikeskuksen pitempiaikainen rahoitus tarvitsee puolestaan rohkeaa poliittista tahtotilaa ja sitoutumista. Monikulttuurikeskuksen toiminnan rahoittamiseksi vuodelle 2009 on haettu 20 000 euron tukea, jonka hyväksyminen on ensimmäinen askel toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ainoastaan kaupungin budjetoimalla määrärahalla voidaan taata, ettei monikulttuurikeskus jää lyhytaikaiseksi projektiksi, vaan että se vakiintuu.
Jyväskylään muuttaa vuosittain 50 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolaisten lisäksi uussuomalaisia saapuu Jyväskylään myös avioliittojen kautta. Jyväskylässä asuu tällä hetkellä noin 2000 uussuomalaista. Keskus olisi myös tarkoitettu kantaväestölle.
Monikulttuurikeskus toimisi yhtenä merkittävinä paikkana, josta uusuomalainen voisi saada itselleen luotettavaa tietoa siihen palkattujen asiantuntijoiden opastuksella. Keskuksessa voitaisiin jakaa perustietoa suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, eri ryhmistä ja vaikuttamisesta useilla eri kielillä. Yhteiskuntaan integroimisen olennaisena piirteenä on omien oikeuksien tietäminen – yhteiskunta, joka ei kerro riittävän hyvin kansalaisille heidän oikeuksistaan, ei ole toimiva yhteiskunta.
Uusuomalaisten tukipaikkana monikulttuurikeskus mahdollistaisi myös vertaistuen systemaattisemman järjestämisen. Kukaan meistä ei selviä maailmassa yksin. Monikulttuurikeskus voisi toimia katto-organisaationa tai kollektiivisena ideapankkina, joka tarjoaisi uusuomalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon ja vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäntilanteeseensa ja tulevaisuuteensa.
Monikulttuurikeskuksella olisi myös tärkeä rooli ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa, jossa opiskellaan yhteensä 20-40 opintoviikon verran useita tärkeitä elämän osa-alueita alkaen kielen oppimisesta aina opiskelu- ja ammatinvalintataitoihin. Yhteiskunnassamme on monia uussuomalaisten integraatiota tukevia piirteitä, joista valmentava ja valmistava koulutus ovat niiden olennaisia osia. Ne eivät kuitenkaan ole riittävät. Monikulttuurikeskuksen mahdollistama kerhotoiminta ja -opetus paikkaisivat sitä vaillinaista tarjontaa, jota yhteiskunta ei muutoin pysty tarjoamaan resurssipulan takia. Järjestelmät eivät ole päällekkäiset, vaan toinen toistaan täydentäviä.
Touko Aalto, Vihreiden kunnallisvaaliehdokas
Keskus on jo saanut kolmivuotisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä, joka takaa keskuksen käynnistämisen. Monikulttuurikeskuksen pitempiaikainen rahoitus tarvitsee puolestaan rohkeaa poliittista tahtotilaa ja sitoutumista. Monikulttuurikeskuksen toiminnan rahoittamiseksi vuodelle 2009 on haettu 20 000 euron tukea, jonka hyväksyminen on ensimmäinen askel toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ainoastaan kaupungin budjetoimalla määrärahalla voidaan taata, ettei monikulttuurikeskus jää lyhytaikaiseksi projektiksi, vaan että se vakiintuu.
Jyväskylään muuttaa vuosittain 50 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolaisten lisäksi uussuomalaisia saapuu Jyväskylään myös avioliittojen kautta. Jyväskylässä asuu tällä hetkellä noin 2000 uussuomalaista. Keskus olisi myös tarkoitettu kantaväestölle.
Monikulttuurikeskus toimisi yhtenä merkittävinä paikkana, josta uusuomalainen voisi saada itselleen luotettavaa tietoa siihen palkattujen asiantuntijoiden opastuksella. Keskuksessa voitaisiin jakaa perustietoa suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, eri ryhmistä ja vaikuttamisesta useilla eri kielillä. Yhteiskuntaan integroimisen olennaisena piirteenä on omien oikeuksien tietäminen – yhteiskunta, joka ei kerro riittävän hyvin kansalaisille heidän oikeuksistaan, ei ole toimiva yhteiskunta.
Uusuomalaisten tukipaikkana monikulttuurikeskus mahdollistaisi myös vertaistuen systemaattisemman järjestämisen. Kukaan meistä ei selviä maailmassa yksin. Monikulttuurikeskus voisi toimia katto-organisaationa tai kollektiivisena ideapankkina, joka tarjoaisi uusuomalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon ja vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäntilanteeseensa ja tulevaisuuteensa.
Monikulttuurikeskuksella olisi myös tärkeä rooli ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa, jossa opiskellaan yhteensä 20-40 opintoviikon verran useita tärkeitä elämän osa-alueita alkaen kielen oppimisesta aina opiskelu- ja ammatinvalintataitoihin. Yhteiskunnassamme on monia uussuomalaisten integraatiota tukevia piirteitä, joista valmentava ja valmistava koulutus ovat niiden olennaisia osia. Ne eivät kuitenkaan ole riittävät. Monikulttuurikeskuksen mahdollistama kerhotoiminta ja -opetus paikkaisivat sitä vaillinaista tarjontaa, jota yhteiskunta ei muutoin pysty tarjoamaan resurssipulan takia. Järjestelmät eivät ole päällekkäiset, vaan toinen toistaan täydentäviä.
