torstai 25. joulukuuta 2008

Joulupäivän runoja läheisille - kukaan ei ole yksin

Kun yrittää ymmärtää toisten pahaa oloa ja ahdistusta, voi parhaiten antaa tukensa elämästä toipuvalle. Kukaan ei jää yksin.

Olemme läsnä ja välitämme, annetaan toisillemme mahdollisuus. Käydään yhdessä läpi tunteitamme, edes etäisesti. Annetaan itsestämme, saadaan toiselta ja jaetaan se kaikille. Kun pystyy puhumaan pahasta olosta ollessaan onnellinen, antaa mahdollisuuden toivoon toiselle, joka on menettänyt uskonsa onnellisuuteen. Avasin tänään päivällisen jälkeen koneeni ja kirjoittelin hieman, miten olen kokenut ympärilläni tapahtunutta. Toivon vain jaksamista läheisilleni ja kaikille niille, joiden hengitys on vain tasaantunutta surua.

Olemme täällä toisiamme varten. Rakkautta.



Jäisiä tulipisaroita


Saanko vihata rakkauteni pois,
saanko pyyhkiä itseni elämästäni?

Mitä tunnet, kun en tunne enää mitään,
mitä ajattelet, kun olen itkenyt sydämeni haavoille?

Miten kestän itseni, kun läheisyytesi on vain kipua,
miten hengitän, kun hukun huutooni?

Mikään ei ole mitään,
raivoan itseni tainnuksiin

Nostan katseeni vain romahtaakseni uudelleen,
en löydä sanoja, en tunnetta

Miten voin elää, jos elämä on kuollut?
Silmäni ovat enää vain lasia, jotka heijastavat tyhjyyttä

Nousenko?


Itkeneet silmät


Ikävä on meissä aina läsnä,
kaipuu on aina osanamme

Halu ymmärtää vie valheeseen, jonka
varaan rakennamme selviytymisemme

Ei ole onnea, on vain kuviteltua rajoittuneisuutta,
joka tekee elämästämme teeskentelyä


Lohtua


Lasken raskaan kantamukseni,
etsien samalla paikkaa itselleni

Tahdonko jäädä tänne hetkeksi,
vai ovatko ajatukseni jo jälkinä
maassa?

Päätän pysähtyä, sillä
en tiedä, minne jälkeni johtaisivat

Eteenpäin vie ainoastaan tunne, johon
voi luottaa, kun aika ja paikka menettävät
merkityksensä

Olen itseni, jos löydän paikkani,
hyväksyn olemiseni, jos löydän merkityksen taakalleni
pysähdyn, kun voin elää kuormani hetkeni kanssa


Kaksi kaarta

Hymyiletkö peittääksesi kasvosi,
vastaatko vain ollaksesi hiljaa,
puhutko vain päästäksesi pois?

Tahdot tulla löydetyksi, mutta peität jälkesi,
avaat silmäsi vain paetaksesi

Tiedät kulkevasi ympyrää, mutta pidät kiirettä,
pakenet vain saadaksesi itsesi kiinni

Et näe pohjaa katsomatta, mutta osaatko pysyä poissa tyhjyydestä,
kun kerran olet itsesi nähnyt ja sulkenut ympyrän

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Askeleita lumessa

Joulu on monelle kaikkea ja ei mitään, henkisen tyhjyyden täyttämistä tavarapaljoudella ja tavarapaljouden muuttumista henkisyydeksi -arki on tehnyt joulun eteiseen.

Useimmat meistä arvostavat rauhallisuutta, levollisuutta ja sosiaalista hiljaisuutta, joka saa merkityksensä arjen suorituskeskeisyydestä ja hektisestä itsetarkoituksellisesta kilpailusta.

Ostammeko itsellemme omatunnon jouluna? Annamme läheisillemme aikaa ja huomiota koko vuoden edestä, koska jouluna kuuluu tehdä niin. Jouluna on hetki aikaa huomata, miten olemme unohtaneet elämän keskeisimmät perusarvot lähimmäisen rakkaudesta, välittämisestä, pysähtymisestä ja itsensä kuulostelusta.

Kasaamme valtavat odotukset joululle, koska koko vuonna emme ole muistaneet olla sitä, mitä nyt muutamana päivänä esitämme olevamme. Huono omatunto, läheisyyden ja ajan ostaminen näkyvät jouluihanteen särkymisenä, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviamme.

On häkellyttävää havaita vuodesta toiseen, miten ihmiset sadattelevat jouluostoksilla joulua ja ovat valmiita hylkäämään lähes kaikki odottamansa joulun ideaalit ja ajatukset jouluvalmisteluiden aikana. Mitä joulusta jää jäljelle joulun jälkeen, jos kyseessä on vain tekopyhä kulissi, joka vuodesta toiseen kasataan kiroillen kasaan kaikkine kliseineen?

Joulu on kuitenkin oikeutta kokea iloa, läheisyyttä ja välittämistä, jolle yhteiskuntamme suo hetken. Monille joulu on elämän tukipilari, jolloin odotus, ihanteet ja rakkaus kohtaavat toisensa.

Joulusta tekee mielestäni merkityksellisen asia, joka usein unohtuu joulusta puhuttaessa. Ihmiset ovat arjessaan kiireisiä ja osa ei omasta tahdostaa huolimatta pysty olemaan yhteydessä läheisimpiinsä. Jouluna on kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttyä olla läsnä elämänsä tärkeimpien asioiden ja ihmisten kanssa. Joulunaika herkistää katkeruuden ja vihan tunteita ja antaa mahdollisuuden antaa lahjan, jota muulloin ei ole mahdollista antaa.

On myös monia ihmisiä, jotka tahdostaan riippumatta ovat ulkona tästä kollektiivisesta joulun hengestä ja joille joulu vain muistuttaa asioista, joiden puuttuminen omasta elämästä kiteytyy jouluna. Tämä näkemys puolestaan raivostuttaa ihmiset, jotka eivät tahdo viettää joulua itsetarkoituksellisesti, mutta kuten sanottua, on vain erilaisia tapoja kokea samat asiat.

Joulu on mielestäni yleisellä tasolla kuitenkin toivon, epätoivon, läheisyyden ja ulkopuoliseksi jäämisen aikaa. Joulu on merkittävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtuma, halusimmepa sitä tai emme. Se tekee siitä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä mielenkiintoisen. Ihmiset viettävät joulua hyvin erilaisin perustein ja on vaikeaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä juhlasta, jota moni taho pyrkii ottamaan nimiinsä.

Kaikesta huolimatta joulun aikaan useat ihmiset kokoontuvat yhteen ja vaikka jouluun liittykiin paljon ristiriitaisuuksia, niin tahallaan tai tahattomasti ihmiset ovat usein sen kaikkein tärkeimän äärellä: elämän kallisarvoisuuden jakaminen toisten kanssa, sillä kukaan ei ole yksin mitään. Suosittelen kaikille laimennettua joulua läpi vuoden.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

SYL-liittokokouspuhe 21.11.2008

Arvon puheenjohtaja ja hyvä liittokokousväki, nimeni on Touko Aalto ja edustan täällä JYYViNoa. Tahdon lausua muutaman sanan opiskelijan henkisestä hyvinvoinnista ja opinnonohjauksesta työryhmätoimintaa ja toimintasuunnitelmaa silmällä pitäen.

Jos Barack Obama olisi täällä tänään kanssamme, uskoisin hänen sanovan:

Ei ole vain koposektoria, ei ole vain soposektoria, on vain opiskelijan hyvinvointi, joka pitää olla enemmän kuin kopo- ja sopo -sektorien summa.Täten painotankin terveydenhuollon ja oppilaitostenyhteistyötä opiskelijan hyvinvoinnin edistäjänä, jonka kautta pystytään näkemään, miten terveyden edistäminen ja sairaanhoito liittyvät opetukseen ja opinnonohjaukseen.

Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä henkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen oireiluun.Opintojen ohjauksella ja opintotaidoilla on voimakas yhteys opiskelijan henkisiin voimavaroihin ja terveydentilaan.

Arvon puheenjohtaja

Olisi äärimmäisen tärkeää, että uudella opiskelijalla olisi mahdollisuus pohtia omaa itsetuntemustaan, sen suhdetta erilaisiin sivuaineisiin ja sivuaineiden suhdetta myöhempään sijoittumiseen jonkun asiantuntevan henkilön kanssa. Näin opiskelija löytäisi monia mahdollisuuksia, joita hän ei ole osannut edes etsiä ja hän voisi suunnitelmallisesi toteuttaa opintojaan omista lähtökohdistaan.

On kaikkien etu, jos opiskelija on fyysisesi, henkisesti ja sosiaalisesti terve, osaa opintojen ja ajankäytön johdonmukaisen suunnitelma, kokee opintonsa mielekkääksi ja saa riittävän opinto-ohjauksen toteuttaakseen jo olemassa olevia valmiuksiaan.Hyvä opiskelukyky on toimivan opiskeluympäristön, omien voimavarojen, opiskelutaitojen sekä opetus- ja ohjaustoiminnan muodostama kokonaisuus. Kun yksi osa oireilee, koko opiskelukyky heikkenee.

Arvon puheenjohtaja

Painotan kokonaisajattelua ja syyseuraussuhteita. Psykologi Totte Vaden on mielestäni aivan oikein sanonut, että kaikkea opiskelun takkuamista tai juuttumista ei pidä käsittää mielenterveydenongelmanana, masennuksena tai ahdistuksena. Vadenin arvio korostaa sektorit ylittävän toiminnan tärkeyttä. Opinto-ohjaus ei tee autuaaksi eikä ratkaise kaikkia ongelmia, mutta kopo sektorin toiminta määritää paljolti sen lumipallon koon, joka vierii soposektorin hoidettavaksi.

Kun löydämme yhdessä ratkaisuja esimerkiksi siihen, miten opiskelijoita voidaan paremmin auttaa opintojen ohjaamisessa, itselle sopivien työskentelytapojen löytämisessä ja omatoimisen opiskelun omaksumisessa olemme myös löytäneet ratkaisuja moniin opiskelijoiden fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Kiitos.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Toukotyöt vauhdissa

Aivan aluksi tahtoisin kiittää kaikkia äänestäjiä x 9: http://www.youtube.com/watch?v=JUkyQGN6ii4
Erityiskiitos menee henkilölle, jonka henkilöllisyysden varsin hyvin tiedän, tästä vaalinaluskommentista:

Tsemppiä vaan huomiselle! Tämän kertainen vetosi ei valtuustopaikkaan vielä riitä, ehkä sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla kertaa. Oppivuosia taitaa Tucolla vielä olla monia edessä.

t.Blogia seurannut

Kiitän henkilöä mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja toivotan tervetulleeksi uudestaan. Blogin kautta voi hyvin seurata oppivuosiani politiikassa, joihin edustajistovaaleissa ja kunnallisvaaleissa sain todella vahvan mandaatin äänestäjiltäni. Poliittinen sisältö ja rohkeus puhua siitä auttavat silloin tällöin, suosittelen lämpimästi.

