Toukoterrieri puree!

Bujaka,

alkuun nettisivuni ja facebook-ryhmäni (jossa on jo 187 toukotöiden tukijaa) linkit:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/

http://ru.facebook.com/group.php?gid=23135740492

Seuraavan tekstin kirjoittamiseen on aikaa noin 30 minuuttia, sillä toukotyöläisen täytyy olla jo kahdeksan aikaan kävelykadulla vaalihyörinässä, josta jatkan Seisomapaikkaklubille Ilokiveen. Joten ajatus, VIRTAA, ja tästä lähtee-->

3 kk takana todella näkyvää, intensiivistä ja ajoittain jopa terrierimäistä kampanjointia. En ole antanut kahteen kuukauteen itselleni hetkeksikään rauhaa vaalitöiltä. Aamusta iltaan ja illasta aamun käy toukotyöläisen ajatus ja askellus. Aamulla herätessä pää sikinöi ajatuksista ja odotan jalat oven välissä, että ehdin muuten pukeutumaan. Banderolli käteen ja omppupomppuja kangaskassiin; sitten vain Annie Lenox ja kadulle. Illasta käyn niin ylikierroksilla, että ajatus jatkuu unessa ja uni aamulla herätessä aivan samanlaisena, polttaa polttaa, tahdon kertoa kaikille, miten näen ja koen asiat.

Kun on 16-vuotiaasta asti tehnyt politiikkaa elämäntapamaisesti, ei paluuta enää ole. En olisi sinut itseni kanssa, jos en toimisi, kuten nyt toimin. Koulukiusatun pikkupojan kokemukset ja näkemykset kuuluvat puheissani, teoissani ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. En ikinä käännä selkääni sille pikkupojalle, jonka kaltaisia ihmisiä pystyn politiikkani kautta auttamaan, kuten itse olisin toivonut itseäni autettavan. Tämä on myös takuuni äänestäjille.

Suhtaudun kaikkeen tekemiseeni intohimoisesti ja omistautuvasti. Minulla on sille pikkupojalle antamani lupauksen lisäksi myös moraalinen velvoite edistää politiikan kautta niiden ihmisten ääntä, jotka eivät tule kuulluksi. Olen kokenut ja nähnyt omassa lähipiirissäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että tahdon omistaa elämäni surullisten, petettyjen ja unohdettujen ihmisten näkemyksien kuulemiselle.

Minulla on politiikkaan kohtaa niin paljon poltetta, että suhtaudun siihen todella kokonaisvaltaisesti. Osa ihmisistä lähtee politiikkaan, koska on tärkeää vaikututtaa yhteisiin asioihin. Osa lähtee politiikkaan, koska sen kautta voi päästä piireihin ja edistää oma asemaansa. Fuck it. Itse olen politiikassa, koska tahdon tehdä kaikkeni näkemieni ja kokemieni epäkohtien poistamiseksi. Olen kasvanut politiikkaan epäkohtien ja asiakysymysten kautta ja hiljalleen olen huomannut politisoituneeni läpikotaisin.

Poliittisen broilerit ovat syvintä Suhmuran sontaa. Hymyilevät hännystelijät pyrkivät vain pöytiin, joissa on tärkeitä henkilöitä ja heille oman aseman edistäminen on politiikan tarkoitus. On helppo olla ulkoisesti poliitikko, pukeutua ja käyttäytyä korrektisti ja olla sisältä täysin tyhjää. Paljon vaikeampaa on olla oma itsensä ja edistää omia ajatuksiaan ja puhua rohkeasti niiden puolesta. Mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos tuleva poliittinen päätöksentekopolvi rakentuu edellisen rakennusaineesta. Pragmaattiset pyrkyrit ylläpitävät toimimattomia rakenteita, koska olisi heidän intressiensä kannalta tyhmää kyseenalaistaa vanhoja päättäjiä, joiden myötämielisyydestä heidän oma asemansa on kiinni.

Noniin. Sitten hieman luonteestani, joka käy ilmi politiikassani.

Olen yliempaattinen kuuntelija, jolle on kehittynyt uuden ystäväni sanoin omien kokemusten kautta ylimääräinen aisti tunnistaa ihmisten ajatuksia ja mielen solmuja. Niin tai näin, mutta tunnistin ystäväni kertomasta itseni häkellyttävän hyvin.

Myös politiikkani lähtee ihmisten kuuntelusta, osallistamisesta ja kannustamisesta. Korvalääkärillä käynnin jälkeen korvani kuulevat todella hyvin ja minun kauttani saa asiat eteenpäin. Suosittelen korvahuuhtelulla puolueelle, jolla on korvat, jotka eivät kuuntele.