Touko Aalto, Vihreiden kunnallisvaaliehdokas
torstai 16. lokakuuta 2008
Oodi ompuille - 16.10.2008
Aamu valkeni taas tutuissa merkeissä. Mieli säkinöi intoa ja ideoita. Niitä lähdettiin toteuttamaan heti omputtamisen merkeissä. Tällä kertaa pieni vihreä mies laskeutui kampukselle yliopiston päärakennuksen kupeeseen. Omput maistuivat ohikulkijoille, banderollit eivät jääneet keneltäkään huomaamatta ja puhe raikui sadetta odottavassa aamupäivässä.
Sanoin tänään vaaleille hetkeksi stop tykkänään ja keskityin opinnonohjaustyöhöni usean tunnin ajaksi. Kaikki kirjaston koneet olivat jälleen kerran varattuna ja vartin takkilämpimän palloilun jälkeen kahvilan koneen vapautuminen oli kuin ommpuonnettaren raikas poskisuudelma. Kun työasiat oli hoidettu asianmukaisella tavalla pystyin taas luomaan katseeni tummaan horisonttiin ja kaivamaan takkini peittelemät banderollit esiin, riittävän kaukana Jyväskylän yliopiston kirjaston ennakkoäänestyspaikasta, jonka läheisyyttä kunnioitan symbolisella epäpoliittisuudella, luonnollisesti.
Kuljen jatkuvasti banderollit käsissäni ja omput kangaskassissa kainalossani ja omputan kaikkia ohikulkijoita niin sateella kuin poudallakin, aamulla kuin illallakin, koko ajan ja jatkuvasti. Teemani tarttuvat ja maistuvat. Ei paperia, ei lisättyä sokeria vaan raikas omppu vaalimainoksenani. Banderollista käy ilmi numeroni ja nimeni ja kanssani jutellessa laajemmin ajatukseni. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa kollektiiviseen roskaamiseen, etenkin kun voi posiitivisella tavalla erottua joukosta. Flyerit lentävät 95 prosenttisesti seuraavaan roskikseen ilman vilkausta ehdokkaaseen. Omppu sen sijaan virkistää mieltä ja antaa luomuenergiaa useaksi tunniksi eteenpäin.
Pysyn johdonmukaisena vihreälle ajattelulle ja kyseenalaistan omalla esimerkilläni perinteiset vaalimainnonan typerät, tuhlaavat, ärsyttävät ja roskaavat tavat. Toivottavasti vaalitulos kertoo, että rahan laittaminen roskaamiseen ei ole tätä päivää. Ääni Toukotöiden puolesta on ääni luovan ja ympäristöä kunnioittavan mainonnan puolesta.
Kirjoittelen huomenna hieman tämän päivän Jyväskylän yliopiston edustajiston kokouksesta, jossa olin paikalla edustajiston jäsenen ja Gröninon ryhmävastaavan roolissa.
Nyt nukkuvanhanen kutsuu jo, nähdään taas huomenna. Olen Mattilannimessä klo 9.45--> Tulkaa hakemaan välipalaa, hyviä, hauskoja sekä tärkeitä juttuja. Odottelen teitä.
Sanoin tänään vaaleille hetkeksi stop tykkänään ja keskityin opinnonohjaustyöhöni usean tunnin ajaksi. Kaikki kirjaston koneet olivat jälleen kerran varattuna ja vartin takkilämpimän palloilun jälkeen kahvilan koneen vapautuminen oli kuin ommpuonnettaren raikas poskisuudelma. Kun työasiat oli hoidettu asianmukaisella tavalla pystyin taas luomaan katseeni tummaan horisonttiin ja kaivamaan takkini peittelemät banderollit esiin, riittävän kaukana Jyväskylän yliopiston kirjaston ennakkoäänestyspaikasta, jonka läheisyyttä kunnioitan symbolisella epäpoliittisuudella, luonnollisesti.
Kuljen jatkuvasti banderollit käsissäni ja omput kangaskassissa kainalossani ja omputan kaikkia ohikulkijoita niin sateella kuin poudallakin, aamulla kuin illallakin, koko ajan ja jatkuvasti. Teemani tarttuvat ja maistuvat. Ei paperia, ei lisättyä sokeria vaan raikas omppu vaalimainoksenani. Banderollista käy ilmi numeroni ja nimeni ja kanssani jutellessa laajemmin ajatukseni. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa kollektiiviseen roskaamiseen, etenkin kun voi posiitivisella tavalla erottua joukosta. Flyerit lentävät 95 prosenttisesti seuraavaan roskikseen ilman vilkausta ehdokkaaseen. Omppu sen sijaan virkistää mieltä ja antaa luomuenergiaa useaksi tunniksi eteenpäin.
Pysyn johdonmukaisena vihreälle ajattelulle ja kyseenalaistan omalla esimerkilläni perinteiset vaalimainnonan typerät, tuhlaavat, ärsyttävät ja roskaavat tavat. Toivottavasti vaalitulos kertoo, että rahan laittaminen roskaamiseen ei ole tätä päivää. Ääni Toukotöiden puolesta on ääni luovan ja ympäristöä kunnioittavan mainonnan puolesta.
Kirjoittelen huomenna hieman tämän päivän Jyväskylän yliopiston edustajiston kokouksesta, jossa olin paikalla edustajiston jäsenen ja Gröninon ryhmävastaavan roolissa.
Nyt nukkuvanhanen kutsuu jo, nähdään taas huomenna. Olen Mattilannimessä klo 9.45--> Tulkaa hakemaan välipalaa, hyviä, hauskoja sekä tärkeitä juttuja. Odottelen teitä.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Henna Virkkunen on käynyt omenavarkaissa -15.10.2008
Olin tupsahtaa takapuolelleni kun näin aamun Keskisuomalaisen kannen. Siinä tuleva kokoomuksen presidenttiehdokas kannattelee omenaa ilmeellä, jonka olen viimeksi nähnyt rippikoulussa papin laulaessa Jumalan kämmenellä. Phyh phyh, mielummin pussaan maan matosta kuin sitä hedelmää maistaisin.