Toki politiikkaa voi tehdä ainoastaan omaa asemaa ajatellen kaikkia miellyttäen ilman mitään mielipidettä, mutta valitettava tosiasia on se, että silloin ei mikään muutu. Minua äänestäneet voivat olla varma siitä, että asiat menevät eteenpäin ja ääntänne edustetaan todella vahvasi ja näkyvästi. En nuoleskele itseäni tärkeisiin pöytiin vain itseäni esitellen vaan otan langat omiin käsiini teen sitä poliiikkaa, jota olen luvannut äänestäjilleni toteuttaa. Edustan teitä, hyvät 493 äänestäjääni ja olen vain viestin kuljettaja, heijastus teistä.

Tämä edustuksellinen idea on käynyt selväksi jo kahdessa valtuuston kokouksessa. Laitankin blogiini käyttämäni puheenvuorot ja huomionarvoiset kommenttipuheenvuorot sekä perusteluita äänestyksistä ja muuta tärkeää, kuten mielipidekirjoitukset, joilla haetaan näkyvyyttä näkemyksillemme. Kaikki mielipidekirjoitukseni elokuusta tähän päivään on julkaistu, joten teitä edustetaan monilla tasoin äänekkäästi ja näkyvästi.

Laitan koosteen ensimmäisestä ja toisesta valtuuston kokouksesta tämän viikon aikana. Pysykää vauhdissa.

Tässä vielä maistiainen tulevasta:

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mm-ralli-on-imagotahra(287334).ece

ja ei linkki ilman toista: http://www.youtube.com/watch?v=ZuQF5JZsuhU

perjantai 24. lokakuuta 2008

Toukoterrieri puree!

Bujaka,

alkuun nettisivuni ja facebook-ryhmäni (jossa on jo 187 toukotöiden tukijaa) linkit:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/

http://ru.facebook.com/group.php?gid=23135740492

Seuraavan tekstin kirjoittamiseen on aikaa noin 30 minuuttia, sillä toukotyöläisen täytyy olla jo kahdeksan aikaan kävelykadulla vaalihyörinässä, josta jatkan Seisomapaikkaklubille Ilokiveen. Joten ajatus, VIRTAA, ja tästä lähtee-->

3 kk takana todella näkyvää, intensiivistä ja ajoittain jopa terrierimäistä kampanjointia. En ole antanut kahteen kuukauteen itselleni hetkeksikään rauhaa vaalitöiltä. Aamusta iltaan ja illasta aamun käy toukotyöläisen ajatus ja askellus. Aamulla herätessä pää sikinöi ajatuksista ja odotan jalat oven välissä, että ehdin muuten pukeutumaan. Banderolli käteen ja omppupomppuja kangaskassiin; sitten vain Annie Lenox ja kadulle. Illasta käyn niin ylikierroksilla, että ajatus jatkuu unessa ja uni aamulla herätessä aivan samanlaisena, polttaa polttaa, tahdon kertoa kaikille, miten näen ja koen asiat.

Kun on 16-vuotiaasta asti tehnyt politiikkaa elämäntapamaisesti, ei paluuta enää ole. En olisi sinut itseni kanssa, jos en toimisi, kuten nyt toimin. Koulukiusatun pikkupojan kokemukset ja näkemykset kuuluvat puheissani, teoissani ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. En ikinä käännä selkääni sille pikkupojalle, jonka kaltaisia ihmisiä pystyn politiikkani kautta auttamaan, kuten itse olisin toivonut itseäni autettavan. Tämä on myös takuuni äänestäjille.

Suhtaudun kaikkeen tekemiseeni intohimoisesti ja omistautuvasti. Minulla on sille pikkupojalle antamani lupauksen lisäksi myös moraalinen velvoite edistää politiikan kautta niiden ihmisten ääntä, jotka eivät tule kuulluksi. Olen kokenut ja nähnyt omassa lähipiirissäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että tahdon omistaa elämäni surullisten, petettyjen ja unohdettujen ihmisten näkemyksien kuulemiselle.

Minulla on politiikkaan kohtaa niin paljon poltetta, että suhtaudun siihen todella kokonaisvaltaisesti. Osa ihmisistä lähtee politiikkaan, koska on tärkeää vaikututtaa yhteisiin asioihin. Osa lähtee politiikkaan, koska sen kautta voi päästä piireihin ja edistää oma asemaansa. Fuck it. Itse olen politiikassa, koska tahdon tehdä kaikkeni näkemieni ja kokemieni epäkohtien poistamiseksi. Olen kasvanut politiikkaan epäkohtien ja asiakysymysten kautta ja hiljalleen olen huomannut politisoituneeni läpikotaisin.

Poliittisen broilerit ovat syvintä Suhmuran sontaa. Hymyilevät hännystelijät pyrkivät vain pöytiin, joissa on tärkeitä henkilöitä ja heille oman aseman edistäminen on politiikan tarkoitus. On helppo olla ulkoisesti poliitikko, pukeutua ja käyttäytyä korrektisti ja olla sisältä täysin tyhjää. Paljon vaikeampaa on olla oma itsensä ja edistää omia ajatuksiaan ja puhua rohkeasti niiden puolesta. Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos tuleva poliittinen päätöksentekopolvi rakentuu edellisen rakennusaineesta. Pragmaattiset pyrkyrit ylläpitävät toimimattomia rakenteita, koska olisi heidän intressiensä kannalta tyhmää kyseenalaistaa vanhoja päättäjiä, joiden myötämielisyydestä heidän oma asemansa on kiinni.

Noniin. Sitten hieman luonteestani, joka käy ilmi politiikassani.

Olen yliempaattinen kuuntelija, jolle on kehittynyt uuden ystäväni sanoin omien kokemusten kautta ylimääräinen aisti tunnistaa ihmisten ajatuksia ja mielen solmuja. Niin tai näin, mutta tunnistin ystäväni kertomasta itseni häkellyttävän hyvin.

Myös politiikkani lähtee ihmisten kuuntelusta, osallistamisesta ja kannustamisesta. Korvalääkärillä käynnin jälkeen korvani kuulevat todella hyvin ja minun kauttani saa asiat eteenpäin. Suosittelen korvahuuhtelulla puolueelle, jolla on korvat, jotka eivät kuuntele.

Kun kelaan 3 kk kampanjaa, päällimmäisenä mieleeni nousee kampanjan jokapäiväisyys. Aloitin kampanjan elokuussa, jonka jälkeen olen tähän päivään mennessä kirjoittanut 8 laajaa artikkelia, jotka on julkaistu noin 15 kertaa alueen lehdissä:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1

Olen ollut myös Keskisuomalaisessa useissa muissa jutuissa, joista kaikkein näkyvimmässä sain lähes koko nuorisosivun käyttööni:

http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/notkeana-elviksen%C3%A4-liikenteess%C3%A4(249677).ece

Yle pyyti minusta haastattelun, joka näytettiin Keskisuomen alueuutisissa:

http://areena.yle.fi/toista?id=1587652

Olen järjestänyt neljä poliittista kahvihetkeä, jonne olen kutsunut ihmisiä kertomaan omakohtaisia kokemuksia eri aiheista. Sisäisen tukiryhmän sähköpostin kautta kaikki ovat voineet vaikuttaa tuleviin artikkeleihin, jolloin ne ovat useiden ihmisten yhteisten ajatusten näköisiä. Politiikan pitää kaksisuuntaista. Pitää osallistaa ja tulla kuuntelemaan, mitä eri ihmisillä on sanottavaa.

En ole jakanut vaalikampanjan aikana yhtään lentolehtistä. Ei paperia, ei lisättyä sokeria -periaate on ollut linjani katukampanjoinnissa. Olen paperin ja lisätyn sokerin sijaan omputtanut ihmisiä eli jakanut omina vaalimainoksinani suomalaisia luomuomenia. Nimi ja numero ovat käyneet ilmi näkyvääkin näkyvimmistä banderolleista, jotka otin uusiokäyttöön JYYn ja JAMKOn yhteistempauksen jälkeen. Laitoin vaalilehtien väliin jonkin verran kaksipuoleisia mainoksiani, jotka tein kirjastolta saadulle roskapaperille. Ei ole mitään järkeä käyttää suunnattomia summia vaaliroskaamiseen, jotka tekevät kaikki muutkin ehdokkaat. Etenkin kun 97.56 prosenttia kaikista flyereista lentää seuraavaan roskiin tai sen ohi.

Olen käynyt kertomassa näkemyksistäni myös neljässä vaalipaneelissa, jotka ovat olleet: Vaajakosken lukion ilmastopaneeli, My Way -messujen kaksi poliittista napakymppiä, Puolue ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuorten vaalipaneeli sekä Suomen lukiolaisten liiton Water-messujen vaalipaneeli.

Hyvä ystäväni sanoi minua kyläluudaksi, jolla hän tarkoitti ihmistä, joka ei koskaan ole aloillaan vaan on kaikkialla koko ajan, paitsi kotonaan. Etenkin vaalien alla tämä on pitänyt kutinsa. En ole ehtinyt kaikilta vaalikiireiltäni kirjoittaa blogiin riittävästi ja eilenkin minulta jäi kesken perjantain puuhailuiden kirjailu. Se mitä ehdin jo kirjoittaa, kuvaa melko hyvin aamupäivääni, josta tässä pieni maistiainen:


Astelin kasvisravintola Katriinaan hyvin nukutun yön jälkeen väsyneenä, kupin kahvia aamulla juoneena. Mietin mennyttä ja ajatukseni juoksevat kuukausin matkan hetkessä. Katson ympärilleni ja tervehdin minulle tutuksi tulleita ihmisiä ja katson päivän Keskisuomalaisen huomatakseni, että maanantai-iltana lähettämääni monikulttuurisuuskeskusartikkelia ei ole vielä julkaistu. Keskisuomalaista silmäillessäni vanha ystäväni tervehtii minua viereeni istahtaen. Lounastamme yhdessä kuulumisia vaihdellen.