Kun kelaan 3 kk kampanjaa, päällimmäisenä mieleeni nousee kampanjan jokapäiväisyys. Aloitin kampanjan elokuussa, jonka jälkeen olen tähän päivään mennessä kirjoittanut 8 laajaa artikkelia, jotka on julkaistu noin 15 kertaa alueen lehdissä:

http://www.vihreatehdokkaat.fi/touko.aalto/?cat=1

Olen ollut myös Keskisuomalaisessa useissa muissa jutuissa, joista kaikkein näkyvimmässä sain lähes koko nuorisosivun käyttööni:

http://www.ksml.fi/viihde/viihdeuutiset/notkeana-elviksen%C3%A4-liikenteess%C3%A4(249677).ece

Yle pyyti minusta haastattelun, joka näytettiin Keskisuomen alueuutisissa:

http://areena.yle.fi/toista?id=1587652

Olen järjestänyt neljä poliittista kahvihetkeä, jonne olen kutsunut ihmisiä kertomaan omakohtaisia kokemuksia eri aiheista. Sisäisen tukiryhmän sähköpostin kautta kaikki ovat voineet vaikuttaa tuleviin artikkeleihin, jolloin ne ovat useiden ihmisten yhteisten ajatusten näköisiä. Politiikan pitää kaksisuuntaista. Pitää osallistaa ja tulla kuuntelemaan, mitä eri ihmisillä on sanottavaa.

En ole jakanut vaalikampanjan aikana yhtään lentolehtistä. Ei paperia, ei lisättyä sokeria -periaate on ollut linjani katukampanjoinnissa. Olen paperin ja lisätyn sokerin sijaan omputtanut ihmisiä eli jakanut omina vaalimainoksinani suomalaisia luomuomenia. Nimi ja numero ovat käyneet ilmi näkyvääkin näkyvimmistä banderolleista, jotka otin uusiokäyttöön JYYn ja JAMKOn yhteistempauksen jälkeen. Laitoin vaalilehtien väliin jonkin verran kaksipuoleisia mainoksiani, jotka tein kirjastolta saadulle roskapaperille. Ei ole mitään järkeä käyttää suunnattomia summia vaaliroskaamiseen, jotka tekevät kaikki muutkin ehdokkaat. Etenkin kun 97.56 prosenttia kaikista flyereista lentää seuraavaan roskiin tai sen ohi.

Olen käynyt kertomassa näkemyksistäni myös neljässä vaalipaneelissa, jotka ovat olleet: Vaajakosken lukion ilmastopaneeli, My Way -messujen kaksi poliittista napakymppiä, Puolue ry:n ja Jyväskylän Eurooppanuorten vaalipaneeli sekä Suomen lukiolaisten liiton Water-messujen vaalipaneeli.

Hyvä ystäväni sanoi minua kyläluudaksi, jolla hän tarkoitti ihmistä, joka ei koskaan ole aloillaan vaan on kaikkialla koko ajan, paitsi kotonaan. Etenkin vaalien alla tämä on pitänyt kutinsa. En ole ehtinyt kaikilta vaalikiireiltäni kirjoittaa blogiin riittävästi ja eilenkin minulta jäi kesken perjantain puuhailuiden kirjailu. Se mitä ehdin jo kirjoittaa, kuvaa melko hyvin aamupäivääni, josta tässä pieni maistiainen:


Astelin kasvisravintola Katriinaan hyvin nukutun yön jälkeen väsyneenä, kupin kahvia aamulla juoneena. Mietin mennyttä ja ajatukseni juoksevat kuukausin matkan hetkessä. Katson ympärilleni ja tervehdin minulle tutuksi tulleita ihmisiä ja katson päivän Keskisuomalaisen huomatakseni, että maanantai-iltana lähettämääni monikulttuurisuuskeskusartikkelia ei ole vielä julkaistu. Keskisuomalaista silmäillessäni vanha ystäväni tervehtii minua viereeni istahtaen. Lounastamme yhdessä kuulumisia vaihdellen.

Jatkan Katriinasta matkaani kirjastolle kannatellen kaatosateessa kahta banderolliani, kestävän kampanjan mainostani, jotka julistavat opiskelijoiden poliittisen osallistumisen tarvetta Jyväskylän valtuustossa sekä pyöräkaistojen tarpeellisuutta Jyväskylässä. Ihmisten katseet vaihtelevat hämmästyksestä innostukseen. Harmaaseen sadesäähän kyllästynyt ärripurrikeksejä aamulla syönyt henkilö ajattelee: "mikähän Jeesus toi luulee olevansa". Toinen turhautumista poliittiseen ympäripyöreyteen kokeva puolestaan pohtii: "respect, kerrankin joku potkii politiikkaa itsensä likoon laittaen". Mietin mielessäni asiaa hetken ja jatkan matkaani tietäen, että pidän näkyvästi ja kuuluvasti asioitani esillä.

Nyt aikani on lopussa. Täytyy mennä, koska uusi Jyväskylä tarvitsee uusia Aaltoja. Huomenna lappuun 411 ja toukotyöläinen on palveluksessanne, koko sydämestäni.