Grönionilaiset omputtivat itselleen viime edustajistovaaleissa 100 prosentin kannatuksen noston ja olemme jatkaneet aktiivista omputtamista myös kunnallisvaalien alla. Itseäni tuo mainos itketti ja nauratti, sillä oma vaalimainokseni on lisätyn sokerin ja paperin sijaan luomuomppu, jota jaan pitkin kampusta ja keskustan katuja. Eipä ole Hennaa näkynyt. Eipä sillä, ei kuvan kaltaiset omput kasva kuin mainostoimistojen kuvankäsittelyohjelmissa, mutta kaikkien omppujen nimissä pyydän, että Henna joko jakaisi aidosti omppuja tai kuvissa edes keppiä, jotta pysyisi edes jonkinlainen aitous mukana eikä tarvitsisi tulla naapurin ideapuusta napsimaan.
Nooh, Hennan omppu maksoi pauttiarallaa 8000 euroa eikä siitä riittäisi edes sopulille syötävää. Toisin on toukotyömaalla, jossa mainokset eivät maksa mitään ja omppuja jaetaan ihmisille kädestä pitäen.
Toukotyöläinen oli eilen uutisissa http://areena.yle.fi/toista?id=1583166 ja tänään Keskisuomalaisen ensiaukeamalla sekä Suur-Jyväskylässä julkaistussa kuvallisessa artikkelissa. Puhaltelen nollia noihin mainoksiin käytettujen eurojen osalta. Kun on tarpeeksi paljon ideoita ja rohkeutta tuoda niitä esiin, pärjää vaikka ei rahassa kylpeisikään.
Päivä sujui muuten omputtamisen merkeissä, jonka lisäksi vaalikahvilalla kului muutama kuppi kuumaa mielenkiintoisilla keskusteluilla kermattuna.
Sain Mattilanniemessä käymäni hetkeä pidemmän keskustelun päätteeksi selvitettäväksi, mitä uusiutuvia energiamuotoja Keljonlahden voimalassa voitaisiin käyttää, jos uusiutuvien energiamuotojen osuus nostettaisiin tekniikan sallimaan maksimiin eli 70 prosenttiin. Selvitän kokonaistilanteen, lähetän vastauksen sitä kysyneeltä ja raportoin asiasta myös blogiini.
Huomenna omputtaminen jatkuu Jyväskylän yliopiston päärakennuksen edessä ja Mattilanniemessä uusien ja entistäkin ehompien banderollien kera. Nyt tuutimaan, sillä olen aivan uninunnu jo.
Hyvää yötä kaikille!
Grönionilaiset omputtivat itselleen viime edustajistovaaleissa 100 prosentin kannatuksen noston ja olemme jatkaneet aktiivista omputtamista myös kunnallisvaalien alla. Itseäni tuo mainos itketti ja nauratti, sillä oma vaalimainokseni on lisätyn sokerin ja paperin sijaan luomuomppu, jota jaan pitkin kampusta ja keskustan katuja. Eipä ole Hennaa näkynyt. Eipä sillä, ei kuvan kaltaiset omput kasva kuin mainostoimistojen kuvankäsittelyohjelmissa, mutta kaikkien omppujen nimissä pyydän, että Henna joko jakaisi aidosti omppuja tai kuvissa edes keppiä, jotta pysyisi edes jonkinlainen aitous mukana eikä tarvitsisi tulla naapurin ideapuusta napsimaan.
Nooh, Hennan omppu maksoi pauttiarallaa 8000 euroa eikä siitä riittäisi edes sopulille syötävää. Toisin on toukotyömaalla, jossa mainokset eivät maksa mitään ja omppuja jaetaan ihmisille kädestä pitäen.
Toukotyöläinen oli eilen uutisissa http://areena.yle.fi/toista?id=1583166 ja tänään Keskisuomalaisen ensiaukeamalla sekä Suur-Jyväskylässä julkaistussa kuvallisessa artikkelissa. Puhaltelen nollia noihin mainoksiin käytettujen eurojen osalta. Kun on tarpeeksi paljon ideoita ja rohkeutta tuoda niitä esiin, pärjää vaikka ei rahassa kylpeisikään.
Päivä sujui muuten omputtamisen merkeissä, jonka lisäksi vaalikahvilalla kului muutama kuppi kuumaa mielenkiintoisilla keskusteluilla kermattuna.
Sain Mattilanniemessä käymäni hetkeä pidemmän keskustelun päätteeksi selvitettäväksi, mitä uusiutuvia energiamuotoja Keljonlahden voimalassa voitaisiin käyttää, jos uusiutuvien energiamuotojen osuus nostettaisiin tekniikan sallimaan maksimiin eli 70 prosenttiin. Selvitän kokonaistilanteen, lähetän vastauksen sitä kysyneeltä ja raportoin asiasta myös blogiini.
Huomenna omputtaminen jatkuu Jyväskylän yliopiston päärakennuksen edessä ja Mattilanniemessä uusien ja entistäkin ehompien banderollien kera. Nyt tuutimaan, sillä olen aivan uninunnu jo.
Hyvää yötä kaikille!
tiistai 14. lokakuuta 2008
14.10.2008
Rakas blogipäiväkirja,
olipa tänään vauhtia ja vilskettä taas kerrassaan. Ja ilta on vasta nuori.
Sain tänään mielenkiintoisen puhelun. Olin etsimässä Jyväskylän Vihreiden toimistolta Vihreiden nuorten vaalilehteä ja muuta materiaalia, kun kaiken takkilämpimän keskellä soi puhelin. Ympäri ämpäri mp3-johdoissani ja pienessä tilassa talvitakki päällä taitellen sain kuin sainkin luurin korvalle. Ylen toimittaja soitti minulle ja hän tahtoi sopia haastattelutapaamisen kanssani tänään klo 11.30. En missään nimessä sanonut ei missään nimessä. Puhelun jälkeen oli jo kiire, joten äkkiä omputtamaan kampukselle.
Ihanaankin ihanammat omppupomppuset Paloma, Hannu ja Teppo olivat jo täydessä työn touhussa, kun toukotyöläinen saapui paikalle. Nokka ei ehtinyt paljoa tuhista, kun piti jo siirtyä vaalikahvilalle. Vaalikahvilallakaan en ehtinyt paljoa vanheta kun piti jo siirtyä haastatteluun.
Ylen toimittaja tahtoi tietää, miten olen organisoinut kampanjani, kun olen saanut niin paljon näkyvyyttä. Erityisesti verkkokampanjointi oli haastattelun kovinta ydintä, kaiken omputtelun ohella. Selostin toimittajalle ja kaikelle kansalle facebook-salani ja kerroin, miten kampanjaa rakennetaan verkossa. Facebook on kuin puhelinvaihde, josta kiinnostuneita yhdistetään muille sivustoille, joita pystyy monella tapaa linkittelemään ystäväpiirilleen.
Toimittaja ei uskonut kaksisuuntaiseen integraation, jossa ehdokas osallistaa äänestäjiä. Toimittaja epäili, että informointiverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen vie kaiken ajan asioihin perehtymiseltä. Hänen mielestään ihmiset kyllä löytävät tärkeän sanoman, jos sellainen on tarjolla.
Kaksisuuntainen integraatio ei ole vain sitä, että kerrotaan ihmisille mielistellen asioita, joita he tahtovat vaalien alla kuulla. Ei ei ja ei. Kaksisuuntainen integraatio osallistaa ihmisiä ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ehdokkaan kautta. Kirjoitan esimerkiksi omissa keskustelutilaisuuksissani aiheen ympäriltä käytyä keskustelua ylös ja kirjoitan alustavan kirjoituksen käsiteltävästä teemasta. Lähetän tämän alustavan kirjoitukseni tukiryhmäni sisäiselle sähköpostilistalle, jossa tesktiä sitten yhdessä kommentoidaan ja muokataan, siten että jokainen saa sanoa sanansa ja vaikuttaa tekstin sisältöön keskustelun kautta.
Jos tutkija saa tutkijanhuoneessaan maailmaa mullistavan idean ja panttaa sitä vain itsellään hymistellen, niin maailma jää helposti mullistamatta. Tarvitaan tapoja ja ideoita viedä tuota mullistusta eteenpäin ihmisille, jotka tekevät omalla suhtautumisellaan asiasta merkityksellisen. Itse perehdyn kaikkiin kirjoituksiini todella perusteellisesti ja kuulen asiantuntijoiden näkemyksiä sekä ihmisten omakohtaisia kokemuksia teemoista. Näin syntyy hyvä kirjoitus, joka sitten verkkonäkyvyyden, lehtikirjoituksien, uutislähetyksien sekä paneeli- ja katukeskusteluiden kautta välitetään ihmisille puntaroitavaksi. Jokainen soittaja tarvitsee instrumentin.
Kaksisuuntainen integraatio luo vaikuttamisen tunteen ja halun tehdä vaikuttamistyötä yhdessä. Tämä tekee monille ihmisille arkipäivän asioista konkreettisesti poliittisia.
Kuvaaja nauroi, koska hän tapasi ensi kertaa ihmisen, joka puhui enemmän kuin toimittaja. Nauroin, ja jatkoin puhumista korvat höröllään keskustelun siirtoja tai uusia avauksia odotellen. Tarjosin toimitustiimille vielä reilun kaupan vaalikahvit Vihreiden vaalikahvilassa ja säntäsin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustosaliin.
Valtuustosalissa pidimme tulevan torstain JYYn edustajiston kokousta valmistelevan iltakoulun ja esittelimme kaupungin sikar...eikun johtoportaalle JYYn ja JAMKOn kunnallisvaaliteesit. Tilaisuus sujui oikein ponnekkaasti ja tulipa toimittajat vielä kysymään saanko kuvaani käyttää lehdessä - vastasin jälleen kerran, että ei missään nimessä ei missään nimessä.
Tilaisuudesta tarttui mukaan loistavia banderolleja, joita työstän vielä eteenpäin ja käytän roskattomassa ja sokerittomassa kampanjassani. Hupsansaa, kylläpäs tekstiä taas tuli, blogi pitäisi pitää lyhyenä, sillä kukaan ei jaksaa lukea loputtomiin. Onneksi kohtaa alkaa sählyvuoro, johon osallistuminen katkaisee blogikirjoittelun. Illalla valtio-opin opiskelijoiden saunailtaan. Loppuun tärkein eli omput ovat kulkeutuneet tämänkin päivän aikana jo usemmalle kymmenille ihmisille kangaskassistani, jota pitän mukana koko ajan kaikkialla. Tulkaa hakemaan omanne.
olipa tänään vauhtia ja vilskettä taas kerrassaan. Ja ilta on vasta nuori.
