Moderni poliittinen ajattelu pohjautuu monilta keskeisiltä osin politiikan klassisiin teorioihin. Suosittelen kaikille vihreän politiikan tilaa pohtiville Machiavellin Ruhtinasta, Sun Tzun Sodankäynnin taitoa sekä Carl Von Clausewitzin kirjaa Sodankäynnistä.
Tahdon nostaa esiin viimeisimmästä mainitsemastani teoksesta muutamia huomioita käynnissä olevaan keskusteluun vihreiden tilasta. Carl Von Clausewitzin mukaan sota on vain osa poliittista kanssakäymistä eikä siis lainkaan itsenäinen ilmiö. Kokonaisuus on politiikkaa, sota on vain poliittisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamista toisin, eli väkivaltaisin keinoin. Poliitikolla ja strategialla pitää olla yleiskäsitys kokonaistilanteesta. Selvät ja tarkasti harkitut periaatteet tarjoavat keinoja, joilla voi saada otteen sodasta käyttäen hyödyksi historiallisen kokemuksen tiivistettyä ydinsisältöä. Käsitän tässä kontekstissa valta- ja vaalitaistelun sotana.
Clausewitz sanoo: ” Sota ei ole sokea intohimon purkaus, vaan sitä hallitsee poliittinen tavoite, tämän suuruudesta tietysti riippuu, miten suuria uhrauksia me olemme valmiit tekemään sen saavuttamiseksi.” Tämä ei koske pelkästään uhrauksien määrää, vaan myös niiden kestoa. Heti kun
voimia vaaditaan niin paljon, ettei poliittinen tavoite enää riitä vastapainoksi, tavoitteesta on luovuttava ja tämän seurauksena solmittava rauha.” Kuinka suuria uhrauksia vihreät ovat valmiita tekemään poliittisen tavoitteensa vuoksi? Uhrauksien määrällä käsitän muun muassa ajankohtaiset
asiat Lex Nokian ja yliopistolain; uhrauksien kestolla vastaavien uhrauksien yhä kiihtyvää määrää tulevaisuudessa, joista myös Vihreä Lanka uutisoi viime viikon numerossaan 27.2.2009. Jos uhrauksien määrässä ei ole vielä koettu kipukynnyksen ylittyvän ja poliittinen tavoite nähdään yhä uhrauksia suurempana, niin missä menee raja?
Poliittisen näkökulman alistaminen sotilaallisen näkökannanensisijaisuuteen olisi järjenvastaista, sillä politiikkahan on saanutsodan aikaan. Kokonaisuuden alistaminen osatekijöille on kohtalokas virhe.Poliittisia tavoitteita palvelevan sodan yksi merkittävimmistä huomioitavista asioista on se, että ensimmäistäkään askelta ei pidä ottaa ajattelematta millainen on viimeinen askel. Näin myös politiikassa. Onko vihreiden puoluejohto harkinnut tarkkaan ensimmäisen askeleensa ennen kuin
se on ajatellut millainen on viimeinen askel?
Uskon ja toivon näin, mutta uskallan myös keskustella ääneen, sillä pohdittu kritiikki on parasta palautetta. Jokaisen vihreän poliitikon on syytä miettiä, minkä vuoksi kampanjoita tehdään ja minkä vuoksi kilpailemme vaaleissa? Minkä vuoksi tahdomme saada ja ylläpitää valtaa? Usein lähtökohtainen syy tehdä politiikkaa on ensimmäinen uhri poliittisessa kilpailussa, jossa ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain vallan vuoksi. Kun valta on saavutettu, ollaan hyvin kaukana niistä syistä, jonka vuoksi politiikkaa lähdettiin tekemään. Lastaan puolustava vanhempi vastaa liian usein kaikkeen kritiikkiin, että eihän meidän lapsi.
Touko Aalto
Valtio-opin pääaineopiskelija ja vihreä poliitikko Jyväskylästä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Pakko olla samaa mieltä kanssasi strategiasta ja politiikan kokonaisuuksien hahmotamisesta. Vihreiden suhteesta Lex Nokiaan ja muutamaan muuhunkin asiaan olen hieman hämilläni. Tosin ymmärrän, etä Vihreissä on paljon laajempi skaala eri tavalla ajattelevia ihmisiä kuin esim. meissä puhavihreissä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että parin viimisen vuoden aikana vihreä politiikka on ikävä kyllä liukunut lähemmäs oikeata laitaa. Olen kuunnellut sinun sosiaalipoliittisia ajatuksiasi,ja ne ovat mielestäni paljon lähempänä sitä linjaa, jonka vihreä liike linjasi silloin alkuvuosinaan. Ja olen iloinen sinun raikkaista ajatuksista, mutta aika usein harmistelen Vihreiden hallituspolitiikkaa. Vesku
Lähetä kommentti