Jatkan Katriinasta matkaani kirjastolle kannatellen kaatosateessa kahta banderolliani, kestävän kampanjan mainostani, jotka julistavat opiskelijoiden poliittisen osallistumisen tarvetta Jyväskylän valtuustossa sekä pyöräkaistojen tarpeellisuutta Jyväskylässä. Ihmisten katseet vaihtelevat hämmästyksestä innostukseen. Harmaaseen sadesäähän kyllästynyt ärripurrikeksejä aamulla syönyt henkilö ajattelee: "mikähän Jeesus toi luulee olevansa". Toinen turhautumista poliittiseen ympäripyöreyteen kokeva puolestaan pohtii: "respect, kerrankin joku potkii politiikkaa itsensä likoon laittaen". Mietin mielessäni asiaa hetken ja jatkan matkaani tietäen, että pidän näkyvästi ja kuuluvasti asioitani esillä.

Nyt aikani on lopussa. Täytyy mennä, koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja. Huomenna lappuun 411 ja toukotyöläinen on palveluksessanne, koko sydämestäni.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Toukotyöläisen arkea

Heipähei taasen.

Toukotyöläinen on ollut lennossa perjantaista lähtien niin ilmavasti, että en ole ehtinyt edes blogiin kirjoittaa. Ou mai. Lennon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista, että harkitsen oman luolan valtaamista, jonne voisin koko seinällisen kirjoitella nuolenkärkisymboleita päivistäni kertomaan.

Tehdään siis pieni hyppäys viime kirjoituksesta ja palataan tähän päivään.

Kahden viikon pohjustustyö ja asiantuntijalausuntojen kuulemisen jälkeen uusin kirjoitukseni on valmis. Jyväskylä - myös uussuomalaisten kaupunki -tekstini on luettavissa nettisivuillani ja blogissani, jonne sen tänään aamukiireiden ohella lisäsin.

Tänään on ollut muuten hieman harmaata ja sateista, niin ulkona kuin pään sisälläkin, tai pikemminkin korvakäytävässä. Korva humisee, siinä tuntuu painetta ja nestettä, jonka lisäksi en kunnolla kuule muiden puhetta, mutta sitäkin kovemmin oman puheeni. Varasin ajan YTHS:lle, jonne menen torstaina näyttämään korvaani. Onneksi päivistys palvelee, jos kipu äityy. On ollut hieman vaikea tehdä vaalityötä, kun toinen korva on pois pelistä ja puhuminen on hieman hankalaa korvan häiriökäytöksen vuoksi. Se ei kuitenkaan estä Toukotyöläisen vaalitaistoa. Pikemminkin sen estää virheellinen kalenterimerkintä SOPO-valikokunnan kokouksen alkamisajankohdasta, sillä päädyimme vaalitoverini Joachimin kanssa Ilokiven oville kokouksen jo päätyttyä.

Rakas Jylkkärimme oli myös kirjoittanut vaalipaneeleista. Voin olla jonkun mielestä herkkä, kun reagoin asiaan näin. Allekirjoitan myös sen, että kirjoitus oli vielä silkkihansikasjournalismia moneen muuhun kirjoitteluun verrattuna. Laitetaan tämä sitten sateisen päivän, pienen vaaliväsymyksen ja kipeän korvan piikkiin, mutta annoin asiasta palautetta Jylkkärin päätoimittajalle. Asiallinen kommentointi on parasta palautetta. Palautteeni meni vapaasti kirjoitettuna kutakuinkin näin:

Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa esiintyjistä, mutta kysymyksien vuotamisen vihjaaminen on mielestäni hyvin kyseenalaista. Jääväsin oman kampanjapäällikköni pois vaalipaneelin suunnittelusta, hän toimii Puolue ry:n hallituksessa. En sanallakaan ole kuullut kysymyksistä ennen niiden esittämistä. Se, että joku tälläistä vihjaa tai puhuu, kertoo enemmän kertojasta.

Koska kysymyksessä oli myös Jyväskylän Eurooppanuorten paneeli, on mielestäni varsin luonnollista, että panelisti perhehtyy etukäteen Jyväskylän eurooppasuhteisiin. Hyvän perehtymisen jälkeen eri kysymyksiin on luonnollisesti paremmat valmiudet vastata.

Kun on vielä tehnyt elokuusta asti kampanjointia paneutuen hyvinkin tarkasti kunnallisvaaliteemoihin ja tehnyt huolella kaikki vaalikoneet, saattavat valmiudet vastata kysymyksiin olla erilaiset kuin monella muilla. Olen valtio-opin 5.vuoden opiskelija, opinto-ohjaaja sekä tutkiva kirjoittaja, joten havainnollistavia esimerkkiä mm. tilastojen kautta muodostuu, kun lukee, tutkii ja tekee paljon. Kunnallisvaaliehdokkaalle on suotavaa perehtyä kunnallisvaaliteemoihin ja tietää myös numeroiden valossa, mistä puhuu.

Tässä esimerkiksi vaalien alla kirjoittamani 8 kirjoitusta, joiden kirjottamisen pohjalta pärjää hyvin jo monessa paneelissa:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1


Valtio opin ainejärjestö Puolue ry on jo useiden vuosien ajan järjestänyt laadukkaita vaalipaneeleita. Olen itse valtio-opin opiskelija ja pitkäaikainen puolueaktiivi, joten tahdoin välittää vielä paneelin järjestäjien ärtymyksen kysymysten vuotamisen vihjailusta. Lisäksi yleisömääristä sen verran, että kirjaston kahvilassa on aina paljon ihmisiä etenkin aikana, jolloin paneeli järjestettiin, mutta C-rakennuksella kaikki olivat seuraamassa vaalipaneelia.

Jylkkärin kirjoitusta enemmän minua ihmetytti joidenkin panelistien ja muiden läsnäolijoiden suora kommentointi, totuudeksi päättely ja asian levittäminen, että olisin tiennyt kysymyksistä etukäteen. Kuittaan vain, että lukekaa, oppikaa ja tulkaa sen jälkeen keskustelemaan, niin pystytte samaan. Sitä ennen suut suppuun, sillä oma osaamattomuus ei ole muiden osaamisen syytä.

Nyt lasi appelsiinimehua. Olisin ostanut jotain oikein hedelmälihaista, mutta kun liika mehuttelu käy niin kovin kalliiksi. Päädyin hyvään kompromisiin hedelmäliha-hinta -suhteen Valion litrasen kautta. Mehun kanssa herkuttelen ruistoastilla ja Auralla, ah. Ja sitten oikea korva edellä pää tyynyyn toivoen, että vasen korva kuulee lähitulevaisuudessa sateen ropinan ja lehtien viuhunan.

Kauniita unia.

Jyväskylä - myös uussuomalaisten kotikaupunki

Jyväskylän kaupungin pitkäaikaisena tarpeena on ollut saada kaupunkiin monikulttuurikeskus, joka tukisi eri uussuomalaisryhmittymien integraatiota uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Paikkaa on pyritty löytämään aktiivisesti ja nyt näyttää siltä, että tilat ovat viimein löytymässä. Seuraava kysymys koskee Jyväskylän kaupungin rahoituspäätöstä.

Keskus on jo saanut kolmivuotisen rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä, joka takaa keskuksen käynnistämisen. Monikulttuurikeskuksen pitempiaikainen rahoitus tarvitsee puolestaan rohkeaa poliittista tahtotilaa ja sitoutumista. Monikulttuurikeskuksen toiminnan rahoittamiseksi vuodelle 2009 on haettu 20 000 euron tukea, jonka hyväksyminen on ensimmäinen askel toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ainoastaan kaupungin budjetoimalla määrärahalla voidaan taata, ettei monikulttuurikeskus jää lyhytaikaiseksi projektiksi, vaan että se vakiintuu.

Jyväskylään muuttaa vuosittain 50 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolaisten lisäksi uussuomalaisia saapuu Jyväskylään myös avioliittojen kautta. Jyväskylässä asuu tällä hetkellä noin 2000 uussuomalaista. Keskus olisi myös tarkoitettu kantaväestölle.

Monikulttuurikeskus toimisi yhtenä merkittävinä paikkana, josta uusuomalainen voisi saada itselleen luotettavaa tietoa siihen palkattujen asiantuntijoiden opastuksella. Keskuksessa voitaisiin jakaa perustietoa suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, eri ryhmistä ja vaikuttamisesta useilla eri kielillä. Yhteiskuntaan integroimisen olennaisena piirteenä on omien oikeuksien tietäminen – yhteiskunta, joka ei kerro riittävän hyvin kansalaisille heidän oikeuksistaan, ei ole toimiva yhteiskunta.

Uusuomalaisten tukipaikkana monikulttuurikeskus mahdollistaisi myös vertaistuen systemaattisemman järjestämisen. Kukaan meistä ei selviä maailmassa yksin. Monikulttuurikeskus voisi toimia katto-organisaationa tai kollektiivisena ideapankkina, joka tarjoaisi uusuomalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon ja vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäntilanteeseensa ja tulevaisuuteensa.

Monikulttuurikeskuksella olisi myös tärkeä rooli ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa, jossa opiskellaan yhteensä 20-40 opintoviikon verran useita tärkeitä elämän osa-alueita alkaen kielen oppimisesta aina opiskelu- ja ammatinvalintataitoihin. Yhteiskunnassamme on monia uussuomalaisten integraatiota tukevia piirteitä, joista valmentava ja valmistava koulutus ovat niiden olennaisia osia. Ne eivät kuitenkaan ole riittävät. Monikulttuurikeskuksen mahdollistama kerhotoiminta ja -opetus paikkaisivat sitä vaillinaista tarjontaa, jota yhteiskunta ei muutoin pysty tarjoamaan resurssipulan takia. Järjestelmät eivät ole päällekkäiset, vaan toinen toistaan täydentäviä.


Touko Aalto, Vihreiden kunnallisvaaliehdokas

torstai 16. lokakuuta 2008

Oodi ompuille - 16.10.2008

Aamu valkeni taas tutuissa merkeissä. Mieli säkinöi intoa ja ideoita. Niitä lähdettiin toteuttamaan heti omputtamisen merkeissä. Tällä kertaa pieni vihreä mies laskeutui kampukselle yliopiston päärakennuksen kupeeseen. Omput maistuivat ohikulkijoille, banderollit eivät jääneet keneltäkään huomaamatta ja puhe raikui sadetta odottavassa aamupäivässä.

