Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtama talousneuvoston työryhmän on nostanut useita kertoja esiin aiheellisen huolen Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.
”Työllisyysasteen nostaminen vaatii työttömyyden alentamisen lisäksi ihmisten työuran jatkamista keskimäärin kahdella vuodella sekä alku- että loppupäästä.”, toteaa Sailas Talousanomissa 22.1.2009. Hallituksen vaalikauden puolivälin politiikkariihessä tehty päätös eläkeiän nostamisesta 65-ikävuoteen on yksi avaus tilanteeseen, mutta etenkin nuorten tilanne on jäänyt kokonaiskeskustelussa liiaksi varjoon.
Sailaksen työryhmä hakeekin nyt ensi sijassa keinoja saada nuoret aikaisemmin työelämään: ”Suomalaisnuoret aloittavat yliopisto-opinnot keskimäärin kolme vuotta ylioppilastutkinnon jälkeen ja opintoalojen vaihtaminen sekä opintojen viivästyttäminen tuovat suomalaisnuoret muita myöhemmin työelämään”, Sailas summaa.
Rakennetyöttömyyden alentamisessa työryhmä painottaa nuorten työttömyyden ja varhaisen syrjäytymisen ehkäisyä.
Nykyisessä tilanteessa painotus on erittäin aiheellinen, sillä Sailas arvioi YLEn uutisissa jo syksyllä 12.9.2008, että ”suomalaisista 16–24 ikäisistä nuorista jopa 95 000 on heikossa tilassa. Heistä 40 000 on täysin yhteiskunnan ulkopuolella syrjäytyneinä. Syrjäytyneiden nuorten määrä lähentelee yhtä kokonaista ikäluokkaa, joita ei löydy työ- eikä opiskelupaikoilta”.
Nykyiseen tilanteeseen tarvitaan välittömiä ja rakenteellisia ratkaisuita ja ennen kaikkea työllisyyteen tukevia toimenpiteitä, jotka voidaan melko pienillä panostuksilla saada ruokkimaan itseänsä positiivisesti.
Riittävän aikaisin ja oikein kohdennettu opinto- ja työelämäohjaus on yksi rakenteellinen tapa edistää nuorten nopeampaa siirtymistä työelämään.
Terveydenhuollon ja oppilaitosten välisen tiiviimmän yhteistyön kautta voidaan ylläpitää opiskelijankokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä kautta ennaltaehkäistä huolestuttavaa syrjäytymiskehitystä.
Mielenterveystarkastukset tulee saada osaksi terveystarkastuksia yläasteelta lähtien ja akuutteihin ongelmiin on pystyttävä tarjoamaan mielenterveyspuolen välittömät ensikäynnit. Tiedotukseen on tulossa aloitteestani parannusta jokaisella Jyväskylän terveyskeskuksella jaettavan mielenterveyspuolen hoito-oppaan muodossa, mutta tämä on vain ongelman laastarointia.
Henkisesi, fyysisesti ja sosiaalisesti terve nuori on parhaimmaimmassa tapauksessa koko huoltosuhteen ratkaiseva lenkki, mutta henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti pahoinvoiva nuori on inhimillisen kärsimyksen ohella uhka koko yhteiskunnan toimivuudelle.
Huonoksi koettu opiskeluote on vahvasti yhteydessä vääräksi koettuun opiskelualaan, riittämättömään opiskeluohjaukseen ja kuulumattomuuteen opiskeluun liittyvään ryhmään, joka johtaa helposti negatiiviseen arvioon omista ja voimista ja kyvyistä sekä johtaa moninaiseen oireiluun.
Edellä esiin tuodotu ajatukset tarvitsevat toteutuakseen sosiaalisia investointeja. 1990-luvun laman negatiiviset investoinnit olivat osoitus, miten sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset mahdollistavat parhaimmillaan lyhyen aikavälin säästöjä, joista maksetaan moninkertaisesti useiden sukupolvien ajan. Meillä on mahdollisuus ottaa virheistä opiksi.
Sosiaalisten investointien vastustaminen kustannusyistä on luokatonta matematiikkaa. Kuinka paljon kalliimpaa on, että nuori on syrjääntynyt yhteiskunnasta tai elää passiivisesti vain yhteiskunnan tukiverkostojen kierteessä kuin, että nuori olisi fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti terve ja opiskelu- ja työkykyinen.
Yhden euron investointi tänään ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveyshuoltoon on 100 euron säästö huomenna. Käänteisesti, yhden euron säästäminen tänään voi johtaa 100 euron yhteiskunnallisiin kustannuksiin huomenna.
-Touko Aalto, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, perusturvalautakunnan jäsen sekä työllisyyjaoston vpj
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti