keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Askeleita lumessa

Joulu on monelle kaikkea ja ei mitään, henkisen tyhjyyden täyttämistä tavarapaljoudella ja tavarapaljouden muuttumista henkisyydeksi -arki on tehnyt joulun eteiseen.

Useimmat meistä arvostavat rauhallisuutta, levollisuutta ja sosiaalista hiljaisuutta, joka saa merkityksensä arjen suorituskeskeisyydestä ja hektisestä itsetarkoituksellisesta kilpailusta.

Ostammeko itsellemme omatunnon jouluna? Annamme läheisillemme aikaa ja huomiota koko vuoden edestä, koska jouluna kuuluu tehdä niin. Jouluna on hetki aikaa huomata, miten olemme unohtaneet elämän keskeisimmät perusarvot lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä, pysähtymisestä ja itsensä kuulostelusta.

Kasaamme valtavat odotukset joululle, koska koko vuonna emme ole muistaneet olla sitä, mitä nyt muutamana päivänä esitämme olevamme. Huono omatunto, läheisyyden ja ajan ostaminen näkyvät jouluihanteen särkymisenä, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviamme.

On häkellyttävää havaita vuodesta toiseen, miten ihmiset sadattelevat jouluostoksilla joulua ja ovat valmiita hylkäämään lähes kaikki odottamansa joulun ideaalit ja ajatukset jouluvalmisteluiden aikana. Mitä joulusta jää jäljelle joulun jälkeen, jos kyseessä on vain tekopyhä kulissi, joka vuodesta toiseen kasataan kiroillen kasaan kaikkine kliseineen?

Joulu on kuitenkin oikeutta kokea iloa, läheisyyttä ja välittämistä, jolle yhteiskuntamme suo hetken. Monille joulu on elämän tukipilari, jolloin odotus, ihanteet ja rakkaus kohtaavat toisensa.

Joulusta tekee mielestäni merkityksellisen asia, joka usein unohtuu joulusta puhuttaessa. Ihmiset ovat arjessaan kiireisiä ja osa ei omasta tahdostaa huolimatta pysty olemaan yhteydessä läheisimpiinsä. Jouluna on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä olla läsnä elämänsä tärkeimpien asioiden ja ihmisten kanssa. Joulunaika herkistää katkeruuden ja vihan tunteita ja antaa mahdollisuuden antaa lahjan, jota muulloin ei ole mahdollista antaa.

On myös monia ihmisiä, jotka tahdostaan riippumatta ovat ulkona tästä kollektiivisesta joulun hengestä ja joille joulu vain muistuttaa asioista, joiden puuttuminen omasta elämästä kiteytyy jouluna. Tämä näkemys puolestaan raivostuttaa ihmiset, jotka eivät tahdo viettää joulua itsetarkoituksellisesti, mutta kuten sanottua, on vain erilaisia tapoja kokea samat asiat.

Joulu on mielestäni yleisellä tasolla kuitenkin toivon, epätoivon, läheisyyden ja ulkopuoliseksi jäämisen aikaa. Joulu on merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtuma, halusimmepa sitä tai emme. Se tekee siitä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä mielenkiintoisen. Ihmiset viettävät joulua hyvin erilaisin perustein ja on vaikeaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä juhlasta, jota moni taho pyrkii ottamaan nimiinsä.

Kaikesta huolimatta joulun aikaan useat ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaikka jouluun liittykiin paljon ristiriitaisuuksia, niin tahallaan tai tahattomasti ihmiset ovat usein sen kaikkein tärkeimän äärellä: elämän kallisarvoisuuden jakaminen toisten kanssa, sillä kukaan ei ole yksin mitään. Suosittelen kaikille laimennettua joulua läpi vuoden.

Ei kommentteja: