keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Rallit ovat myös mielipiteiden kilpailua




On tullut taas se aika vuodesta, jolloin toisen juhlasta muodostuu toisen painajainen. Jyväskylän Nesteralli jakaa ihmiset niihin, jotka eivät voi sietää ralliviikonloppua ja niihin, jotka odottavat tulevaa viikonloppua vuoden kohokohtana. Toki myös välimuotoja löytyy.

Vastakkaiset näkemykset eivät kuitenkaan kohtaa. Yhdeltä suunnalta kuultavat rallit ovat sieltä ja syvältä argumentit eivät rakenna siltaa kuin eristyksen saarekkeelle. Vastarannalta on aina helppo huudella, mutta asioihin ei vaikuteta nyrkkiä puiden tai nurkkapöydässä jupisten. On pyrittävä aitoon vuorovaikutukseen.

Toisaalta on hämmentävää huomata, että Jyväskylän rallien kritisoiminen leimataan helposti marginaaliseksi purnaamiseksi ja rallien vastustajia soimataan näköalattomuudesta esimerkiksi rallien taloudellisen merkityksen unohtamisen vuoksi. Rallien taloudellinen merkitys Jyväskylän kaupungille sekä niiden kansainvälinen näkyvyys eivät saa kuitenkaan muodostua syytesuojaksi rallien lieveilmiöille sekä terveelle puolesta ja vastaan keskustelulle.

On varsin ongelmallista, jos erilaiset näkemykset eivät edes yritä olla rakentavia toisiaan kohtaan. Asioista voi ja pitääkin olla reilusti eri mieltä, jos aihetta on mutta erimielisyys itsetarkoituksena johtaa kaikkien kannalta vain epätyydyttävään lopputulokseen. Jos joustoa tapahtuisi niin kaasujalka- kuin pedaalipuolellakin, niin erilaiset tavoitteet olisivat varmasti paremmin saavutettavissa.

Itse näen varsin harmillisena sen, että kaunis kaupunkimme muuttuu tulevana viikonloppuna kaatopaikaksi, jossa liian suuri osa rallikansasta käyttäytyy törkeän häiritsevästi. Piittaamattomuus kaupungin säännöistä, kanssaihmisistä ja ympäristöstä leimaa tulevaa viikonloppua, joka käy ilmi esimerkiksi poliisin tilastoista.

Olen erittäin huolestunut siitä, minkälaista esimerkkiä osa rallikansasta näyttää nuorille tehden kohtuuttomasta alkoholinkäytöstä, roskaamisesta, rähinöinnistä ja välinpitämättömyydestä ikään kuin hauskaa ja hyväksyttävää.

Mielikuvien tasolla rallit yhdistetään stereotyyppisesti niin sanottuun äijäilyyn ja kaahailuun. Toisenlaisiakin näkemyksiä toki on, mutta minkälaisesta maailmankuvasta kielii se, että osa ihmisistä odottaa vuoden kohokohtana kolmen päivän sikailua, joka vielä tahdotaan nähdä äijäilyä ja kaahailua edustavana tapahtumana.

On myös hieman erikoista, että ilmastonmuutoskeskustelu otetaan vakavasti kahvipöytäkeskusteluissa ja uutisia katsoessa, mutta kun on omien valintojen aika, niin ollaan mukana kannustamassa omaa suosikkia soratiellä – moottoriurheilu ei ole luontoäidin lempilapsi.

Näkisin tulevana viikonloppuna Jyväskylässä rallien sijasta mieluummin esimerkiksi kansainvälisen nuorisourheilutapahtuman mutta koska asia ei ole mielipiteestäni kiinni, pyrin vaikuttamaan vastuullisemman ralliviikonlopun puolesta. Kenties tulevaisuudessa esimerkiksi nuorisourheilutapahtuma kerää yhtä suuren yleisön kun rallit nykyään, mutta tämä arvo- ja asennemuutos vaati vielä paljon työtä.


-Touko Aalto

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina

Meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuoren huippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.

Suomen vahvuus ja heikkous on työkeskeinen yhteiskunta. On totta, että Suomen menestys ja hyvinvointi lepää paljon riittävän talouskasvun ja työnteon varassa. Ongelmana onkin se, että työvoimaa poltetaan kynttilän molemmista päistä erittäin lyhytnäköisen kvartaalitalouden tehokkuuden nimissä.

En ymmärrä, miten jatkuvasti kasvavat sairauspoissaolot, henkinen, fyysinen ja sosiaalinen pahoinvointi sekä työssä uupuminen nostavat Suomen tuottavuutta, kilpailukykyä ja tehokkuutta saati lisäävät hyvinvointia. Arvopuolella ihmisiä arvioidaan yhä enenevissä määrin työsuoritusten kautta etenkin suhteessa muihin työntekijöihin, jolloin kylvetään eriarvoisuuden siemeniä. On herättävä näkemään, että ihminen on muutakin kuin työntekijä ja ihmisarvoa ei voida mitata ansioluettelon perusteella.

Vanha sanonta hyvästä rengistä mutta huonosta isännästä kiteyttää suomalaisen työyhteiskunnan ongelmaa. Kun suorituskeskeisestä työyhteiskunnasta muodostuu kaiken muun peittävä itseisarvo, yhteiskuntamme oireilee. Se tapa, jolla pyrimme retoriikan tasolla lisäämään hyvinvointia ja onnellisuutta on osaltaan myös syy pahoinvointiin ja onnettomuuteen. Uskon, että paras tapa kehittää Suomen taloudellista kilpailukykyä ja lisätä työvoiman tuottavuutta ja tehokkuutta on ottaa paremmin huomioon ihminen työn takana. Työn tuottavuus ja sitä kautta yhteiskunnan kilpailukyky tarvitsee henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveitä työntekijöitä, jotka jaksavat suoriutua työtehtävistään motivoituneesti.

Konkreettisena esimerkkinä työ- ja talouskasvukeskeisen yhteiskunnan oireista on mielenterveysongelmat. Jatkuva suorittaminen, kilpailu ja menestymisen vaatimus uuvuttaa ihmiset lähtöruutuun. Yksi esimerkki ihmisryhmistä, joita mielenterveysongelmat koettelevat ovat opiskelijat. Meillä on eläkepommin lisäksi opiskelijoiden mielenterveyspommi, jonka sytytyslanka lähenee loppuaan. Yhdessä nämä ilmiöt ovat erittäin huolestuttavia, sillä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläkepommin purkajia.

Tein selvitystä mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Jyväskylässä ja kuulemani vastaukset olivat hälyttäviä. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n tiskillä joudutaan kaikesta auttamishalusta huolimatta valittelemaan, että mielenterveysongelmat lomailevat heinäkuun ajan ja elokuussa on mahdollista varata aika psykologille arviolta kolmen kuukauden päähän. Kunnallinen puoli on vielä kaoottisemmassa kunnossa. Jyväskylän kaupungilla on yksi psykologi työssäkäyville, yksi työttömille ja yksi opiskelijoille, joka ei ota vastaan yliopisto-opiskelijoita ja joka on heinäkuun kesälomalla. Jos opiskelija käy myös töissä, voi hän päästä työssäkäyvien psykologille, jonka ajat ovat syyskuun loppuun asti varattuja ja myöhemmälle ajalle voi ilmoittautua jonottamaan vasta syyskuussa. Monen opiskelijan tilanne ehtii pahentua apua odotellessa ja pahimmassa tapauksessa opinnot ehtivät keskeytymään ja sosiaalinen elämä häiriintymään niin pahasti, että apu tulee syksyn sateiden mukana liian myöhään.

Tilanne on täysin kestämätön ja asiaan on saatava muutos. Nykyinen tilanne johtaa opiskelijan helposti tilastojen jatkoksi. Kaikki väkivalta-, päihde ja mielenterveystilastot osoittavat, että osalla ihmisistä menee yhteiskunnan ennennäkemättömän hyvästä taloustilanteesta huolimatta koko ajan entistä huonommin.