Sanoin tänään vaaleille hetkeksi stop tykkänään ja keskityin opinnonohjaustyöhöni usean tunnin ajaksi. Kaikki kirjaston koneet olivat jälleen kerran varattuna ja vartin takkilämpimän palloilun jälkeen kahvilan koneen vapautuminen oli kuin ommpuonnettaren raikas poskisuudelma. Kun työasiat oli hoidettu asianmukaisella tavalla pystyin taas luomaan katseeni tummaan horisonttiin ja kaivamaan takkini peittelemät banderollit esiin, riittävän kaukana Jyväskylän yliopiston kirjaston ennakkoäänestyspaikasta, jonka läheisyyttä kunnioitan symbolisella epäpoliittisuudella, luonnollisesti.

Kuljen jatkuvasti banderollit käsissäni ja omput kangaskassissa kainalossani ja omputan kaikkia ohikulkijoita niin sateella kuin poudallakin, aamulla kuin illallakin, koko ajan ja jatkuvasti. Teemani tarttuvat ja maistuvat. Ei paperia, ei lisättyä sokeria vaan raikas omppu vaalimainoksenani. Banderollista käy ilmi numeroni ja nimeni ja kanssani jutellessa laajemmin ajatukseni. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa kollektiiviseen roskaamiseen, etenkin kun voi posiitivisella tavalla erottua joukosta. Flyerit lentävät 95 prosenttisesti seuraavaan roskikseen ilman vilkausta ehdokkaaseen. Omppu sen sijaan virkistää mieltä ja antaa luomuenergiaa useaksi tunniksi eteenpäin.

Pysyn johdonmukaisena vihreälle ajattelulle ja kyseenalaistan omalla esimerkilläni perinteiset vaalimainnonan typerät, tuhlaavat, ärsyttävät ja roskaavat tavat. Toivottavasti vaalitulos kertoo, että rahan laittaminen roskaamiseen ei ole tätä päivää. Ääni Toukotöiden puolesta on ääni luovan ja ympäristöä kunnioittavan mainonnan puolesta.

Kirjoittelen huomenna hieman tämän päivän Jyväskylän yliopiston edustajiston kokouksesta, jossa olin paikalla edustajiston jäsenen ja Gröninon ryhmävastaavan roolissa.

Nyt nukkuvanhanen kutsuu jo, nähdään taas huomenna. Olen Mattilannimessä klo 9.45--> Tulkaa hakemaan välipalaa, hyviä, hauskoja sekä tärkeitä juttuja. Odottelen teitä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Henna Virkkunen on käynyt omenavarkaissa -15.10.2008

Olin tupsahtaa takapuolelleni kun näin aamun Keskisuomalaisen kannen. Siinä tuleva kokoomuksen presidenttiehdokas kannattelee omenaa ilmeellä, jonka olen viimeksi nähnyt rippikoulussa papin laulaessa Jumalan kämmenellä. Phyh phyh, mielummin pussaan maan matosta kuin sitä hedelmää maistaisin.

Grönionilaiset omputtivat itselleen viime edustajistovaaleissa 100 prosentin kannatuksen noston ja olemme jatkaneet aktiivista omputtamista myös kunnallisvaalien alla. Itseäni tuo mainos itketti ja nauratti, sillä oma vaalimainokseni on lisätyn sokerin ja paperin sijaan luomuomppu, jota jaan pitkin kampusta ja keskustan katuja. Eipä ole Hennaa näkynyt. Eipä sillä, ei kuvan kaltaiset omput kasva kuin mainostoimistojen kuvankäsittelyohjelmissa, mutta kaikkien omppujen nimissä pyydän, että Henna joko jakaisi aidosti omppuja tai kuvissa edes keppiä, jotta pysyisi edes jonkinlainen aitous mukana eikä tarvitsisi tulla naapurin ideapuusta napsimaan.

Nooh, Hennan omppu maksoi pauttiarallaa 8000 euroa eikä siitä riittäisi edes sopulille syötävää. Toisin on toukotyömaalla, jossa mainokset eivät maksa mitään ja omppuja jaetaan ihmisille kädestä pitäen.


Toukotyöläinen oli eilen uutisissa http://areena.yle.fi/toista?id=1583166 ja tänään Keskisuomalaisen ensiaukeamalla sekä Suur-Jyväskylässä julkaistussa kuvallisessa artikkelissa. Puhaltelen nollia noihin mainoksiin käytettujen eurojen osalta. Kun on tarpeeksi paljon ideoita ja rohkeutta tuoda niitä esiin, pärjää vaikka ei rahassa kylpeisikään.

Päivä sujui muuten omputtamisen merkeissä, jonka lisäksi vaalikahvilalla kului muutama kuppi kuumaa mielenkiintoisilla keskusteluilla kermattuna.

Sain Mattilanniemessä käymäni hetkeä pidemmän keskustelun päätteeksi selvitettäväksi, mitä uusiutuvia energiamuotoja Keljonlahden voimalassa voitaisiin käyttää, jos uusiutuvien energiamuotojen osuus nostettaisiin tekniikan sallimaan maksimiin eli 70 prosenttiin. Selvitän kokonaistilanteen, lähetän vastauksen sitä kysyneeltä ja raportoin asiasta myös blogiini.

Huomenna omputtaminen jatkuu Jyväskylän yliopiston päärakennuksen edessä ja Mattilanniemessä uusien ja entistäkin ehompien banderollien kera. Nyt tuutimaan, sillä olen aivan uninunnu jo.

Hyvää yötä kaikille!

tiistai 14. lokakuuta 2008

14.10.2008

Rakas blogipäiväkirja,

olipa tänään vauhtia ja vilskettä taas kerrassaan. Ja ilta on vasta nuori.

Sain tänään mielenkiintoisen puhelun. Olin etsimässä Jyväskylän Vihreiden toimistolta Vihreiden nuorten vaalilehteä ja muuta materiaalia, kun kaiken takkilämpimän keskellä soi puhelin. Ympäri ämpäri mp3-johdoissani ja pienessä tilassa talvitakki päällä taitellen sain kuin sainkin luurin korvalle. Ylen toimittaja soitti minulle ja hän tahtoi sopia haastattelutapaamisen kanssani tänään klo 11.30. En missään nimessä sanonut ei missään nimessä. Puhelun jälkeen oli jo kiire, joten äkkiä omputtamaan kampukselle.

Ihanaankin ihanammat omppupomppuset Paloma, Hannu ja Teppo olivat jo täydessä työn touhussa, kun toukotyöläinen saapui paikalle. Nokka ei ehtinyt paljoa tuhista, kun piti jo siirtyä vaalikahvilalle. Vaalikahvilallakaan en ehtinyt paljoa vanheta kun piti jo siirtyä haastatteluun.

Ylen toimittaja tahtoi tietää, miten olen organisoinut kampanjani, kun olen saanut niin paljon näkyvyyttä. Erityisesti verkkokampanjointi oli haastattelun kovinta ydintä, kaiken omputtelun ohella. Selostin toimittajalle ja kaikelle kansalle facebook-salani ja kerroin, miten kampanjaa rakennetaan verkossa. Facebook on kuin puhelinvaihde, josta kiinnostuneita yhdistetään muille sivustoille, joita pystyy monella tapaa linkittelemään ystäväpiirilleen.

Toimittaja ei uskonut kaksisuuntaiseen integraation, jossa ehdokas osallistaa äänestäjiä. Toimittaja epäili, että informointiverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen vie kaiken ajan asioihin perehtymiseltä. Hänen mielestään ihmiset kyllä löytävät tärkeän sanoman, jos sellainen on tarjolla.

Kaksisuuntainen integraatio ei ole vain sitä, että kerrotaan ihmisille mielistellen asioita, joita he tahtovat vaalien alla kuulla. Ei ei ja ei. Kaksisuuntainen integraatio osallistaa ihmisiä ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ehdokkaan kautta. Kirjoitan esimerkiksi omissa keskustelutilaisuuksissani aiheen ympäriltä käytyä keskustelua ylös ja kirjoitan alustavan kirjoituksen käsiteltävästä teemasta. Lähetän tämän alustavan kirjoitukseni tukiryhmäni sisäiselle sähköpostilistalle, jossa tesktiä sitten yhdessä kommentoidaan ja muokataan, siten että jokainen saa sanoa sanansa ja vaikuttaa tekstin sisältöön keskustelun kautta.

Jos tutkija saa tutkijanhuoneessaan maailmaa mullistavan idean ja panttaa sitä vain itsellään hymistellen, niin maailma jää helposti mullistamatta. Tarvitaan tapoja ja ideoita viedä tuota mullistusta eteenpäin ihmisille, jotka tekevät omalla suhtautumisellaan asiasta merkityksellisen. Itse perehdyn kaikkiin kirjoituksiini todella perusteellisesti ja kuulen asiantuntijoiden näkemyksiä sekä ihmisten omakohtaisia kokemuksia teemoista. Näin syntyy hyvä kirjoitus, joka sitten verkkonäkyvyyden, lehtikirjoituksien, uutislähetyksien sekä paneeli- ja katukeskusteluiden kautta välitetään ihmisille puntaroitavaksi. Jokainen soittaja tarvitsee instrumentin.

Kaksisuuntainen integraatio luo vaikuttamisen tunteen ja halun tehdä vaikuttamistyötä yhdessä. Tämä tekee monille ihmisille arkipäivän asioista konkreettisesti poliittisia.

Kuvaaja nauroi, koska hän tapasi ensi kertaa ihmisen, joka puhui enemmän kuin toimittaja. Nauroin, ja jatkoin puhumista korvat höröllään keskustelun siirtoja tai uusia avauksia odotellen. Tarjosin toimitustiimille vielä reilun kaupan vaalikahvit Vihreiden vaalikahvilassa ja säntäsin Jyväskylän maalaiskunnan valtuustosaliin.

Valtuustosalissa pidimme tulevan torstain JYYn edustajiston kokousta valmistelevan iltakoulun ja esittelimme kaupungin sikar...eikun johtoportaalle JYYn ja JAMKOn kunnallisvaaliteesit. Tilaisuus sujui oikein ponnekkaasti ja tulipa toimittajat vielä kysymään saanko kuvaani käyttää lehdessä - vastasin jälleen kerran, että ei missään nimessä ei missään nimessä.

