keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Mielenterveysongelmat yhteiskunnan kuumemittarina

Meidän tulee pysähtyä näkemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään edes hetkeksi sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Myyrmäen, Jokelan ja Keravan tragediat ovat jäävuoren huippu siitä kehityssuunnasta, jonka olemme hiljaa hyväksyneet.

Suomen vahvuus ja heikkous on työkeskeinen yhteiskunta. On totta, että Suomen menestys ja hyvinvointi lepää paljon riittävän talouskasvun ja työnteon varassa. Ongelmana onkin se, että työvoimaa poltetaan kynttilän molemmista päistä erittäin lyhytnäköisen kvartaalitalouden tehokkuuden nimissä.

En ymmärrä, miten jatkuvasti kasvavat sairauspoissaolot, henkinen, fyysinen ja sosiaalinen pahoinvointi sekä työssä uupuminen nostavat Suomen tuottavuutta, kilpailukykyä ja tehokkuutta saati lisäävät hyvinvointia. Arvopuolella ihmisiä arvioidaan yhä enenevissä määrin työsuoritusten kautta etenkin suhteessa muihin työntekijöihin, jolloin kylvetään eriarvoisuuden siemeniä. On herättävä näkemään, että ihminen on muutakin kuin työntekijä ja ihmisarvoa ei voida mitata ansioluettelon perusteella.

Vanha sanonta hyvästä rengistä mutta huonosta isännästä kiteyttää suomalaisen työyhteiskunnan ongelmaa. Kun suorituskeskeisestä työyhteiskunnasta muodostuu kaiken muun peittävä itseisarvo, yhteiskuntamme oireilee. Se tapa, jolla pyrimme retoriikan tasolla lisäämään hyvinvointia ja onnellisuutta on osaltaan myös syy pahoinvointiin ja onnettomuuteen. Uskon, että paras tapa kehittää Suomen taloudellista kilpailukykyä ja lisätä työvoiman tuottavuutta ja tehokkuutta on ottaa paremmin huomioon ihminen työn takana. Työn tuottavuus ja sitä kautta yhteiskunnan kilpailukyky tarvitsee henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terveitä työntekijöitä, jotka jaksavat suoriutua työtehtävistään motivoituneesti.

Konkreettisena esimerkkinä työ- ja talouskasvukeskeisen yhteiskunnan oireista on mielenterveysongelmat. Jatkuva suorittaminen, kilpailu ja menestymisen vaatimus uuvuttaa ihmiset lähtöruutuun. Yksi esimerkki ihmisryhmistä, joita mielenterveysongelmat koettelevat ovat opiskelijat. Meillä on eläkepommin lisäksi opiskelijoiden mielenterveyspommi, jonka sytytyslanka lähenee loppuaan. Yhdessä nämä ilmiöt ovat erittäin huolestuttavia, sillä opiskelijat ovat tulevaisuuden eläkepommin purkajia.

Tein selvitystä mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Jyväskylässä ja kuulemani vastaukset olivat hälyttäviä. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n tiskillä joudutaan kaikesta auttamishalusta huolimatta valittelemaan, että mielenterveysongelmat lomailevat heinäkuun ajan ja elokuussa on mahdollista varata aika psykologille arviolta kolmen kuukauden päähän. Kunnallinen puoli on vielä kaoottisemmassa kunnossa. Jyväskylän kaupungilla on yksi psykologi työssäkäyville, yksi työttömille ja yksi opiskelijoille, joka ei ota vastaan yliopisto-opiskelijoita ja joka on heinäkuun kesälomalla. Jos opiskelija käy myös töissä, voi hän päästä työssäkäyvien psykologille, jonka ajat ovat syyskuun loppuun asti varattuja ja myöhemmälle ajalle voi ilmoittautua jonottamaan vasta syyskuussa. Monen opiskelijan tilanne ehtii pahentua apua odotellessa ja pahimmassa tapauksessa opinnot ehtivät keskeytymään ja sosiaalinen elämä häiriintymään niin pahasti, että apu tulee syksyn sateiden mukana liian myöhään.

Tilanne on täysin kestämätön ja asiaan on saatava muutos. Nykyinen tilanne johtaa opiskelijan helposti tilastojen jatkoksi. Kaikki väkivalta-, päihde ja mielenterveystilastot osoittavat, että osalla ihmisistä menee yhteiskunnan ennennäkemättömän hyvästä taloustilanteesta huolimatta koko ajan entistä huonommin.

Uskon ja toivon, että syksyn kunnallisvaaleissa vaaditaan vastauksia, miten mielenterveystyöhön saadaan lisättyä varoja. On esimerkiksi käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä, että psykiatrisen hoitolaitosten hoitojaksoja jatkuvasti lyhennetään eivätkä hoitoa tarvitsevat pääse ajoissa hoitoon. Jokainen tietää, mihin tämä saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa, mutta tietävätkö kaikki, mistä tämänkaltaiset ongelmat osittain johtuvat.

Ongelmia ei ratkaista pelkästään lisävaroja kohdistamalla vaan meidän on mentävä itseemme ja mietittävä, mistä yhteiskuntamme oireet kumpuavat. Asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tärkeintä on, että ihmiset tiedostavat erilaisten ilmiöiden väliset yhteydet ja tietävät, minkälaista yhteiskuntaa he ovat omilla valinnoillaan rakentamassa.

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 27.8.2008 : http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/mielenterveysongelmat-yhteiskunnan-kuumemittarina(186968).ece


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Touko, kyllä sie sit ossaatki! S-