Uskon ja toivon, että syksyn kunnallisvaaleissa vaaditaan vastauksia, miten mielenterveystyöhön saadaan lisättyä varoja. On esimerkiksi käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä, että psykiatrisen hoitolaitosten hoitojaksoja jatkuvasti lyhennetään eivätkä hoitoa tarvitsevat pääse ajoissa hoitoon. Jokainen tietää, mihin tämä saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa, mutta tietävätkö kaikki, mistä tämänkaltaiset ongelmat osittain johtuvat.

Ongelmia ei ratkaista pelkästään lisävaroja kohdistamalla vaan meidän on mentävä itseemme ja mietittävä, mistä yhteiskuntamme oireet kumpuavat. Asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tärkeintä on, että ihmiset tiedostavat erilaisten ilmiöiden väliset yhteydet ja tietävät, minkälaista yhteiskuntaa he ovat omilla valinnoillaan rakentamassa.

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 27.8.2008 : http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mielenterveysongelmat-yhteiskunnan-kuumemittarina(186968).ece


tiistai 22. heinäkuuta 2008

Välittävämpään Jyväskylään



Vihreät pyrkivät rohkeasti herättelemään usein hyvin kaavoihinsa kangistunutta ja routeiselta tuntuvaa poliittista elämää. Mielestämme politiikka on liikaa keskittynyt poliittisen järjestelmän organisaatioiden ympärille ja politiikan syvin olemus on siinä sivussa painunut unohduksiin. Politiikka on elämää, arkea, vastuuta ja välittämistä ja sitä tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, ei pelkästään poliittisen järjestelmän puitteissa. Jokainen meistä on poliitikko.

Meille kyse on siitä, että luonnon monimuotoisuus ja ilmastonsuojelu on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Kaupungin on oltava vastuullinen kuluttaja Pyöräily- ja kävelyväylien toimivuus Jyväskylässä on erittäin tärkeää. Bussilla matkustamisen on oltava helppoa, sujuvaa ja edullista. Myös junaliikenteessä on paljon mahdollisuuksia.


Ihmistä lähellä olevat arjen kysymykset ovat vihreiden tavoitelistan kärjessä. Päivittäisestä elämästä nousevat ongelmat, haasteet kuten myös uudet ideat linjaavat vihreiden toimintaa. Sitoudumme ottamaan vastuuta kunnallisvaaleissa emmekä etäännytä ihmisiä heidän elämänsä tärkeimmistä
asioista.

Meidän mielestämme koulujen ja kirjastojen laadukas toiminta on turvattava. Kaupungissa on oltava runsaasti tilaa viihtyä ilman, että ajanvietosta on maksettava. Me haluamme vehreitä puistoja ja maksuttomia harrastetiloja, joissa niin mummot ja vaarit kuin nuoretkin voivat oikeasti viihtyä.


Tahdomme kannustaa jokaista oman elämänsä päättäjäksi. Kuntalaisilla on oltava myös helppoja väyliä vaikuttaa kunnan asioihin ilman, että ensin on tunnettava pykäläviidakon salat. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja kunnallispolitiikan parhaita ideanikkareita ovat kuntalaiset itse.

Me Vihreissä uskomme ennakoivaan ajatteluun: on järkevämpää ehkäistä ongelmien muodostumista kuin hoitaa niiden seurauksia jälkeenpäin. Kun kaupungissa on mukava liikkua ja ulkoilla, terveysongelmat vähenevät. Oleskelutilojen ja tukiverkostojen tarjoaminen myös heikommin pärjääville vähentää syrjäytymistä ja siitä syntyviä ongelmia.


Vihreiden materiaaliin ja vihreisiin ihmisiin tutustumalla voit saada selville, mitä me ajattelemme juuri sinua kiinnostavista asioista.

Syksyn kunnallisvaalit ovat mahdollisuus kyseenalaistaa, kertoa ja osallistua yhteistalkoisiin, joiden päätteeksi 26.10.2008 uuden Jyväskylän kaupunginvaltuustoon valitaan 75 ihmistä päättämään paikallisista asioista. Kunnallisvaaleissa on kyse siitä, minkälaisen Jyväskylän me kuntalaiset haluamme.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia aaltoja!!!



Touko Aalto Jyväskylän valtuustoon!