Tilaisuudesta tarttui mukaan loistavia banderolleja, joita työstän vielä eteenpäin ja käytän roskattomassa ja sokerittomassa kampanjassani. Hupsansaa, kylläpäs tekstiä taas tuli, blogi pitäisi pitää lyhyenä, sillä kukaan ei jaksaa lukea loputtomiin. Onneksi kohtaa alkaa sählyvuoro, johon osallistuminen katkaisee blogikirjoittelun. Illalla valtio-opin opiskelijoiden saunailtaan. Loppuun tärkein eli omput ovat kulkeutuneet tämänkin päivän aikana jo usemmalle kymmenille ihmisille kangaskassistani, jota pitän mukana koko ajan kaikkialla. Tulkaa hakemaan omanne.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vaalihulinaa

Klo 14.45 Tästä päivästä lähtien kommentoin vaalivilskettä lyhyesti lähes päivittäin. Vihreiden vaalikahvila aukeaa virallisesti tänään 10 min päästä, joten tukka ponnarille, omput laukkuun ja What's the 411 paita päälle, pyörän renkaisiin ilmaa ja puhemoottori laulamaan.

Olen tänään SVOL-Jyväskylän syyskokouksessa koko illan, mutta kirjoittelen sitä ennen tai huomenna lisää, mistä tuulee ja minne mylly pitäisi rakentaa :)

Kl0 18

Vihreiden vaalikahvila on nyt onnistuneesti avattu Vakkarin viereen. Kolme tuntia vierähti vallan rattoisasti reilun kaupan kahvia nautiskellen ja ihmisten kanssa keskustellen. Erään pariskunnan kanssa kävin mielenkiintoista ja konkreettista keskustelua aina ilmastonmuutoksen tuomista uhkista heidän kotialueen kävelypolun valaistukseen saakka.

Laajavuorentien kupeessa olevan Haukkalan koulun vierestä lähtee vilkkaasti käytetty soratie. Tämä tie on kuitenkin pilkkopimeä useiden satojen metrien matkalta. Useat alueella asuvat vanhukset ovat kertoneet, että pilkkopimeään metsätunneliin on turvatonta lähteä kävelemään. Valoa kansalle, joka ei pysty pimeydessä vaeltamaan.

Taas olisi Toukotöille tarvetta.


Kahvin lomassa kävin omputtamassa ihmisiä kadulla kahville kysellen. Omputtamassa??? Niin, selvennän hieman.

Tallustan katuja päivittäin kangaskassi kainalossani. Enkä turhaan, sillä minulla on mukanani useampi kilo syksyn parhaimpia vaalimainoksia, omenoita. Olen auttanut useita iäkkäämpiä henkilöitä hakemalla omput pois pihamaalta pyörimästä. Olen auttanut samalla myös itseäni, sillä olen jakanut nuo omput vaalimainoksinani hyvää mieltä ihmisille tuottaen. Työ on kantanut jo paljon hedelmää loistavan palautteen myötä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Kun yksilön mieli järkkyy, on se koko yhteiskunnan asia

Kirjoitin Keskisuomalaisessa 27.7.2008 julkaistun tekstin Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina. Kirjoitin tekstin Keravan tapahtumista järkyttyneenä. Tekstin pääsisältönä oli se, että meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuorenhuippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.

Kauhajoen tapahtumat saivat minut surun keskellä entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että asiaan on puututtava todella voimakkaalla kädellä. Meidän tulee yhteisesti kantaa vastuu yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista

Yle julkaisi 12.9.2008 uutisen, jonka mukaan suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta.

Yläasteesta lähtien eri koulutusasteille tarvitaan enemmän ammatti-ihmisiä esimerkiksi työvoimatoimistosta ja KELA:sta kertomaan koulun jälkeisestä ajasta. Nuoria tulee määrätietoisesti valmentaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Opinnonohjauksesta ja työelämään valmentavasta koulutuksesta tulee tehdä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa kaikilla opetusasteilla, mielestäni jopa oppiaineen kaltaista yhteiskunnallista kasvattamista. Nuorelle ei voi sanoa juuri ennen koulusta valmistumista, että tässä on jatkon kannalta tärkeää tietoa, tutustu ja kiinnostu.

Opinto- ja työelämäohjauksen ohella mielenterveystarkastuksista tulee tehdä osa normaalia terveystarkastusta kaikilla opintoasteilla. Yläasteesta alkaen jokaisen koululaisen tulisi tutustua koulupsykologin palveluihin, jolloin monia orastavia tai jo olemassa olevia ongelmia voidaan havaita ajoissa. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön sijaan resurssit ohjataan jo ilmentyneiden ongelmien hoitoon. On ehdottoman tärkeää panostaa jo olemassa olevien ongelmien hoitoon, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta on purkaa ongelmaketju sen alkuvaiheessa. Yhden euron sijoitus yksilöön ja tämän inhimillisen kärsimyksen ehkäisyyn tänään tarkoittaa sadan euron säästöä yhteiskunnalle huomenna.

Nuorten mielenterveyspuolelle tarvitaan selvä ja yksinkertainen hoito-opastus. Mikko Mielenterveyspotilaan on saatava heti apua välittömän ensikäynnin kautta, jonka järjestämiseen tulee tehdä mielenterveyspuolen jononpurkuvuorot. Nuorelle on selvitettävä vertaistuen ja esimerkiksi muiden auttavien kontaktien mahdollisuus eikä käännyttää pois tiskiltä harmitellen, että nyt ei mahdu edes jonottamaan mielenterveyshoitoon pääsyä.

Terveyskeskuksille tulee luoda perustietopaketti nuorelle, jossa opastetaan, miten edetä ongelman kanssa, jos hoitoa ei voida tarjota heti. Jokaisella suomalaisella tulisi olla subjektiivinen oikeus mielenterveyspalveluihin ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valvoa tämän oikeuden toteutumista. Kaikilla pitää olla oikeus saada hoitoa riippumatta siitä, kuinka paljon määrärahoja asialla on juuri kyseiselle vuodelle osoitettu, kuten jo lasten päivähoidonkin suhteen on ymmärretty vaatia ja toteuttaa.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kävelykatu näyttää latua toimivalle keskusta-alueelle

Jyväskylän kävelykatu on pystynyt onnistuneesti yhdistämään elävän kaupunkikulttuurin, pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset ja valtakunnallisestikin tunnetun viihtyisyyden. Kävelykatu on loistava esimerkki siitä, miten yhdellä hankkeella voidaan palvella lukuisia eri tarpeita. Jotta voisimme pitää silmäterästämme huolta, emme voi jämähtää tyytyväisyyteen vaan meidän tulee nähdä kävelykatua kohtaavat haasteet ja mahdollisuudet.

Jyväskylällä olisi loistavat edellytykset nostaa profiiliaan kevyttä liikennettä, viihtyisyyttä ja ympäristövastuuta edistävänä kaupunkina jatkamalla kävelykatua asteittain aina kampukselle asti. Ensimmäinen askel rauhoittaisi kävelykadun autoilta Gummeruksen kadulle saakka.

Pelkkä kävelykadun jatkaminen ei kuitenkaan riitä. Sen ohella pitää kehittää keskusta-aluetta toimivammaksi ja viihtyisämmäksi. Suuret marketti- ja autoparkkihankkeet, keskusta-alueen yksipuolistuminen sekä anttilamaistuminen luovat paljon haasteita kävelykadun ja kevyttä liikennettä suosivan moninaisen kaupunkikeskustan toimivuudelle.

Kaupunkisuunnittelussa täytyy panostaa etenkin pyöräily- ja kävelymahdollisuuksien kehittämiseen. On ollut myös perin harmillista seurata kehitystä, jossa Bar 68 ja Freetimen kaltaiset vaihtoehtoista kulttuuria edustavat paikat saavat tehdä tilaa S- ja SK-ketjujen alta.

Kävelykatu edustaa kaupunkirakenteen osalta lähipalveluita ja palvelurakennetta, joka on saatavavilla kävely- ja pyörämatkan päässä. Kävelykadun ympärille rakentuva kaupunkikulttuuri tarjoaa kestävän kehityksen, ilmastovastuuta ja moninaista kaupunkitilaa edustavan vaihtoehdon autoistuvalle yhteiskunnalle, jossa kaikki palvelut sijoitetaan automatkan päähän Etelänporttihankkeiden tapaisiin suuriin palvelukeskuksiin.

Itse näkisin tulevaisuuden keskusta-alueen seuraavasti. Kävelykatua on jatkettu kampukselle asti. Tämän kautta yhä useampi pieni- ja keskisuuri yrittäjä löytää paikkansa ja asiakaskuntansa kävelykadun varrelta, jossa jo nykyisin liikkuu jopa 80 000 ihmistä päivittäin.

Keskusta-alueen väliaikaiset rakennusseinät on annettu ilmaiseen mainostilatarkoitukseen, kuten myös Forumin ja Jyväskeskuksen välissä oleva Postipankin logolla varustettu peltiseinämä. Toriparkkihankkeelta rauhoitetusta kirkkopuistosta löytyy ilmoitustilan lisäksi viheralueen tuomaa viihtyisyyttä ja kulttuurihistoriaa.

Elektronisilla korteilla toimivat kaupunkipyörät ja ajoradoista ja kävelyteistä erotetut pyöräilykaistat ovat tehneet keskusta-alueesta turvallisen ja selkeän kevyen liikenteen alueen. Palvelut löytyvät läheltä ja kävelykadun varrelta löytyy myös maksutonta kaupunkitilaa, jossa eri yhdistykset voivat kokoontua ja ihmiset vauvoista vaareihin tavata toisiaan.

Minkälaiseen keskusta-alueen sinä haluat?

Touko Aalto, opiskelija sekä Vihreiden kunnallisvaaliehdokas

keskiviikko 13. elokuuta 2008


Alkuperäinen teksti, jonka vastineeksi alla oleva teksti on kirjoitettu, löytyy osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/kioton-ilmastosopimus-on-pelkk%C3%A4-suuri-kupla(195988).ece


Toisin kuin Raimo Poikonen Keskisuomalaisen mielipidesivulla 10.8.2008 esitti:”… vihreät eivät näytä välittävän ko. hommasta mitään.” Vihreät ovat vuosikaudet vastustaneet ralleja. Vihreät tahtovat kuitenkin antaa tilaa myös erilaisille näkökulmille ja kokonaisvaltaiselle keskustelulle oman kriittisen ja kyseenalaistavan äänensä ohella. Järkevä toimija osaa nähdä asian myös toiselta kannalta.

Monilla henkilöautojen turvateknisillä innovaatioilla on sanottu olevan yhteys moottoriurheiluun. Moottoriurheilu siirtää joidenkin mielipiteiden mukaan suuren osan kaahailijoista mökkien hiekkateiltä ja liikenteestä harrastamaan lajiaan valvotuissa olosuhteissa. On myös otettava huomioon yksilöllisten valintavapauksien kunnioitus, joita voidaan toki rakentavasti kyseenalaistaa.