Sain tänään mielenkiintoisen puhelun. Olin etsimässä Jyväskylän Vihreiden toimistolta Vihreiden nuorten vaalilehteä ja muuta materiaalia, kun kaiken takkilämpimän keskellä soi puhelin. Ympäri ämpäri mp3-johdoissani ja pienessä tilassa talvitakki päällä taitellen sain kuin sainkin luurin korvalle. Ylen toimittaja soitti minulle ja hän tahtoi sopia haastattelutapaamisen kanssani tänään klo 11.30. En missään nimessä sanonut ei missään nimessä. Puhelun jälkeen oli jo kiire, joten äkkiä omputtamaan kampukselle.
Ihanaankin ihanammat omppupomppuset Paloma, Hannu ja Teppo olivat jo täydessä työn touhussa, kun toukotyöläinen saapui paikalle. Nokka ei ehtinyt paljoa tuhista, kun piti jo siirtyä vaalikahvilalle. Vaalikahvilallakaan en ehtinyt paljoa vanheta kun piti jo siirtyä haastatteluun.
Ylen toimittaja tahtoi tietää, miten olen organisoinut kampanjani, kun olen saanut niin paljon näkyvyyttä. Erityisesti verkkokampanjointi oli haastattelun kovinta ydintä, kaiken omputtelun ohella. Selostin toimittajalle ja kaikelle kansalle facebook-salani ja kerroin, miten kampanjaa rakennetaan verkossa. Facebook on kuin puhelinvaihde, josta kiinnostuneita yhdistetään muille sivustoille, joita pystyy monella tapaa linkittelemään ystäväpiirilleen.
Toimittaja ei uskonut kaksisuuntaiseen integraation, jossa ehdokas osallistaa äänestäjiä. Toimittaja epäili, että informointiverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen vie kaiken ajan asioihin perehtymiseltä. Hänen mielestään ihmiset kyllä löytävät tärkeän sanoman, jos sellainen on tarjolla.
Kaksisuuntainen integraatio ei ole vain sitä, että kerrotaan ihmisille mielistellen asioita, joita he tahtovat vaalien alla kuulla. Ei ei ja ei. Kaksisuuntainen integraatio osallistaa ihmisiä ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ehdokkaan kautta. Kirjoitan esimerkiksi omissa keskustelutilaisuuksissani aiheen ympäriltä käytyä keskustelua ylös ja kirjoitan alustavan kirjoituksen käsiteltävästä teemasta. Lähetän tämän alustavan kirjoitukseni tukiryhmäni sisäiselle sähköpostilistalle, jossa tesktiä sitten yhdessä kommentoidaan ja muokataan, siten että jokainen saa sanoa sanansa ja vaikuttaa tekstin sisältöön keskustelun kautta.
Jos tutkija saa tutkijanhuoneessaan maailmaa mullistavan idean ja panttaa sitä vain itsellään hymistellen, niin maailma jää helposti mullistamatta. Tarvitaan tapoja ja ideoita viedä tuota mullistusta eteenpäin ihmisille, jotka tekevät omalla suhtautumisellaan asiasta merkityksellisen. Itse perehdyn kaikkiin kirjoituksiini todella perusteellisesti ja kuulen asiantuntijoiden näkemyksiä sekä ihmisten omakohtaisia kokemuksia teemoista. Näin syntyy hyvä kirjoitus, joka sitten verkkonäkyvyyden, lehtikirjoituksien, uutislähetyksien sekä paneeli- ja katukeskusteluiden kautta välitetään ihmisille puntaroitavaksi. Jokainen soittaja tarvitsee instrumentin.
Kaksisuuntainen integraatio luo vaikuttamisen tunteen ja halun tehdä vaikuttamistyötä yhdessä. Tämä tekee monille ihmisille arkipäivän asioista konkreettisesti poliittisia.
Kuvaaja nauroi, koska hän tapasi ensi kertaa ihmisen, joka puhui enemmän kuin toimittaja. Nauroin, ja jatkoin puhumista korvat höröllään keskustelun siirtoja tai uusia avauksia odotellen. Tarjosin toimitustiimille vielä reilun kaupan vaalikahvit Vihreiden vaalikahvilassa ja säntäsin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustosaliin.
Valtuustosalissa pidimme tulevan torstain JYYn edustajiston kokousta valmistelevan iltakoulun ja esittelimme kaupungin sikar...eikun johtoportaalle JYYn ja JAMKOn kunnallisvaaliteesit. Tilaisuus sujui oikein ponnekkaasti ja tulipa toimittajat vielä kysymään saanko kuvaani käyttää lehdessä - vastasin jälleen kerran, että ei missään nimessä ei missään nimessä.
Tilaisuudesta tarttui mukaan loistavia banderolleja, joita työstän vielä eteenpäin ja käytän roskattomassa ja sokerittomassa kampanjassani. Hupsansaa, kylläpäs tekstiä taas tuli, blogi pitäisi pitää lyhyenä, sillä kukaan ei jaksaa lukea loputtomiin. Onneksi kohtaa alkaa sählyvuoro, johon osallistuminen katkaisee blogikirjoittelun. Illalla valtio-opin opiskelijoiden saunailtaan. Loppuun tärkein eli omput ovat kulkeutuneet tämänkin päivän aikana jo usemmalle kymmenille ihmisille kangaskassistani, jota pitän mukana koko ajan kaikkialla. Tulkaa hakemaan omanne.
maanantai 13. lokakuuta 2008
Vaalihulinaa
Klo 14.45 Tästä päivästä lähtien kommentoin vaalivilskettä lyhyesti lähes päivittäin. Vihreiden vaalikahvila aukeaa virallisesti tänään 10 min päästä, joten tukka ponnarille, omput laukkuun ja What's the 411 paita päälle, pyörän renkaisiin ilmaa ja puhemoottori laulamaan.