Syksyllä käytävissä kuntavaaleissa valitaan uuden Jyväskylän ensimmäinen kaupunginvaltuusto. Touko Aalto on aktiivinen, sitoutunut, rohkea ja tuore vaihtoehto luotsaamaan uutta Jyväskylää piirun verran ihmistä lähemmäksi ympäristöä unohtamatta.

Touko on osoittanut sitoutumista yhteisten asioiden hoitamiseen opiskeluaikanaan niin ainejärjestössä, ylioppilaskunnassa kuin omissa harrastus- ja kaveripiireissään.Touko on 24-vuotias liikuntatieteilijän tavoin urheileva valtio-opin pääaineopiskelija, jolle niin politiikan teoriat kuin käytäntö ovat tulleet tutuksi.

Toukolla on hämmästyttävä kyky nähdä asiat laajemmassa kontekstissaan ja monesta näkökulmasta.Touko Aalto on vaihtoehto meille, jotka haluamme nähdä nuoren, arvoliberaalin, vihreitä arvoja tunnustavan opiskelijan päättämässä Jyväskylän tulevaisuudesta! Go Touko!

-Antti-Jukka Huovila


Toukon sanomaa:

Miten sinä ajattelet?

Syksyn kunnallisvaaleissa meillä on mahdollisuus. Meillä on mahdollisuus ymmärtää, määritellä ja toteuttaa politiikkaa uudella tavalla. Tavalla, joka yhdistää arjen tärkeimmät asiat kunnallistason vaikuttamiseen. Politiikka on tapa ajatella. Kunnallisvaaleissa tuo tapa ajatella kytkeytyy erityisen voimakkaasti arjen kysymyksiin ja uusi Jyväskylä tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia toteuttaa tuota ajattelua. Haastan kaikki mukaan tuohon ajatteluun, jolla vaikutamme yhteiseen Jyväskyläämme.

Politiikka on tässä ja nyt. Se vaikuttaa ja siihen voi vaikuttaa. Politiikan nimeäminen tavaksi ajatella kuvaa mahdollisuutta lähestyä aihetta, kuten sen itse koemme ja tahdomme muille välittää. Politiikka ei rajaudu esimerkiksi kunnanvaltuustoon vaan se on läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Kunnallisvaalit antavat kuitenkin mahdollisuuden kanavoida tuota tapaa ajatella päätöspolitiikkaan, joka on vain yksi osa tapa jäsentää ympärillämme tapahtuvaa politiikkaa.

Politiikassa on pitkälti kysymys siitä, miten tahdomme asioiden näyttäytyvän. Mielikuvat politiikasta syntyvät paljolti tältä pohjalta. Mielestäni on aika nähdä politiikka, kuten itse sen näemme eikä niin, kuten meille se näytetään. Meillä on oikeus ja velvollisuus kertoa asioista tavallamme ja nämä näkemykset tulee saada huomioiduiksi osana keskustelua kaikkiin vaikuttavista asioista.

Vaaleissa voit kertoa näkemyksistäsi äänestämällä, mutta on erityisen tärkeää tiedostaa, että vaalit ovat poliittisen järjestelmän tapa kanavoida ihmisten näkemyksiä yhteisiksi päätöksiksi, ei muodostua politiikan kuvaksi. Politiikka, tapa ajatella, ei rajaudu vaaleihin vaan elämäämme.

Olen ehdolla syksyn kunnallisvaaleissa ja kerron lisää tavastani ajatella muun muassa elokuussa avautuvilla nettisivuillani blogini ohella, lehtikirjoituksissani ja ennen kaikkea ihmisten kanssa käymissäni keskusteluissa.

Tehdään Jyväskylästä näköisemme!

Aika äänestää - ei voisi vähempää kiinnostaa





Jokaisen politiikassa toimivan tulisi ymmärtää syyt otsikon kaltaisten mielipiteiden taustalla. Monet ovat menettäneet uskonsa politiikkaan ja poliittiseen vaikuttamiseen ja vielä useammat eivät ole siihen koskaan uskoneetkaan. Politiikka ei kuitenkaan ole uskon asia.