On myös osattava nähdä rallien vaikutus Jyväskylän taloudelle. Rallit tuovat tuntuvasti rahaa esimerkiksi majoitusliikkeille, kaupoille, ravintoloille, yhdistyksille ja yrityksille. Rallit nostavat Jyväskylän hetkellisesti myös kansainvälisen urheilumedian polttopisteeksi.

Toisaalta usein unohdetaan, että rallit ovat myös tuntuva menoerä Jyväskylän kaupungille. Säästöpaineissa elävän, velkaisen ja yhä velkaantuvan Jyväskylän kaupungin verotuloja käytetään huomattavasti Jyväskylän rallien tukemiseen. Kaupungin kustannukset muodostuvat mm. tapahtuman käyttöön annettavien tilojen vuokrista sekä järjestely- yms. töistä Killerin ja Lutakon alueella. Rallien järjestelykustannuksiksi vuodelle 2008 oli budjetoitu 272 300 euroa ja kumppaneilta saataviksi tuloiksi 160 000 euroa. Näin kaupungin nettomenoiksi jäisi 112 300 – riippuen toki siitä, mitä kuluihin lasketaan.

Jyväskylän kaupungin ei ole syytä sponsoroida voittoa tuottavaa kansainvälistä autourheilua. Kaupungin olettama imagohyöty suhteessa mittavaan rahalliseen panostukseen on kyseenalainen ja tukee epäekologista moottoriurheilua. Mielestämme rallin tukeminen on istiriidassa sivistys- ja kulttuurikaupungin arvojen kanssa.

Vihreät jättivät eriävän mielipiteensä Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 31.10.2005 käsiteltyyn asiaan 166. Kyseessä oli yhteistyösopimuksen tekeminen AKK Sports oy:n kanssa rallin maailmanmestaruusosakilpailun järjestämisestä vuosina 2006-2008. Vihreät ovat myös vastustaneet moottorivenekilpailuiden lupien myöntämistä Jyväsjärvelle.

Vihreät kyseenalaistavat rallien ja koko moottoriurheilun mielekkyyden aikana, jolloin ilmasto- ja energiakysymykset ovat yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista. Kysymys on pitkälti ihmisten asenteista. Sveitsi on esimerkiksi kieltänyt kaiken moottoriurheilun. Miksi vastaava ajatus tuntuu mahdottomalta Suomessa?

Koska rallien järjestäminen Jyväskylässä ei ole pelkästään Vihreiden mielipiteestä kiinni, on mielestäni järkevää vaikuttaa ympäristöystävällisemmän ja vastuullisemman moottoriurheilun puolesta. Vihrein moottoriurheilutapahtuma olisi sellainen, jossa ihmiset vapaaehtoisesti ymmärtäisivät olla harrastamatta ympäristöä kuormittavaa ja häiritsevää kaasuttelua. Tähän tilanteeseen on vielä matkaa, joten paras tapa edetä asiassa on mielestäni vihreiden välietappien kautta.

Vaatimalla kestävämpiä autoja, sääntötiukennuksista esimerkiksi renkaiden määriin ja kisapolttonesteen määriin voisimme saada konkreettisia parannuksia vastuullisemman ralliautoilun puolesta. Keskustelu sähköautoista sekä biopolttoaineen käytöstä kilpa-autoilussa ovat uusia keskustelunavauksia. Järjestäjät voisivat myös tehdä paljon itse kisapaikalla, kuten ohjata bussi-kuljetuksia suosituimmille erikoiskokeille ja kannustaa katsojia hyödyntämään niitä.


Touko Aalto, opiskelija ja Vihreiden kunnallisvaaliehdokas

Liity Uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja yhteisöön facebookissa ja olet tukemassa tärkeää arvo- ja asennevaikuttamista, jota pyrin kanavoimaan nyt kunnallisvaaliteemojen kautta. Tukeasi tarvitaan, jotta ajatuksemme saadaan kuuluviin uudessa Jyväskylässä!

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Uusi Jyväskylä tarvitsee uutta terveysajattelua




Kunnat ovat alkaneet herätä yhä voimakkaammin huomaamaan vastuunsa asukkaiden terveyden vahvistamisesta ja sen edistämisestä. Muutos näkyy etenkin siinä, että kuntalaisten terveyden edistäminen osataan nähdä nykyisin sairaanhoitoa ja muuta korjaavaa työtä laajemmin. Mikä tärkeintä, kunnissa aletaan ymmärtää sektorirajat ylittävän yhteistyön tärkeys terveyden edistämisen kulmakivenä. Terveys ja hyvinvointi koostuvat henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista ja aihetta on käsiteltävä kokonaisuutena.

Toisaalta askeleet laajakatseisempaan terveysajatteluun ovat jättäneet myös varjonsa. Terveyden edistämisen sokeana pisteenä kunnallisella tasolla voidaan pitää sitä, että terveysongelmien syihin ei osata riittävästi kiinnittää huomiota. Sairauksien ehkäisy ja hyvinvoinnin ylläpitäminen on edullisempaa hoitoon verrattuna ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon investoimalla säästetään sairaanhoidon resursseja. Ajan henki ei tue kaukokatseista terveyden edistämistä, mutta vuosien myötä kertyvä yhteiskunnallinen hyöty on kuitenkin meidän kaikkien eduksi. Kansanterveytemme tarvitsee ajatuksellista vastavallankumousta selvitäkseen tulevaisuuden terveyshaasteista.

Jatkuva terveysmoralisointi ja kaiken kieltäminen ei ole ratkaisu Suomen terveysongelmiin. On pystyttävä näkemään asiat vaihtoehtojen tarjoamisen ja kannustavaan ajattelun kautta. Kun ihmisille tarjotaan heidän omaan arkeensa sopivia ratkaisuja, jotka auttavat vahvistamaan omaa ja lähiympäristön hyvinvointia, ollaan oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä.

Kunta ja kuntalaiset tarvitsevat sirpaleisten terveysprojektien sijaan pitkäjänteistä terveystyötä, joka kuuntelee ihmisiä ja heidän arkeaan. Kunnan tulee ottaa kaikessa päätöksenteossaan huomioon kokonaisvaltainen terveysajattelu.

Kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen keinoja ovat esimerkiksi liikunnan, kulttuurin ja yhteisöllisen toiminnan tukeminen. Hyvinvoiva kuntalainen liikkuu, harrastaa sekä toimii yhdessä muiden asukkaiden kanssa – jokainen tavallaan.

Hyvinvoiva kuntalainen selviytyy arjestaan huomattavasti paremmin, ottaa oman ja lähiympäristön hyvinvoinnin paremmin huomioon sekä säästää näin yhteiskunnan voimavaroja. Maksuton ja vapaa kaupunkitila järjestö- ja harrastustoimintaan, riittävät kuntalaisten liikuntamahdollisuudet sekä tiiviin kaupunkirakenteen lomaan jätettävät viher- ja virkistysalueet ovat esimerkkejä konkreettisista toimista, joilla lisätään kokonaisvaltaista hyvinvointia uudessa Jyväskylässä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Rallit ovat myös mielipiteiden kilpailua




On tullut taas se aika vuodesta, jolloin toisen juhlasta muodostuu toisen painajainen. Jyväskylän Nesteralli jakaa ihmiset niihin, jotka eivät voi sietää ralliviikonloppua ja niihin, jotka odottavat tulevaa viikonloppua vuoden kohokohtana. Toki myös välimuotoja löytyy.

Vastakkaiset näkemykset eivät kuitenkaan kohtaa. Yhdeltä suunnalta kuultavat rallit ovat sieltä ja syvältä argumentit eivät rakenna siltaa kuin eristyksen saarekkeelle. Vastarannalta on aina helppo huudella, mutta asioihin ei vaikuteta nyrkkiä puiden tai nurkkapöydässä jupisten. On pyrittävä aitoon vuorovaikutukseen.

Toisaalta on hämmentävää huomata, että Jyväskylän rallien kritisoiminen leimataan helposti marginaaliseksi purnaamiseksi ja rallien vastustajia soimataan näköalattomuudesta esimerkiksi rallien taloudellisen merkityksen unohtamisen vuoksi. Rallien taloudellinen merkitys Jyväskylän kaupungille sekä niiden kansainvälinen näkyvyys eivät saa kuitenkaan muodostua syytesuojaksi rallien lieveilmiöille sekä terveelle puolesta ja vastaan keskustelulle.

On varsin ongelmallista, jos erilaiset näkemykset eivät edes yritä olla rakentavia toisiaan kohtaan. Asioista voi ja pitääkin olla reilusti eri mieltä, jos aihetta on mutta erimielisyys itsetarkoituksena johtaa kaikkien kannalta vain epätyydyttävään lopputulokseen. Jos joustoa tapahtuisi niin kaasujalka- kuin pedaalipuolellakin, niin erilaiset tavoitteet olisivat varmasti paremmin saavutettavissa.

Itse näen varsin harmillisena sen, että kaunis kaupunkimme muuttuu tulevana viikonloppuna kaatopaikaksi, jossa liian suuri osa rallikansasta käyttäytyy törkeän häiritsevästi. Piittaamattomuus kaupungin säännöistä, kanssaihmisistä ja ympäristöstä leimaa tulevaa viikonloppua, joka käy ilmi esimerkiksi poliisin tilastoista.

Olen erittäin huolestunut siitä, minkälaista esimerkkiä osa rallikansasta näyttää nuorille tehden kohtuuttomasta alkoholinkäytöstä, roskaamisesta, rähinöinnistä ja välinpitämättömyydestä ikään kuin hauskaa ja hyväksyttävää.

Mielikuvien tasolla rallit yhdistetään stereotyyppisesti niin sanottuun äijäilyyn ja kaahailuun. Toisenlaisiakin näkemyksiä toki on, mutta minkälaisesta maailmankuvasta kielii se, että osa ihmisistä odottaa vuoden kohokohtana kolmen päivän sikailua, joka vielä tahdotaan nähdä äijäilyä ja kaahailua edustavana tapahtumana.

On myös hieman erikoista, että ilmastonmuutoskeskustelu otetaan vakavasti kahvipöytäkeskusteluissa ja uutisia katsoessa, mutta kun on omien valintojen aika, niin ollaan mukana kannustamassa omaa suosikkia soratiellä – moottoriurheilu ei ole luontoäidin lempilapsi.