Olen tänään SVOL-Jyväskylän syyskokouksessa koko illan, mutta kirjoittelen sitä ennen tai huomenna lisää, mistä tuulee ja minne mylly pitäisi rakentaa :)
Kl0 18
Vihreiden vaalikahvila on nyt onnistuneesti avattu Vakkarin viereen. Kolme tuntia vierähti vallan rattoisasti reilun kaupan kahvia nautiskellen ja ihmisten kanssa keskustellen. Erään pariskunnan kanssa kävin mielenkiintoista ja konkreettista keskustelua aina ilmastonmuutoksen tuomista uhkista heidän kotialueen kävelypolun valaistukseen saakka.
Laajavuorentien kupeessa olevan Haukkalan koulun vierestä lähtee vilkkaasti käytetty soratie. Tämä tie on kuitenkin pilkkopimeä useiden satojen metrien matkalta. Useat alueella asuvat vanhukset ovat kertoneet, että pilkkopimeään metsätunneliin on turvatonta lähteä kävelemään. Valoa kansalle, joka ei pysty pimeydessä vaeltamaan.
Taas olisi Toukotöille tarvetta.
Kahvin lomassa kävin omputtamassa ihmisiä kadulla kahville kysellen. Omputtamassa??? Niin, selvennän hieman.
Tallustan katuja päivittäin kangaskassi kainalossani. Enkä turhaan, sillä minulla on mukanani useampi kilo syksyn parhaimpia vaalimainoksia, omenoita. Olen auttanut useita iäkkäämpiä henkilöitä hakemalla omput pois pihamaalta pyörimästä. Olen auttanut samalla myös itseäni, sillä olen jakanut nuo omput vaalimainoksinani hyvää mieltä ihmisille tuottaen. Työ on kantanut jo paljon hedelmää loistavan palautteen myötä.
Olen tänään SVOL-Jyväskylän syyskokouksessa koko illan, mutta kirjoittelen sitä ennen tai huomenna lisää, mistä tuulee ja minne mylly pitäisi rakentaa :)
Kl0 18
Vihreiden vaalikahvila on nyt onnistuneesti avattu Vakkarin viereen. Kolme tuntia vierähti vallan rattoisasti reilun kaupan kahvia nautiskellen ja ihmisten kanssa keskustellen. Erään pariskunnan kanssa kävin mielenkiintoista ja konkreettista keskustelua aina ilmastonmuutoksen tuomista uhkista heidän kotialueen kävelypolun valaistukseen saakka.
Laajavuorentien kupeessa olevan Haukkalan koulun vierestä lähtee vilkkaasti käytetty soratie. Tämä tie on kuitenkin pilkkopimeä useiden satojen metrien matkalta. Useat alueella asuvat vanhukset ovat kertoneet, että pilkkopimeään metsätunneliin on turvatonta lähteä kävelemään. Valoa kansalle, joka ei pysty pimeydessä vaeltamaan.
Taas olisi Toukotöille tarvetta.
Kahvin lomassa kävin omputtamassa ihmisiä kadulla kahville kysellen. Omputtamassa??? Niin, selvennän hieman.
Tallustan katuja päivittäin kangaskassi kainalossani. Enkä turhaan, sillä minulla on mukanani useampi kilo syksyn parhaimpia vaalimainoksia, omenoita. Olen auttanut useita iäkkäämpiä henkilöitä hakemalla omput pois pihamaalta pyörimästä. Olen auttanut samalla myös itseäni, sillä olen jakanut nuo omput vaalimainoksinani hyvää mieltä ihmisille tuottaen. Työ on kantanut jo paljon hedelmää loistavan palautteen myötä.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Kun yksilön mieli järkkyy, on se koko yhteiskunnan asia
Kirjoitin Keskisuomalaisessa 27.7.2008 julkaistun tekstin Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina. Kirjoitin tekstin Keravan tapahtumista järkyttyneenä. Tekstin pääsisältönä oli se, että meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuorenhuippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.
Kauhajoen tapahtumat saivat minut surun keskellä entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että asiaan on puututtava todella voimakkaalla kädellä. Meidän tulee yhteisesti kantaa vastuu yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista
Yle julkaisi 12.9.2008 uutisen, jonka mukaan suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta.
Yläasteesta lähtien eri koulutusasteille tarvitaan enemmän ammatti-ihmisiä esimerkiksi työvoimatoimistosta ja KELA:sta kertomaan koulun jälkeisestä ajasta. Nuoria tulee määrätietoisesti valmentaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Opinnonohjauksesta ja työelämään valmentavasta koulutuksesta tulee tehdä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa kaikilla opetusasteilla, mielestäni jopa oppiaineen kaltaista yhteiskunnallista kasvattamista. Nuorelle ei voi sanoa juuri ennen koulusta valmistumista, että tässä on jatkon kannalta tärkeää tietoa, tutustu ja kiinnostu.
Opinto- ja työelämäohjauksen ohella mielenterveystarkastuksista tulee tehdä osa normaalia terveystarkastusta kaikilla opintoasteilla. Yläasteesta alkaen jokaisen koululaisen tulisi tutustua koulupsykologin palveluihin, jolloin monia orastavia tai jo olemassa olevia ongelmia voidaan havaita ajoissa. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön sijaan resurssit ohjataan jo ilmentyneiden ongelmien hoitoon. On ehdottoman tärkeää panostaa jo olemassa olevien ongelmien hoitoon, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta on purkaa ongelmaketju sen alkuvaiheessa. Yhden euron sijoitus yksilöön ja tämän inhimillisen kärsimyksen ehkäisyyn tänään tarkoittaa sadan euron säästöä yhteiskunnalle huomenna.