Viimeaikaiset poliittiset kohut uuniperunoista tekstiviesteihin ovat romahduttaneet äänestäjien luottamuksen poliitikkoihin ja politiikkaan. Eroa politiikasta.com -sivusto olisi nyt varmasti kuumaan valuttaa. Politiikka on kuitenkin aina läsnä elämässämme, halusimme sitä tai emme.


Äänestäjät tuntuvat olevan nyt pakkoavioliitossa politiikan kanssa, johon he eivät usko eivätkä luota. Jos tahdomme saada tämän liiton toimimaan, on pysähdyttävä hetkeksi miettimään, mitä politiikan avioliittoneuvojalla voisi olla sanottavanaan liiton rakoilemisen syistä, sammutetun liekin sytyttämisestä ja toimimattoman liiton uhkista.

Politiikka on monelle kirosana tai asia, mikä tappaa kaiken mielenkiinnon yhteiseen vaikuttamiseen. Samalla ollaan kuitenkin kiinnostuneista monista asioista, jotka ovat poliittisen vaikuttamisen piirissä. Jos politiikka kutsuttaisiin jalkapalloksi tai moottoriurheiluksi, meillä olisi iso liuta innokkaita poliittisia vaikuttajia.

Onko ongelmana sana politiikka. Ei. Ongelma on siinä, miten ymmärrämme politiikan. Jos näkisimme oman arkielämämme valintojen ja esimerkiksi harrastusten ja tärkeinä pitämiemme asioiden yhteyden politiikkaan, olisi meillä huomattavasti enemmän aktiivisuutta politiikassa.


Poliitikot voivat katsoa osaltaan peiliin. Minkä vuoksi kampanjoita tehdään? Minkä vuoksi tahdomme saada ja ylläpitää valtaa? Minkä vuoksi kilpailemme vaaleissa? Usein lähtökohtainen syy tehdä politiikkaa on ensimmäinen uhri poliittisessa kilpailussa, jossa ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain vallan vuoksi. Kun valta on saavutettu, ollaan hyvin kaukana niistä syistä, jonka vuoksi politiikkaa lähdettiin tekemään.

Kestävän parisuhteen on palautettava mieleensä ne päivät, jolloin osapuolet löysivät toisensa ja vaalittava tuon pyhän liiton lupauksia. On liian helppo paeta vaikeita asioita omiin nurkkiinsa keskustelematta ongelmista ja antaa ajan etäännyttää toisistaan. On nähtävä toimiva suhde voimavarana molemmille osapuolille ja antaa aikaa toisilleen jatkuvan syyttelyn ja välinpitämättömyyden sijaan.


Äänestäjistä ei saa muodostua rasitetta poliittiselle järjestelmälle, joka työntää puolisonsa syrjään keskittyen vain omaan eriytyneeseen elämäänsä. Äänestäjät eivät puolestaan saa sysätä kaikkea vastuuta kelvottoman puolison loputtomaan piikkiin vaan otettava vastuu yhteisestä liitosta. Poliittisen järjestelmän ja äänestäjien kulissiavioliitto on suurin uhka toimivalle liitolle, jota demokratiaksikin kutsutaan.

Asiat esitetään kulissiliitossa hymyillen ja kaunistellen pistelevää totuutta peitellen. Tulehtuneen liiton nimissä tehdyt päätökset ovat saanet yleisen hyväksynnän, sillä usko kulisseihin on voimakas. Näennäisesti hyvä suhde jättää ongelmat itämään ja syö yhteistaipaleen edellytyksiä sisältä päin. Näennäisyys on suurinta valehtelua, joka peitetään hymyilyllä ja onnellisen yhteiselon vakuutteluilla.

Onnen näytteleminen ei kuitenkaan lohduta unohdettua ja passivoitua puolisoa, joka tahtoisi kertoa kaikille, millä tolalla liitto on saamatta kuitenkaan ääntänsä kuuluviin. Hymy ei tuo onnea myöskään poliittiselle järjestelmälle, joka tarvitsee puolisonsa tuen olemassaololleen. Vuoropuhelu, ymmärrys ja tukeminen, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä – onnen avaimet ovat meidän käsissämme. Tiedämme, mitä tehdä. Kysymys on tahdosta.