Näkisin tulevana viikonloppuna Jyväskylässä rallien sijasta mieluummin esimerkiksi kansainvälisen nuorisourheilutapahtuman mutta koska asia ei ole mielipiteestäni kiinni, pyrin vaikuttamaan vastuullisemman ralliviikonlopun puolesta. Kenties tulevaisuudessa esimerkiksi nuorisourheilutapahtuma kerää yhtä suuren yleisön kun rallit nykyään, mutta tämä arvo- ja asennemuutos vaati vielä paljon työtä.


-Touko Aalto

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina

Meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuoren huippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.

Suomen vahvuus ja heikkous on työkeskeinen yhteiskunta. On totta, että Suomen menestys ja hyvinvointi lepää paljon riittävän talouskasvun ja työnteon varassa. Ongelmana onkin se, että työvoimaa poltetaan kynttilän molemmista päistä erittäin lyhytnäköisen kvartaalitalouden tehokkuuden nimissä.

En ymmärrä, miten jatkuvasti kasvavat sairauspoissaolot, henkinen, fyysinen ja sosiaalinen pahoinvointi sekä työssä uupuminen nostavat Suomen tuottavuutta, kilpailukykyä ja tehokkuutta saati lisäävät hyvinvointia. Arvopuolella ihmisiä arvioidaan yhä enenevissä määrin työsuoritusten kautta etenkin suhteessa muihin työntekijöihin, jolloin kylvetään eriarvoisuuden siemeniä. On herättävä näkemään, että ihminen on muutakin kuin työntekijä ja ihmisarvoa ei voida mitata ansioluettelon perusteella.

Vanha sanonta hyvästä rengistä mutta huonosta isännästä kiteyttää suomalaisen työyhteiskunnan ongelmaa. Kun suorituskeskeisestä työyhteiskunnasta muodostuu kaiken muun peittävä itseisarvo, yhteiskuntamme oireilee. Se tapa, jolla pyrimme retoriikan tasolla lisäämään hyvinvointia ja onnellisuutta on osaltaan myös syy pahoinvointiin ja onnettomuuteen. Uskon, että paras tapa kehittää Suomen taloudellista kilpailukykyä ja lisätä työvoiman tuottavuutta ja tehokkuutta on ottaa paremmin huomioon ihminen työn takana. Työn tuottavuus ja sitä kautta yhteiskunnan kilpailukyky tarvitsee henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveitä työntekijöitä, jotka jaksavat suoriutua työtehtävistään motivoituneesti.

Konkreettisena esimerkkinä työ- ja talouskasvukeskeisen yhteiskunnan oireista on mielenterveysongelmat. Jatkuva suorittaminen, kilpailu ja menestymisen vaatimus uuvuttaa ihmiset lähtöruutuun. Yksi esimerkki ihmisryhmistä, joita mielenterveysongelmat koettelevat ovat opiskelijat. Meillä on eläkepommin lisäksi opiskelijoiden mielenterveyspommi, jonka sytytyslanka lähenee loppuaan. Yhdessä nämä ilmiöt ovat erittäin huolestuttavia, sillä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläkepommin purkajia.

Tein selvitystä mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Jyväskylässä ja kuulemani vastaukset olivat hälyttäviä. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n tiskillä joudutaan kaikesta auttamishalusta huolimatta valittelemaan, että mielenterveysongelmat lomailevat heinäkuun ajan ja elokuussa on mahdollista varata aika psykologille arviolta kolmen kuukauden päähän. Kunnallinen puoli on vielä kaoottisemmassa kunnossa. Jyväskylän kaupungilla on yksi psykologi työssäkäyville, yksi työttömille ja yksi opiskelijoille, joka ei ota vastaan yliopisto-opiskelijoita ja joka on heinäkuun kesälomalla. Jos opiskelija käy myös töissä, voi hän päästä työssäkäyvien psykologille, jonka ajat ovat syyskuun loppuun asti varattuja ja myöhemmälle ajalle voi ilmoittautua jonottamaan vasta syyskuussa. Monen opiskelijan tilanne ehtii pahentua apua odotellessa ja pahimmassa tapauksessa opinnot ehtivät keskeytymään ja sosiaalinen elämä häiriintymään niin pahasti, että apu tulee syksyn sateiden mukana liian myöhään.

Tilanne on täysin kestämätön ja asiaan on saatava muutos. Nykyinen tilanne johtaa opiskelijan helposti tilastojen jatkoksi. Kaikki väkivalta-, päihde ja mielenterveystilastot osoittavat, että osalla ihmisistä menee yhteiskunnan ennennäkemättömän hyvästä taloustilanteesta huolimatta koko ajan entistä huonommin.

Uskon ja toivon, että syksyn kunnallisvaaleissa vaaditaan vastauksia, miten mielenterveystyöhön saadaan lisättyä varoja. On esimerkiksi käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä, että psykiatrisen hoitolaitosten hoitojaksoja jatkuvasti lyhennetään eivätkä hoitoa tarvitsevat pääse ajoissa hoitoon. Jokainen tietää, mihin tämä saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa, mutta tietävätkö kaikki, mistä tämänkaltaiset ongelmat osittain johtuvat.

Ongelmia ei ratkaista pelkästään lisävaroja kohdistamalla vaan meidän on mentävä itseemme ja mietittävä, mistä yhteiskuntamme oireet kumpuavat. Asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tärkeintä on, että ihmiset tiedostavat erilaisten ilmiöiden väliset yhteydet ja tietävät, minkälaista yhteiskuntaa he ovat omilla valinnoillaan rakentamassa.

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 27.8.2008 : http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mielenterveysongelmat-yhteiskunnan-kuumemittarina(186968).ece


tiistai 22. heinäkuuta 2008

Välittävämpään Jyväskylään



Vihreät pyrkivät rohkeasti herättelemään usein hyvin kaavoihinsa kangistunutta ja routeiselta tuntuvaa poliittista elämää. Mielestämme politiikka on liikaa keskittynyt poliittisen järjestelmän organisaatioiden ympärille ja politiikan syvin olemus on siinä sivussa painunut unohduksiin. Politiikka on elämää, arkea, vastuuta ja välittämistä ja sitä tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, ei pelkästään poliittisen järjestelmän puitteissa. Jokainen meistä on poliitikko.

Meille kyse on siitä, että luonnon monimuotoisuus ja ilmastonsuojelu on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Kaupungin on oltava vastuullinen kuluttaja Pyöräily- ja kävelyväylien toimivuus Jyväskylässä on erittäin tärkeää. Bussilla matkustamisen on oltava helppoa, sujuvaa ja edullista. Myös junaliikenteessä on paljon mahdollisuuksia.


Ihmistä lähellä olevat arjen kysymykset ovat vihreiden tavoitelistan kärjessä. Päivittäisestä elämästä nousevat ongelmat, haasteet kuten myös uudet ideat linjaavat vihreiden toimintaa. Sitoudumme ottamaan vastuuta kunnallisvaaleissa emmekä etäännytä ihmisiä heidän elämänsä tärkeimmistä
asioista.

Meidän mielestämme koulujen ja kirjastojen laadukas toiminta on turvattava. Kaupungissa on oltava runsaasti tilaa viihtyä ilman, että ajanvietosta on maksettava. Me haluamme vehreitä puistoja ja maksuttomia harrastetiloja, joissa niin mummot ja vaarit kuin nuoretkin voivat oikeasti viihtyä.


Tahdomme kannustaa jokaista oman elämänsä päättäjäksi. Kuntalaisilla on oltava myös helppoja väyliä vaikuttaa kunnan asioihin ilman, että ensin on tunnettava pykäläviidakon salat. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja kunnallispolitiikan parhaita ideanikkareita ovat kuntalaiset itse.

Me Vihreissä uskomme ennakoivaan ajatteluun: on järkevämpää ehkäistä ongelmien muodostumista kuin hoitaa niiden seurauksia jälkeenpäin. Kun kaupungissa on mukava liikkua ja ulkoilla, terveysongelmat vähenevät. Oleskelutilojen ja tukiverkostojen tarjoaminen myös heikommin pärjääville vähentää syrjäytymistä ja siitä syntyviä ongelmia.


Vihreiden materiaaliin ja vihreisiin ihmisiin tutustumalla voit saada selville, mitä me ajattelemme juuri sinua kiinnostavista asioista.

Syksyn kunnallisvaalit ovat mahdollisuus kyseenalaistaa, kertoa ja osallistua yhteistalkoisiin, joiden päätteeksi 26.10.2008 uuden Jyväskylän kaupunginvaltuustoon valitaan 75 ihmistä päättämään paikallisista asioista. Kunnallisvaaleissa on kyse siitä, minkälaisen Jyväskylän me kuntalaiset haluamme.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia aaltoja!!!



Touko Aalto Jyväskylän valtuustoon!

Syksyllä käytävissä kuntavaaleissa valitaan uuden Jyväskylän ensimmäinen kaupunginvaltuusto. Touko Aalto on aktiivinen, sitoutunut, rohkea ja tuore vaihtoehto luotsaamaan uutta Jyväskylää piirun verran ihmistä lähemmäksi ympäristöä unohtamatta.

Touko on osoittanut sitoutumista yhteisten asioiden hoitamiseen opiskeluaikanaan niin ainejärjestössä, ylioppilaskunnassa kuin omissa harrastus- ja kaveripiireissään.Touko on 24-vuotias liikuntatieteilijän tavoin urheileva valtio-opin pääaineopiskelija, jolle niin politiikan teoriat kuin käytäntö ovat tulleet tutuksi.

Toukolla on hämmästyttävä kyky nähdä asiat laajemmassa kontekstissaan ja monesta näkökulmasta.Touko Aalto on vaihtoehto meille, jotka haluamme nähdä nuoren, arvoliberaalin, vihreitä arvoja tunnustavan opiskelijan päättämässä Jyväskylän tulevaisuudesta! Go Touko!

-Antti-Jukka Huovila


Toukon sanomaa:

Miten sinä ajattelet?

Syksyn kunnallisvaaleissa meillä on mahdollisuus. Meillä on mahdollisuus ymmärtää, määritellä ja toteuttaa politiikkaa uudella tavalla. Tavalla, joka yhdistää arjen tärkeimmät asiat kunnallistason vaikuttamiseen. Politiikka on tapa ajatella. Kunnallisvaaleissa tuo tapa ajatella kytkeytyy erityisen voimakkaasti arjen kysymyksiin ja uusi Jyväskylä tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia toteuttaa tuota ajattelua. Haastan kaikki mukaan tuohon ajatteluun, jolla vaikutamme yhteiseen Jyväskyläämme.