Nuorten mielenterveyspuolelle tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Mikko Mielenterveyspotilaan on saatava heti apua välittömän ensikäynnin kautta, jonka järjestämiseen tulee tehdä mielenterveyspuolen jononpurkuvuorot. Nuorelle on selvitettävä vertaistuen ja esimerkiksi muiden auttavien kontaktien mahdollisuus eikä käännyttää pois tiskiltä harmitellen, että nyt ei mahdu edes jonottamaan mielenterveyshoitoon pääsyä.
Terveyskeskuksille tulee luoda perustietopaketti nuorelle, jossa opastetaan, miten edetä ongelman kanssa, jos hoitoa ei voida tarjota heti. Jokaisella suomalaisella tulisi olla subjektiivinen oikeus mielenterveyspalveluihin ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valvoa tämän oikeuden toteutumista. Kaikilla pitää olla oikeus saada hoitoa riippumatta siitä, kuinka paljon määrärahoja asialla on juuri kyseiselle vuodelle osoitettu, kuten jo lasten päivähoidonkin suhteen on ymmärretty vaatia ja toteuttaa.
Kauhajoen tapahtumat saivat minut surun keskellä entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että asiaan on puututtava todella voimakkaalla kädellä. Meidän tulee yhteisesti kantaa vastuu yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista
Yle julkaisi 12.9.2008 uutisen, jonka mukaan suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta.
Yläasteesta lähtien eri koulutusasteille tarvitaan enemmän ammatti-ihmisiä esimerkiksi työvoimatoimistosta ja KELA:sta kertomaan koulun jälkeisestä ajasta. Nuoria tulee määrätietoisesti valmentaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Opinnonohjauksesta ja työelämään valmentavasta koulutuksesta tulee tehdä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa kaikilla opetusasteilla, mielestäni jopa oppiaineen kaltaista yhteiskunnallista kasvattamista. Nuorelle ei voi sanoa juuri ennen koulusta valmistumista, että tässä on jatkon kannalta tärkeää tietoa, tutustu ja kiinnostu.
Opinto- ja työelämäohjauksen ohella mielenterveystarkastuksista tulee tehdä osa normaalia terveystarkastusta kaikilla opintoasteilla. Yläasteesta alkaen jokaisen koululaisen tulisi tutustua koulupsykologin palveluihin, jolloin monia orastavia tai jo olemassa olevia ongelmia voidaan havaita ajoissa. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön sijaan resurssit ohjataan jo ilmentyneiden ongelmien hoitoon. On ehdottoman tärkeää panostaa jo olemassa olevien ongelmien hoitoon, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta on purkaa ongelmaketju sen alkuvaiheessa. Yhden euron sijoitus yksilöön ja tämän inhimillisen kärsimyksen ehkäisyyn tänään tarkoittaa sadan euron säästöä yhteiskunnalle huomenna.
Nuorten mielenterveyspuolelle tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Mikko Mielenterveyspotilaan on saatava heti apua välittömän ensikäynnin kautta, jonka järjestämiseen tulee tehdä mielenterveyspuolen jononpurkuvuorot. Nuorelle on selvitettävä vertaistuen ja esimerkiksi muiden auttavien kontaktien mahdollisuus eikä käännyttää pois tiskiltä harmitellen, että nyt ei mahdu edes jonottamaan mielenterveyshoitoon pääsyä.
Terveyskeskuksille tulee luoda perustietopaketti nuorelle, jossa opastetaan, miten edetä ongelman kanssa, jos hoitoa ei voida tarjota heti. Jokaisella suomalaisella tulisi olla subjektiivinen oikeus mielenterveyspalveluihin ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valvoa tämän oikeuden toteutumista. Kaikilla pitää olla oikeus saada hoitoa riippumatta siitä, kuinka paljon määrärahoja asialla on juuri kyseiselle vuodelle osoitettu, kuten jo lasten päivähoidonkin suhteen on ymmärretty vaatia ja toteuttaa.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Kävelykatu näyttää latua toimivalle keskusta-alueelle
Jyväskylän kävelykatu on pystynyt onnistuneesti yhdistämään elävän kaupunkikulttuurin, pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset ja valtakunnallisestikin tunnetun viihtyisyyden. Kävelykatu on loistava esimerkki siitä, miten yhdellä hankkeella voidaan palvella lukuisia eri tarpeita. Jotta voisimme pitää silmäterästämme huolta, emme voi jämähtää tyytyväisyyteen vaan meidän tulee nähdä kävelykatua kohtaavat haasteet ja mahdollisuudet.
Jyväskylällä olisi loistavat edellytykset nostaa profiiliaan kevyttä liikennettä, viihtyisyyttä ja ympäristövastuuta edistävänä kaupunkina jatkamalla kävelykatua asteittain aina kampukselle asti. Ensimmäinen askel rauhoittaisi kävelykadun autoilta Gummeruksen kadulle saakka.
Pelkkä kävelykadun jatkaminen ei kuitenkaan riitä. Sen ohella pitää kehittää keskusta-aluetta toimivammaksi ja viihtyisämmäksi. Suuret marketti- ja autoparkkihankkeet, keskusta-alueen yksipuolistuminen sekä anttilamaistuminen luovat paljon haasteita kävelykadun ja kevyttä liikennettä suosivan moninaisen kaupunkikeskustan toimivuudelle.