Tulevan syksyn sää?



Kun halutaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon on ennen kaikkea pyrittävä vaikuttamaan siihen arvopohjaan, jolta käytännön politiikka muodostuu. Jos arvo- ja asenneilmastomme olisi avoimempi ja suvaitsevaisempi, olisi myös käytännön politiikkamme erilaista.

Usein arvokysymykset kuitataan taivaanrannanmaalailuksi tai idealistiseksi hapatukseksi. Arvokysymykset ovat kuitenkin erottamaton osa käytännön politiikkaa, sillä juuri arvokysymykset ohjaavat ihmisiä poliittiseen toimintaan ja kaikilla käytännön päätöksillä on jokin arvotausta.

Vaikuttamalla arvo- ja asenneilmastoon voidaan vaikuttaa poikkileikkaavasti koko poliittiseen päätöksentekoketjuun. Yhteen kysymykseen juuttuminen on kuin ei näkisi metsää puilta. Yksittäiset päätökset eivät välttämättä ole ongelma vaan pikemminkin oire ongelmasta, jotka liittyvät arvo- ja asenneilmastoon.

Jos emme pysty vaikuttamaan ongelmaan, yhden oireen ratkaiseminen tuo vain hetkellistä helpotusta, joka jää kymmenen muun oireen jalkoihin. Ongelmat ovat aina osa ongelmaverkostoa, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä. Ongelmien runsauden sarvea ei saada kuriin laput silmillä -politiikalla vain muutamiin asioihin keskittyen vaan kokonaisvaltaisen käsittelyn kautta.

Tulevissa vaaleissa olemme kaikki vaikuttamassa tulevan syksyn poliittiseen säähän ja siihen ilmastoon, jossa arkemme kysymyksiä käsitellään. Tälle ilmastonmuutokselle on tarvetta.

Valitulle politiikalle ei ole vaihtoehtoja?

Politiikan byrokratisoituminen hengittää otsikon lauseesta. Politiikka esitetään usein omana erillisenä sektorinaan ja poliittinen päätöksenteko lausutaan puhtaan tekniseksi ja taloudelliseksi toiminnaksi. Kaikki kuorrutetaan vielä lauseella "Vastakkainasettelun aika on ohi".

Asioiden esittäminen epäpoliittisiksi kysymyksiksi on mitä suurinta poliittista vaikuttamista. Poliittinen vaikuttaminen on voimakkainta asioissa, jotka koetaan epäpoliittisiksi. Politiikan byrokratisoituminen epäpolitisoi arjen tärkeimmät kysymykset etäännyttäen ihmiset näkemästä politiikan vaikutuksia omaan elämäänsä.

Yksi ongelma on itsessään sana politiikka - tarkemmin, miten se ymmärretään. Näin siksi, että sana politiikka tuo mieleemme mitä moninaisimpia tuotettuja mielleyhtymiä, jotka etäännyttävät sanan alkuperäisen merkityksen siitä, mitä sillä ymmärretään nykyään. Luonnollisesti politiikan rikkaus on se, että käsite elää ja liikkuu vastaamaan aikaansa, mutta tällä hetkellä politiikka voidaan nähdä pikemminkin byrokratisaation monopolina, joka tulisi pystyä murtamaan.

Jos puhuisimme sanan politiikka sijaan vaikka yhteistalkoista tai ajatusverstaasta, niin ihmiset ehkä liittäisivät tärkeinä pitämänsä asiansa tähän sanaan ja näkisivät sen asiana, johon voi vaikuttaa. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten politiikka nähdään, koetaan ja ymmärretään. Ihmisten turhautumisen, etääntymisen ja vaikuttamattomuuden tunteen ja politiikan byrokratisoitumisen välillä on nähtävissä selvä yhteys.

Tarvitaan vastakkainasettelua, mitä erilaisempia näkemyksiä ja arjen kysymysten näkemistä poliittisina teemoina. Politiikka on politisoitunut aivan liian pitkään omat teemansa. Onkin aika politisoida itseämme lähellä olevat teemat ja puhua niiden parissa vaikuttamisesta politiikkana.