Politiikka on tässä ja nyt. Se vaikuttaa ja siihen voi vaikuttaa. Politiikan nimeäminen tavaksi ajatella kuvaa mahdollisuutta lähestyä aihetta, kuten sen itse koemme ja tahdomme muille välittää. Politiikka ei rajaudu esimerkiksi kunnanvaltuustoon vaan se on läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Kunnallisvaalit antavat kuitenkin mahdollisuuden kanavoida tuota tapaa ajatella päätöspolitiikkaan, joka on vain yksi osa tapa jäsentää ympärillämme tapahtuvaa politiikkaa.

Politiikassa on pitkälti kysymys siitä, miten tahdomme asioiden näyttäytyvän. Mielikuvat politiikasta syntyvät paljolti tältä pohjalta. Mielestäni on aika nähdä politiikka, kuten itse sen näemme eikä niin, kuten meille se näytetään. Meillä on oikeus ja velvollisuus kertoa asioista tavallamme ja nämä näkemykset tulee saada huomioiduiksi osana keskustelua kaikkiin vaikuttavista asioista.

Vaaleissa voit kertoa näkemyksistäsi äänestämällä, mutta on erityisen tärkeää tiedostaa, että vaalit ovat poliittisen järjestelmän tapa kanavoida ihmisten näkemyksiä yhteisiksi päätöksiksi, ei muodostua politiikan kuvaksi. Politiikka, tapa ajatella, ei rajaudu vaaleihin vaan elämäämme.

Olen ehdolla syksyn kunnallisvaaleissa ja kerron lisää tavastani ajatella muun muassa elokuussa avautuvilla nettisivuillani blogini ohella, lehtikirjoituksissani ja ennen kaikkea ihmisten kanssa käymissäni keskusteluissa.

Tehdään Jyväskylästä näköisemme!

Aika äänestää - ei voisi vähempää kiinnostaa





Jokaisen politiikassa toimivan tulisi ymmärtää syyt otsikon kaltaisten mielipiteiden taustalla. Monet ovat menettäneet uskonsa politiikkaan ja poliittiseen vaikuttamiseen ja vielä useammat eivät ole siihen koskaan uskoneetkaan. Politiikka ei kuitenkaan ole uskon asia.

Viimeaikaiset poliittiset kohut uuniperunoista tekstiviesteihin ovat romahduttaneet äänestäjien luottamuksen poliitikkoihin ja politiikkaan. Eroa politiikasta.com -sivusto olisi nyt varmasti kuumaan valuttaa. Politiikka on kuitenkin aina läsnä elämässämme, halusimme sitä tai emme.


Äänestäjät tuntuvat olevan nyt pakkoavioliitossa politiikan kanssa, johon he eivät usko eivätkä luota. Jos tahdomme saada tämän liiton toimimaan, on pysähdyttävä hetkeksi miettimään, mitä politiikan avioliittoneuvojalla voisi olla sanottavanaan liiton rakoilemisen syistä, sammutetun liekin sytyttämisestä ja toimimattoman liiton uhkista.

Politiikka on monelle kirosana tai asia, mikä tappaa kaiken mielenkiinnon yhteiseen vaikuttamiseen. Samalla ollaan kuitenkin kiinnostuneista monista asioista, jotka ovat poliittisen vaikuttamisen piirissä. Jos politiikka kutsuttaisiin jalkapalloksi tai moottoriurheiluksi, meillä olisi iso liuta innokkaita poliittisia vaikuttajia.

Onko ongelmana sana politiikka. Ei. Ongelma on siinä, miten ymmärrämme politiikan. Jos näkisimme oman arkielämämme valintojen ja esimerkiksi harrastusten ja tärkeinä pitämiemme asioiden yhteyden politiikkaan, olisi meillä huomattavasti enemmän aktiivisuutta politiikassa.


Poliitikot voivat katsoa osaltaan peiliin. Minkä vuoksi kampanjoita tehdään? Minkä vuoksi tahdomme saada ja ylläpitää valtaa? Minkä vuoksi kilpailemme vaaleissa? Usein lähtökohtainen syy tehdä politiikkaa on ensimmäinen uhri poliittisessa kilpailussa, jossa ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain vallan vuoksi. Kun valta on saavutettu, ollaan hyvin kaukana niistä syistä, jonka vuoksi politiikkaa lähdettiin tekemään.

Kestävän parisuhteen on palautettava mieleensä ne päivät, jolloin osapuolet löysivät toisensa ja vaalittava tuon pyhän liiton lupauksia. On liian helppo paeta vaikeita asioita omiin nurkkiinsa keskustelematta ongelmista ja antaa ajan etäännyttää toisistaan. On nähtävä toimiva suhde voimavarana molemmille osapuolille ja antaa aikaa toisilleen jatkuvan syyttelyn ja välinpitämättömyyden sijaan.


Äänestäjistä ei saa muodostua rasitetta poliittiselle järjestelmälle, joka työntää puolisonsa syrjään keskittyen vain omaan eriytyneeseen elämäänsä. Äänestäjät eivät puolestaan saa sysätä kaikkea vastuuta kelvottoman puolison loputtomaan piikkiin vaan otettava vastuu yhteisestä liitosta. Poliittisen järjestelmän ja äänestäjien kulissiavioliitto on suurin uhka toimivalle liitolle, jota demokratiaksikin kutsutaan.

Asiat esitetään kulissiliitossa hymyillen ja kaunistellen pistelevää totuutta peitellen. Tulehtuneen liiton nimissä tehdyt päätökset ovat saanet yleisen hyväksynnän, sillä usko kulisseihin on voimakas. Näennäisesti hyvä suhde jättää ongelmat itämään ja syö yhteistaipaleen edellytyksiä sisältä päin. Näennäisyys on suurinta valehtelua, joka peitetään hymyilyllä ja onnellisen yhteiselon vakuutteluilla.

Onnen näytteleminen ei kuitenkaan lohduta unohdettua ja passivoitua puolisoa, joka tahtoisi kertoa kaikille, millä tolalla liitto on saamatta kuitenkaan ääntänsä kuuluviin. Hymy ei tuo onnea myöskään poliittiselle järjestelmälle, joka tarvitsee puolisonsa tuen olemassaololleen. Vuoropuhelu, ymmärrys ja tukeminen, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä – onnen avaimet ovat meidän käsissämme. Tiedämme, mitä tehdä. Kysymys on tahdosta.

Tulevan syksyn sää?



Kun halutaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon on ennen kaikkea pyrittävä vaikuttamaan siihen arvopohjaan, jolta käytännön politiikka muodostuu. Jos arvo- ja asenneilmastomme olisi avoimempi ja suvaitsevaisempi, olisi myös käytännön politiikkamme erilaista.

Usein arvokysymykset kuitataan taivaanrannanmaalailuksi tai idealistiseksi hapatukseksi. Arvokysymykset ovat kuitenkin erottamaton osa käytännön politiikkaa, sillä juuri arvokysymykset ohjaavat ihmisiä poliittiseen toimintaan ja kaikilla käytännön päätöksillä on jokin arvotausta.

Vaikuttamalla arvo- ja asenneilmastoon voidaan vaikuttaa poikkileikkaavasti koko poliittiseen päätöksentekoketjuun. Yhteen kysymykseen juuttuminen on kuin ei näkisi metsää puilta. Yksittäiset päätökset eivät välttämättä ole ongelma vaan pikemminkin oire ongelmasta, jotka liittyvät arvo- ja asenneilmastoon.

Jos emme pysty vaikuttamaan ongelmaan, yhden oireen ratkaiseminen tuo vain hetkellistä helpotusta, joka jää kymmenen muun oireen jalkoihin. Ongelmat ovat aina osa ongelmaverkostoa, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä. Ongelmien runsauden sarvea ei saada kuriin laput silmillä -politiikalla vain muutamiin asioihin keskittyen vaan kokonaisvaltaisen käsittelyn kautta.

Tulevissa vaaleissa olemme kaikki vaikuttamassa tulevan syksyn poliittiseen säähän ja siihen ilmastoon, jossa arkemme kysymyksiä käsitellään. Tälle ilmastonmuutokselle on tarvetta.

Valitulle politiikalle ei ole vaihtoehtoja?

Politiikan byrokratisoituminen hengittää otsikon lauseesta. Politiikka esitetään usein omana erillisenä sektorinaan ja poliittinen päätöksenteko lausutaan puhtaan tekniseksi ja taloudelliseksi toiminnaksi. Kaikki kuorrutetaan vielä lauseella "Vastakkainasettelun aika on ohi".

Asioiden esittäminen epäpoliittisiksi kysymyksiksi on mitä suurinta poliittista vaikuttamista. Poliittinen vaikuttaminen on voimakkainta asioissa, jotka koetaan epäpoliittisiksi. Politiikan byrokratisoituminen epäpolitisoi arjen tärkeimmät kysymykset etäännyttäen ihmiset näkemästä politiikan vaikutuksia omaan elämäänsä.

Yksi ongelma on itsessään sana politiikka - tarkemmin, miten se ymmärretään. Näin siksi, että sana politiikka tuo mieleemme mitä moninaisimpia tuotettuja mielleyhtymiä, jotka etäännyttävät sanan alkuperäisen merkityksen siitä, mitä sillä ymmärretään nykyään. Luonnollisesti politiikan rikkaus on se, että käsite elää ja liikkuu vastaamaan aikaansa, mutta tällä hetkellä politiikka voidaan nähdä pikemminkin byrokratisaation monopolina, joka tulisi pystyä murtamaan.

Jos puhuisimme sanan politiikka sijaan vaikka yhteistalkoista tai ajatusverstaasta, niin ihmiset ehkä liittäisivät tärkeinä pitämänsä asiansa tähän sanaan ja näkisivät sen asiana, johon voi vaikuttaa. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten politiikka nähdään, koetaan ja ymmärretään. Ihmisten turhautumisen, etääntymisen ja vaikuttamattomuuden tunteen ja politiikan byrokratisoitumisen välillä on nähtävissä selvä yhteys.

Tarvitaan vastakkainasettelua, mitä erilaisempia näkemyksiä ja arjen kysymysten näkemistä poliittisina teemoina. Politiikka on politisoitunut aivan liian pitkään omat teemansa. Onkin aika politisoida itseämme lähellä olevat teemat ja puhua niiden parissa vaikuttamisesta politiikkana.