Kaupunkisuunnittelussa täytyy panostaa etenkin pyöräily- ja kävelymahdollisuuksien kehittämiseen. On ollut myös perin harmillista seurata kehitystä, jossa Bar 68 ja Freetimen kaltaiset vaihtoehtoista kulttuuria edustavat paikat saavat tehdä tilaa S- ja SK-ketjujen alta.
Kävelykatu edustaa kaupunkirakenteen osalta lähipalveluita ja palvelurakennetta, joka on saatavavilla kävely- ja pyörämatkan päässä. Kävelykadun ympärille rakentuva kaupunkikulttuuri tarjoaa kestävän kehityksen, ilmastovastuuta ja moninaista kaupunkitilaa edustavan vaihtoehdon autoistuvalle yhteiskunnalle, jossa kaikki palvelut sijoitetaan automatkan päähän Etelänporttihankkeiden tapaisiin suuriin palvelukeskuksiin.
Itse näkisin tulevaisuuden keskusta-alueen seuraavasti. Kävelykatua on jatkettu kampukselle asti. Tämän kautta yhä useampi pieni- ja keskisuuri yrittäjä löytää paikkansa ja asiakaskuntansa kävelykadun varrelta, jossa jo nykyisin liikkuu jopa 80 000 ihmistä päivittäin.
Keskusta-alueen väliaikaiset rakennusseinät on annettu ilmaiseen mainostilatarkoitukseen, kuten myös Forumin ja Jyväskeskuksen välissä oleva Postipankin logolla varustettu peltiseinämä. Toriparkkihankkeelta rauhoitetusta kirkkopuistosta löytyy ilmoitustilan lisäksi viheralueen tuomaa viihtyisyyttä ja kulttuurihistoriaa.
Elektronisilla korteilla toimivat kaupunkipyörät ja ajoradoista ja kävelyteistä erotetut pyöräilykaistat ovat tehneet keskusta-alueesta turvallisen ja selkeän kevyen liikenteen alueen. Palvelut löytyvät läheltä ja kävelykadun varrelta löytyy myös maksutonta kaupunkitilaa, jossa eri yhdistykset voivat kokoontua ja ihmiset vauvoista vaareihin tavata toisiaan.
Minkälaiseen keskusta-alueen sinä haluat?
Touko Aalto, opiskelija sekä Vihreiden kunnallisvaaliehdokas
Jyväskylällä olisi loistavat edellytykset nostaa profiiliaan kevyttä liikennettä, viihtyisyyttä ja ympäristövastuuta edistävänä kaupunkina jatkamalla kävelykatua asteittain aina kampukselle asti. Ensimmäinen askel rauhoittaisi kävelykadun autoilta Gummeruksen kadulle saakka.
Pelkkä kävelykadun jatkaminen ei kuitenkaan riitä. Sen ohella pitää kehittää keskusta-aluetta toimivammaksi ja viihtyisämmäksi. Suuret marketti- ja autoparkkihankkeet, keskusta-alueen yksipuolistuminen sekä anttilamaistuminen luovat paljon haasteita kävelykadun ja kevyttä liikennettä suosivan moninaisen kaupunkikeskustan toimivuudelle.
Kaupunkisuunnittelussa täytyy panostaa etenkin pyöräily- ja kävelymahdollisuuksien kehittämiseen. On ollut myös perin harmillista seurata kehitystä, jossa Bar 68 ja Freetimen kaltaiset vaihtoehtoista kulttuuria edustavat paikat saavat tehdä tilaa S- ja SK-ketjujen alta.
Kävelykatu edustaa kaupunkirakenteen osalta lähipalveluita ja palvelurakennetta, joka on saatavavilla kävely- ja pyörämatkan päässä. Kävelykadun ympärille rakentuva kaupunkikulttuuri tarjoaa kestävän kehityksen, ilmastovastuuta ja moninaista kaupunkitilaa edustavan vaihtoehdon autoistuvalle yhteiskunnalle, jossa kaikki palvelut sijoitetaan automatkan päähän Etelänporttihankkeiden tapaisiin suuriin palvelukeskuksiin.
Itse näkisin tulevaisuuden keskusta-alueen seuraavasti. Kävelykatua on jatkettu kampukselle asti. Tämän kautta yhä useampi pieni- ja keskisuuri yrittäjä löytää paikkansa ja asiakaskuntansa kävelykadun varrelta, jossa jo nykyisin liikkuu jopa 80 000 ihmistä päivittäin.
Keskusta-alueen väliaikaiset rakennusseinät on annettu ilmaiseen mainostilatarkoitukseen, kuten myös Forumin ja Jyväskeskuksen välissä oleva Postipankin logolla varustettu peltiseinämä. Toriparkkihankkeelta rauhoitetusta kirkkopuistosta löytyy ilmoitustilan lisäksi viheralueen tuomaa viihtyisyyttä ja kulttuurihistoriaa.
Elektronisilla korteilla toimivat kaupunkipyörät ja ajoradoista ja kävelyteistä erotetut pyöräilykaistat ovat tehneet keskusta-alueesta turvallisen ja selkeän kevyen liikenteen alueen. Palvelut löytyvät läheltä ja kävelykadun varrelta löytyy myös maksutonta kaupunkitilaa, jossa eri yhdistykset voivat kokoontua ja ihmiset vauvoista vaareihin tavata toisiaan.
Minkälaiseen keskusta-alueen sinä haluat?
Touko Aalto, opiskelija sekä Vihreiden kunnallisvaaliehdokas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
